Yhä vähemmän erotettavaa

Syksyisen poroerotuksen pitäisi olla poronhoitajan tilipäivä, mutta pedot ovat verottaneet karjasta jo niin paljon, ettei teurastettavaa tahdo jäädä.

2000-luvun alussa poronhoitoalueella teurastettiin pääsääntöisesti yli 100 000 poroa vuodessa. Viime vuosina teurasmäärät ovat jääneet noin 70 000 poroon. Vuosi 2020–2021 oli erityisen kehno: silloin teuraaksi päätyi vain 57 000 poroa.

”Kesällä vasan merkkauksessa sadasta vaatimesta jokaisella on vasa, mutta syksyn erotuksessa saattaa olla vain kahdellakymmenellä”, havainnollistaa Taivalkosken paliskunnan poroisäntä Mika Käsmä.

Paliskuntien mukaan porotalous on kriisissä. Tulevaisuudennäkymää uhkaa paheneva petotilanne, minkä vuoksi paliskunnat vaativat maa- ja metsätalousministeriötä (MMM) perustamaan kriisiryhmän selvittämään asiaa.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah seurasi erotusta ylätasanteelta, jossa porot luetaan. Kuva: Timo Heikkala

Oivangin paliskunnan poroisäntä Juha Kujala (toinen vasemmalta) toimi lukumiehenä erotuksessa. Kuvassa myös Matti Riipi, Mika Käsmä ja Sari Essayah. Kuva: Timo Heikkala

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) tutustui maanantaina poroerotukseen Oivangin paliskunnan erotusaidalla Kuusamossa.

Erillisen kriisiryhmän perustamista ministeri ei luvannut, sillä petotilannetta selvitetään suurpetotyöryhmässä ja lisäksi parhaillaan uudistetaan poronhoitolakia. Hänen mukaansa poronhoitajat saavat olla niissä mukana vaikuttamassa.

”Tavoite on puolittaa petovahinkojen määrä”, tilaisuuden koolle kutsunut Juha Kujala toteaa. Hän on Oivangin paliskunnan poroisäntä.

Poikkeuslupia suurpetojen kaatamiseen saa poronhoitoalueella melko helposti, mutta vasta sitten, kun vahinkoja on jo tapahtunut. Kujalan mielestä olisi järkevää, että lupia myönnettäisiin ennaltaehkäisevästi jo siinä vaiheessa, kun peto havaitaan.

Paliskuntien mukaan olisi tärkeää, että sutta voisi metsästää myös poronhoitoalueen eteläpuolella, sillä se helpottaisi petotilannetta pohjoisessakin.

Suden kannanhoidollinen metsästys ei ole toiminut, sillä luvista on valitettu ja ne on asetettu täytäntöönpanokieltoon. Se on tehnyt lupien hyödyntämisen käytännössä mahdottomaksi.

”Kun poronhoitoalueen ulkopuolella susikanta rehottaa, ne tulevat tänne. Täällä sudet eivät tapa koiria, sillä on poroja mistä ottaa”, Käsmä sanoo.

Sari Essayah vieraili poroerotuksessa ensimmäistä kertaa elämässään. Kuva: Timo Heikkala

Essayah jakoi tilannekuvan siitä, että nyt poronhoitajat joutuvat nyt ikään kuin kantamaan vastuun koko maan susikannan hoidosta.

Kannanhoidollisen metsästyksen toteutuminen ei Essayah’n mukaan ole ainakaan ministeriöstä kiinni.

Viime joulukuussa MMM myönsi 28 sudenkaatolupaa. Essayah’n mukaan lupia on tarkoitus myöntää jatkossakin.

”Juristeista koostuva suurpetotyöryhmä tekee pohjatyötä, jotta kannanhoidollinen metsästys olisi käytännössä mahdollista”, ministeri sanoi MT:lle.

Valtio on korvannut petojen tappamia poroja viime vuosina 10 miljoonalla eurolla vuosittain.

Mika Käsmän mukaan petokorvaukset eivät riitä korvaamaan vasatuottojen menetystä. Lisäksi korvausrahoja voi joutua odottamaan jopa 1,5 vuotta.

Essayah ei luvannut korvaustasoon korotusta, sillä 10 miljoonaa euroa on EU:n asettama maksukatto.

Ministeri kuunteli poroisäntien huolta petotilanteesta. Sudet piinaavat etenkin eteläisiä paliskuntia. Koko poronhoitoalueella eniten vahinkoja aiheuttavat ahmat. Kuva: Timo Heikkala

Suurpetojen metsästys vie poronhoitajilta huomattavan määrän aikaa. Se kaikki on pois itse poronhoidolta sekä omalta perheeltä, Kujala muistutti.

”Kun pitäisi olla erotuksissa, ollaankin susijahdissa.”

Hänestä oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menty esimerkiksi siinä, että sulan maan aikana ei ole enää pakko yksilöidä vahinkoa aiheuttanutta sutta, vaan poikkeusluvalla voi kaataa kyseisestä laumasta minkä tahansa yksilön.

Kiitosta ministeriö sai myös siitä, että poikkeuslupien myöntäminen on nopeutunut ja luvan voimassaoloaika pidentynyt.

Teuraaksi menevät porot erotetaan kirnussa. Kuva: Timo Heikkala