Korvaukseton suojelu harmittaa metsänomistajia ‒ ”Omaisuudensuoja uhkaa romahtaa”

Vaatimukset ilman korvauksia tapahtuvasta suojelusta huolestuttavat metsänomistajia. Asia nousi esille MTK:n metsävaltuuskunnan kokouksessa Espoossa torstaina.

”Orpon hallitus lupaa vahvistaa omaisuudensuojaa, mutta ilman korvausperusteiden ulottamista lajisuojeluun metsänomistajan omaisuudensuoja uhkaa romahtaa”, totesi metsävaltuuskunnan puheenjohtajana jatkava Mikko Tiirola.

Tiirolan mukaan ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) ylireagoi raakkupurojen suojakaistoissa. Hänen tekemänsä sopimus metsäyhtiöiden kanssa rikkoi hallitusohjelman henkeä.

”Samalla Hukkajoen raakkutuho näyttää tehneen ely-keskusten ohjeistukset puumarkkinoilla lainsäädäntöön rinnastettaviksi rajoitteiksi. Tätä ei voi hyväksyä.”

Tiirola vaati luonnonsuojelulain lajisuojelupykäliin korvausperusteita. Muuten ely-keskusten tekemät luonnonsuojelulain lajisuojelun tulkinnat näyttävät jäävän kokonaan metsänomistajien maksettavaksi.

Tiirolan mukaan lajisuojelulle pitää säätää metsälaista tuttu euromääräinen maksimi eli omavastuuosuus. Omavastuuosuuden täyttyessä yhteiskunnan tulee kantaa korvausvastuu.

Päivi Nergin mukaan luvattu metsävähennyksen korotus toteutuu tällä hallituskaudella. Kuva: Sanne Katainen

Maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Päivi Nerg kehui nykyistä hallitusohjelmaa hyväksi biotalousalan kannalta. Se lähtee biotalouden tuomasta arvonlisästä ja osaamisesta.

Nergin mukaan metsäkysymykset etenevät hallituksessa aikataulun mukaisesti. Siinä metsävähennys tekee poikkeuksen, mutta sekin toteutuu aikanaan.

”Metsävähennys on kirjattu hallitusohjelmaan, joten kysymys on vain aikataulusta. Se voi tulla voimaan kesken vuottakin”, lupasi Nerg.

Nerg ei uskonut, että luonnonsuojelulakia avataan enää tällä hallituskaudella. Sen sijaan korvauskysymyksiä voidaan yrittää hoitaa asetuksilla.

Metsähoitoyhdistys Savotan Tapio Tolppanen otti esiin suurpetokysymykset. Hän ihmetteli, miten Ruotsissa asiat on osattu hoitaa, mutta meillä ei.

SLC:n Mats Nylund muistutti metsävähennyksen valtavista eduista. ”Sen korotus pitäisi metsät suomalaisessa omistuksessa. Kyse on vain yhdestä numerosta.”

Keski-Suomen Laura Vertainen oli huolissaan luonnonarvokaupan vaikutukseen metsätaloudelle. Se supistaa vähitellen metsätalouden käytössä olevaa metsäalaa.

Etämetsänomistajien Irma Welling halusi laajentaa juurikäävän torjuntaa sulan maan aikaisiin raivauksiin ja taimikonhoitoon. Ne ovat suora tie taudin leviämiseen.

Etelä-Savon Kaisa Ralli torppasi harmaan suojelun ja rantametsien suojavyöhykkeiden kasvattamisen.

Pohjois-Savon Mikko Vauhkonen kantoi huolta metsänhoitoyhdistysten jäsenpidosta. Hän peräsi käyttöön kanta-asiakkuutta niille, jotka eivät halua olla tuottajajärjestöjen jäseniä. Koillismaan Heikki Lehtiniemi oli samalla kannalla.

”Asiakkuus on askel jäsenyyteen”, summasi Päijänteen Markku Hatakka.

Lakeuden Herman Hakalan mukaan metsäkato ja lisäsuojelu vaativat talousmetsien kasvuun panostamista.

Savotan Kari Virranta ja Etelä-Karjalan Pekka Kärkäs kaipasivat metsänomistajilta aktiivisuutta metsätalouden etujen puolustamiseen.

Pohjois-Karjalan Päivikki Otronen oli huolissaan rahastojen metsäkaupoista. Niiden osuus on suorastaan jäätävä. Hän halusi uudistaa metsäverojärjestelmän niin, että siitä jää nykyistä enemmän kunnille, jossa metsät sijaitsevat.