Työskentely nippujen päällä vaatii kuntoa ja ketteryyttä. Elvis Leikas ja Leevi Tiihonen kiinnittävät uittonippuja lautaksi. Kuva: Lari LievonenJuvaTaitoa ja tekniikkaa Saimaalla
Työskentely Savivedenpään uittopaikalla sujuu kuin hyvin rasvatussa koneessa. Samalla työmaalla paiskivat töitä uiton konkarit ja ensikertalaiset.TilaajallePuutavara-autoja saapuu Juvan Savivedenpäähän tasaiseen tahtiin läheiseltä puuterminaalilta sekä välillä kauempaakin. Kuski Jami Kinnunen laskeutuu autosta ja kiskaisee laanilla olevasta pinosta pitkiä metallilankoja.
Kinnunen kiepsauttaa tottuneesti langan puukuorman ympäri, solmii järeälle solmulle ja kiristää tiiviiksi nipuksi kiinnitysraudalla. Ammattilainen saa toimen näyttämään helpolta, mutta niputus on tarkkaa puuhaa.
”Ammattitaitoinen autokuski on tämän työvaiheen avaintekijä”, Järvi-Suomen uittoyhdistyksen uittopäällikkö Esa Korhonen kertoo.
”Löysäksi jäävä nippu leviää veteen laskettaessa kuin lehmän läjä. Kun nippu on sidottu hyvin, kestää se vedessä kuljettamisen yhtenä pakettina.”
Uiton ketjuun osallistuva kuski tietää konstit nippujen uinnin varmistamiseen. Paikalle kuorman kanssa saapunut autoilija Jani Härkönen vinkkaa, että märkien ja painavien puiden sekaan samaan nippuun voi ujuttaa niin kutsuttuja korkkipuita.
Metsätalouden käyttöön kelpaamattomat rungon osat toimivat apukellukkeina muuten painavien puunrunkojen seassa.
Nipuista muodostuvan lautan on syytä pysyä kasassa. Keskimääräinen kuljetusetäisyys uitossa on noin 300 kilometriä. Savivedenpäästä lähtevät puut uivat Korhosen mukaan noin 100 kilometrin matkan pitkin Saimaata.
Nipuista muodostuvan lautan on syytä pysyä kasassa. Keskimääräinen kuljetusetäisyys uitossa on noin 300 kilometriä.
”Ammattitaitoinen autokuski on tämä työvaiheen avaintekijä”. Autokuski Jami Kinnunen (oik.) saa uittopäälliköltä Esa Korhoselta kehut mallikelpoisesta niputuksesta. Kuva: Lari LievonenTyö Savivedenpäässä sujuu kuin hyvin rasvatussa koneessa. Aina siellä ei ole kuitenkaan ollut näin vilkasta. Uittopäällikkö Korhosen mukaan kyseinen uittopaikka on eräänlainen suhdannepaikka, jossa toimintaa on lisännyt viime vuosina vilkastunut puukauppa.
Alimmillaan uittovolyymi kävi Korhosen mukaan vuosina 2016–2017. Epävarmuuden vuodet uiton tulevaisuudesta näkyivät myös panoksessa uittopaikkojen ylläpitoon. Savivedenpään vilkkaalla uittopaikallakin kasvoi Korhosen mukaan vielä vuosi sitten heinää.
”Infraan ei juuri satsattu uiton hiljaisina vuosina. Tilanne on muuttunut nyt, kun uitolle on näkyvissä jatkoa.”
Klassinen ja jopa kansallisromanttinen metsälogistiikan tapa on Korhosen mukaan logistiikan muotona erityislaatuinen. Se on samaan aikaan puutavaran kuljetusta ja varastointia, kirjaimellisesti samassa nipussa.
Kun niput ovat valmiit, nostelee trukkikuski Miikka Räsänen ne yksitellen veteen metallista luiskaa pitkin. Varta vasten puunippujen siirtelyyn tarkoitettu pieni alus eli nippusieppo kurvaa veteen vierähtäneen nipun luo ja ohjaa sen kohti hiljalleen rakentuvaa uittolauttaa.
Nippu liukuu trukin pihdeistä järveen nippusiepon siirreltäväksi. Kuva: Lari LievonenTämän kesän rantamiehet Elvis Leikas ja Leevi Tiihonen ottavat siepolta nipun vastaan. Uittopuuhissa ensikertaa tänä kesänä toimivat 19-vuotiaat nuorukaiset työskentelevät tottuneesti, ja hypähtelevät ketterästi vedessä kelluvalta nipulta toiselle.
Työskentely nippujen päällä vaatii kuntoa ja ketteryyttä. Merkonomiksi opiskeleva Leikas ja lukio-opintoja suorittava Tiihonen pelaavat molemmat aktiivisesti jääkiekkoa. Päivät uittopaikalla ovat urheilullisellekin tekijälle joskus raskaita.
”Heinäkuussa ei jääkiekkoharrastukseen kuuluvia omia treenejä varmaan juuri tarvitse tehdä töiden jälkeen”, Leikas toteaa. Tiihonen on samaa mieltä.
”Uiton rantamiehen homma sopii ahkeralle tekijälle, hyvä kunto tässä on kyllä oltava”, Tiihonen kertoo.
Sen uskoo, sillä Leikas ja Tiihonen hyppivät vedessä kelluvilta puunipuilta toisille paahtavan auringon alla. Työtä tehdään vaihtelevissa sääolosuhteissa, vaikka tänään päivä onkin kauniin aurinkoinen.
”Homma ei sovi vaihtelevia säitä tai hikeä pelkäävälle”, Korhonen muistuttaa.
”Mikäs tässä on työskennellessä keskellä Suomen kauneinta kesää”, toteavat Elvis Leikas (vas.) ja Leevi Tiihonen. Hellepäivä on tervetullutta vaihtelua alkukesän sateille. Kuva: Lari LievonenUittokausi kestää Korhosen mukaan tyypillisesti äitienpäivästä isänpäivään, mutta hänet työ uiton parissa pitää kiireisenä läpi vuoden.
”Loppuvuodesta paketoidaan taloudellisessa mielessä kesän kausi, vuodenvaihteessa siirrytään jo suunnittelemaan tulevaa kesäkautta.”
”Uitto on metsälogistiikan pikantti mauste. Se ei yksin voi kattaa koko maan logistiikkaa, mutta on erittäin tehokas ja toimiva menetelmä sopivissa paikoissa.”
Järvi-Suomen Uittoyhdistys on Korhosen mukaan ainoa jäljellä oleva uittotoimintaa harjoittava vesilain mukaan toimiva uittoyhdistys. Tämän päivän uittotoiminta perustuu vuonna 2011 säädetyn vesilain yhdeksänteen lukuun, joka määrittelee koko uittotoiminnan perustan, uiton oikeudet ja velvollisuudet.
Uitto on perinteikäs, mutta samalla ekologinen tapa kuljettaa puuta. Olisiko tämä ratkaisu vihreämpään logistiikkaan? Korhonen muistuttaa, että uitolla on oma roolinsa etenkin itäisessä Suomessa.
”Uitto on metsälogistiikan pikantti mauste. Se ei yksin voi kattaa koko maan logistiikkaa, mutta on erittäin tehokas ja toimiva menetelmä sopivissa paikoissa.”
Uitossa kuljetettava puu on havusellupuuta ja kuusivaneritukkia. Nippusieppo työssään Savivedenpäässä. Kuva: Lari LievonenArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
