Analyysi: Entä jos metsäalan kehitys menee taas aivan toisin?

Tulevaisuus on aina ollut hämärän peitossa, mutta erityisesti nyt tuntuu, kuin ei eteen näkisi. Ja jos tulevaisuutta ei voi kukaan oikeasti tietää ja se voi yllättää, miksi pohtia sitä ollenkaan?

Tulevaisuuden pohtiminen on tärkeää, sillä suhtaudumme siihen usein toiminnan kautta. Yksilöinä ja yhteisöinä meillä on odotuksia ja suunnitelmia tulevan suhteen, ehkä pelkojakin.

Tulevaisuutta koskevien käsitysten – omien ja toisten – tietoinen käsittely auttaa meitä hahmottamaan, mitä on edessä. Arvio­iden avulla osaamme katsoa selkeämmin erilaisia mahdollisuuksia mutta myös riskejä ja mahdollisia yllätyksiä.

Olennaista on pohtia niitä muutoksia, jotka voivat viedä tulevaisuutta eri suuntaan, kuin miltä se nyt näyttää. Näin kehittyy tulevaisuuden lukutaito. Sen avulla opimme toimimaan muuttuvissa olosuhteissa. Mikä olisi suunnitelma B, jos suunnitelmalta A putoaa pohja?

Metsäalalla tulevaisuus ja sitä tukevat suunnitelmat ovat menneet 2000-luvulla jo kaksi kertaa uusiksi, kun käsitykset tulevasta ovat osoittautuneet vääriksi. Vielä vuonna 2005 sanottiin metsäalan tulevaisuuden olevan painopapereissa. Kun niin ei ollutkaan, alan tulevaisuuden ajateltiin olevan metsäalan uusissa tuotteissa. Mutta ei alan kehitys mennyt niinkään, vaan perinteinen tuotanto, johon kuuluvat kartonki, sellu ja puutuotteet, on pärjännyt parhaiten.

Metsäalan nykytila on seurausta monista yllätyksistä. Niiden ennakointi ei aikanaan metsäalalta onnistunut, mutta niihin reagointi on sen sijaan sujunut.

Mihin suuntaan metsäala on nyt menossa? Ilma on ainakin sakeana muuttujista. Siksi on hämmästyttävää, että alan tulevaisuuskeskustelun lähes ainoa lähtökohta on, että toiminta jatkuu pitkälti nykyisellään ainakin vuoteen 2035 asti.

Pian valmistuva Kansallinen metsästrategia 2035 ei sekään kunnolla pohdi metsäalaa eri suuntaan vieviä tekijöitä eikä varautumista niihin.

Jotta metsäalan tulevaisuus säilyisi nykyisen kaltaisena, monen asian pitäisi pysyä ennallaan ja kuin mitään sotaa seurauksineen ei olisi ollutkaan.

Globaalin talouden pitäisi kasvaa vakaasti ja Kiinan säilyä sen tärkeimpänä moottorina. Kaupan pitäisi pysyä vapaana, fossiilienergian ja kuljetusten halpoina. Metsien pitäisi pysyä pääosin teollisuuskäytössä ja kestävän liiketoiminnan suppeana. Muutkaan tekijät ilmastosta alkaen eivät saisi sotkea suunnitelmia.

Maailma kuitenkin on jo erilainen. Globaalitalous ja -kauppa ovat murroksessa, muun muassa geopolitiikan ja hyytyvän Kiinan takia. Tuuli- ja aurinkosähkö kasvavat halvimpina energiamuotoina valtavasti ja samalla vähenevät riippuvuudet Venäjästä ja fossiilienergiasta.

Tämän varaan rakentuu myös vähähiilisiin tuotantoketjuihin (akut, vety, teräs, synteettiset polttoaineet, ammoniakki) tähtääviä suurinvestointeja, joita on tehty ja tekeillä paljon Suomeenkin.

Kestävä materiaalituotanto tekee tuloaan. Uusiutuvista raaka-aineista on kuitenkin pulaa. Tämä voi kasvattaa metsän arvoa ja on ehkä tärkein kasvunäkymä alalle. Koska metsien käyttöä ei voida lisätä, sivuvirtoja saatetaan jatkossa jalostaa pidemmälle kuin vain energiaksi.

Jos kehitys kulkisi tähän suuntaan, alan perinteinen tuotanto ja raaka-aineiden käyttö saattaisivat vähentyä ja korkea-arvoisempaa tuotantoa alkaisi syntyä. Kehityskulkuun liittyy paljon kysymysmerkkejä. Mutta onko metsäala valmis tällaiseenkin mahdolliseen muutokseen vai liikkuvatko muut alat metsäalaa ketterämmin muutosten mukana? Mitä jos kilpailu metsien eri käyttömuotojen välillä kiristyy hinnannousuksi asti? Ja sijoittuuko uusien tuotteiden tuotantoa Suomeen?

Metsien käyttö voi kulkea moneen suuntaan. Silti on historiankin valossa selvää, että metsistä voi kertyä elantoa, hyötyä ja iloa hyvin eri tavoin eri vaiheissa jatkossakin. Siihen varautuminen olisi viisautta.

Kirjoittaja on joensuulainen sosiologi, joka tutkii metsäalaa, aluekehitystä ja niiden tulevaisuutta.