Puu ja kyytönliha jäävät jatkossa tilaltani myymättä, jos EU-komission tietojärjestelmään ei ole rekisteröidytty – syynä pian voimaan tuleva metsäkatoasetus

Luken viimesyksyisessä Metsäsektorin suhdannekatsauksessa arvioimme, että vuosi 2023 olisi metsäteollisuudessa suhdanteen pohja. Nopeaa käännettä ei kuitenkaan olisi tänä vuonna odotettavissa. Etenkin sahatavaramarkkinoilla kuluvan vuoden alkupuoli olisi hankala rakentamisen vähyyden vuoksi. Loppuvuotta kohden korkotaso laskisi ja rakentaminen alkaisi elpyä. Sellumarkkinoiden kehitykseen vaikuttaisivat ostajien varastojen purku ja käynnistyvä uusi tuotantokapasiteetti. Kemin biotuotetehtaan siirtyminen täyteen tuotantoon kasvattaisi Suomen sellun tuotanto- ja vientimääriä tänä vuonna selvästi viime vuodesta. Korostimme myös ennusteisiin liittyviä epävarmuuksia: geopoliittisten konfliktien laajenemista, keskuspankkien rahapolitiikan löyhtymisen lykkääntymistä ja mahdollisia työtaisteluja kotimaassa.

Vuoden 2024 alun tilannekuva metsäteollisuuden vientimarkkinoilla vastaa pääosin viime syksynä esittämäämme. Odotettua myönteisempää on ollut sellun maailmanmarkkinahinnan nousu. Poliittiset lakot ja näihin liittyvät poikkeuksellisen laajat tehtaiden sulkemiset massa- ja paperiteollisuudessa sekä sulkemisten leviäminen myös sahateollisuuteen voivat pienentää koko vuoden tuotanto- ja vientimääriä aiemmin arvioiduista. Työtaistelutoimet ovat todennäköisiä myös myöhemmin kuluvan vuoden aikana.

Työtaistelujen lisäksi epävarmuutta metsäsektorin, kuten myös maatalouden, elintarviketeollisuuden ja kaupan toimijoille luo EU:n metsäkatoasetus, jonka soveltamisen pitäisi alkaa 30.12.2024. Asetuksen tavoite globaalin metsäkadon vähentämisestä on erinomainen, mutta sen tulkinta ja käytännön soveltaminen ovat täynnä kysymysmerkkejä. Aikataulu on erittäin tiukka ja markkinahäiriöiden riski on olemassa. Tulkintaa selkeyttävää komission ohjeistusta odotetaan yhä, sähköistä tietojärjestelmää asianmukaisen huolellisuuden vakuutuksille tarkkoine sijaintitietoineen vasta kehitetään, eikä maakohtaisia riskinarviointeja ole aloitettu. Tarkempien ohjeiden puuttuessa toimijat tulkitsevat asetusta kukin tavallaan. Merkittävä osa pienemmistä toimijoista, kuten yksityisistä metsänomistajista, ei välttämättä edes tiedä, että asetus koskee heitä. Vaikka Suomessa metsätieto on korkeatasoista, ongelmana on, ettei ole selvää, kenen tulee ilmoittaa komission tietojärjestelmään mitä, missä vaiheessa ja miten sekä kuinka tiedot siirtyvät toimitusketjuissa. Huutavaa tarvetta Suomessa olisi myös ikimetsien kartoittamiselle ja rajaamiselle, jotta vältyttäisiin näihin liittyviltä tahattomilta rikkomuksilta sekä perusteettomilta perusteltujen huolenaiheiden ilmoituksilta.

Metsäkatoasetuksen soveltamisesta syntyy kustannuksia. Tietojärjestelmien päivittäminen, kokonaan uusien luominen ja mahdolliset muutokset operatiiviseen toimintaan jäävät toimijoiden maksettaviksi. Merkittäviä kustannuksia syntyy myös viranomaisille valvontavelvoitteiden täyttämisestä. Sanktiot tarkentuvat myöhemmin, mutta ainakin vakavimmista rikkomuksista ne ovat ankaria.

Suomessa metsäkatoasetuksesta on keskusteltu jo jonkin aikaa. Monissa muissa maissa asiaan ollaan vasta heräämässä. Itseäni EU:n maatalousbyrokratiaan pitkään osallistuneena juuri mikään ei enää yllätä. Lisääntyvien velvoitteiden sekä pikkutarkan sääntelyn ja valvonnan rationaalisuus suhteessa EU-politiikkojen tavoitteisiin silti mietityttää, kuten myös se, ovatko tulkinnat ja käytännön toteutus EU-maissa yhdenmukaisia. Olen kuitenkin päätellyt, etteivät vanhassa navetassa asuvat kyyttöni aiheuta ikiaikaisia perinnebiotooppeja laiduntaessaan metsäkatoa. Odotan myös malttamattomana pääsyä rekisteröitymään komission tietojärjestelmään sitten joskus, kun se on mahdollista. Muutoin puu ja kyytönliha jäävät tilaltani jatkossa myymättä.