Onnea oli mukana, kun liki kymmenkiloinen lakitiili tipahti takkaan tulen jo hiivuttua. Kuva: Kari Salonen
Vantaalaismiehen takan katto romahti – asiantuntija listaa ylilämmityksen riskit
Vakuutusyhtiöt ovat purattaneet talojen seiniä, jotka ovat alkaneet kärytä päiviä jatkuneen ylilämmittämisen vuoksi.
Tommi Siekkisen takka on nyt käyttökiellossa. ”Jää nähtäväksi, miten iso remontti on edessä, joudutaanko takkaa purkamaan vai saako pudonneen palkin muurattua takaisin paikoilleen”, Siekkinen pohtii. Kuva: Kari SalonenKotiinsa palannutta vantaalaista insinööriä odotti näky, kun hän käveli hyvin palvelleen takkansa eteen reilu viikko sitten. Takan luukku oli lennähtänyt auki ja liki kymmenkiloinen tulenkestävästä massasta valettu palkki oli romahtanut takan lakiosista rostin päälle.
Tuhkaa oli pöllynnyt kipinäpellille. Onni onnettomuudessa oli, että takassa ei tapahtumahetkellä roihunnut tuli, vaan hiillos oli enää hiipumassa.
”Täyden palon vaiheessa kekäleitä olisi ehkä lentänyt ulos ja tulipalon syttymisen vaara olisi ollut ilmeinen”, Vantaalla 1950-luvun omakotitalossa asuva koneautomaatioinsinööri Tommi Siekkinen sanoo.
Ahkera puulämmittäjä on polttanut 1990-luvulla muuratussa takassaan tulta tänä talvena enemmän kuin koskaan, mutta kohtuudella kuitenkin.
”Kovilla pakkasilla tuli oli kerran päivässä, muuten joka toinen päivä. Mielestäni en ole syyllistynyt ylilämmitykseen, mutta jostain syystä, ehkä vanhuuttaan tiiliä oli rapautunut muurauksistaan ja päässyt tippumaan.”
Takkamuurarille ylilämmittämisen jäljet ovat tulleet tänä talvena tutuiksi, kun ennätyskorkea sähkön hinta on piiskannut ihmiset lämmittämään takkojaan kuin viimeistä päivää tulipalopakkasilla.
”Vakuutusyhtiöiltä on tullut pyyntöjä käydä tarkistamassa taloja, joissa takan vastainen seinä on alkanut kärytä. Ihan ehjiä seiniä on jouduttu repimään auki ja tarkistamaan takan ulkovaipan kunto”, tulisijayrittäjä ja Suomen tulisijayhdistyksen hallituksen jäsen Esa Päivärinta sanoo.
Omakotitalon takkaa ei ole tarkoitettu jatkuvaan lämmitykseen tilanteessa, jossa muita lämmönlähteitä ei käytetä.
Muuan asiakas otti yhteyttä, kun takan luukun tulenkestävä Robax-lasi oli alkanut harmaantua. Se kertoo lämpötilan kohonneen tulipesän viileimmässä paikassa, huoneeseen päin jäähtyvässä luukussa, yli 760 asteen, mikä on valmistajan antama lämmönkestoraja keraamiselle erikoislasille.
Päivärinta muistuttaa, että omakotitalon takkaa ei ole tarkoitettu jatkuvaan lämmitykseen tilanteessa, jossa muita lämmönlähteitä ei käytetä.
”Jos ulkona on 30 astetta pakkasta ja talossa lämmitettäviä neliöitä 120, ei yhdellä tulisijalla pärjää, vaan niitä pitäisi olla enemmän, yksi joka huoneessa.”
Jos yhdellä takalla yritetään pitää iso omakotitalo lämpimänä jatkuvalla poltolla, romahtaa takan hyötysuhde muutamassa tunnissa. Touhu alkaa muuttua yhä enemmän puun polttamiseksi tavoitellun lämmöntuoton sijaan.
”Takan yläpalotilassa lämpötila on noin 600–700 astetta ja ideaali savukaasujen lämpötila hormin suulla 200–250 astetta. Kun lämmittäminen jatkuu tunteja, savukaasujen lämpötila hormissa kohoaa, mikä tarkoittaa lämmön karkaamista ulos.”
Takan kestokin on koetuksella. Vaikka tulipesää vuoraavat tulitiilet säilyttävät lujuutensa hyvinkin yli 1 000 asteen lämpötiloihin asti, rapauttavat uunin voimakkaat lämpötilanvaihtelut ja kuumuuden kasvaessa kiihtyvät kemialliset reaktiot tiiliä jo ennen niiden rajakäyttölämpötilan saavuttamista.
”Kun takkaa poltetaan kolme päivää tauotta, niin ei usein ymmärretä, että lopulta se lämpö tulee kaikkien eristeiden läpi.”
Vuosikymmenten ikäisissä tulisijoissa jatkuvan polton vaikutukset voivat näyttäytyä vakavampia kuin uusissa takoissa. Takavuosina tulitiiliä käytettiin säästeliäämmin kuin nykyään on tapana.
”Vanhoissa takoissa tulitiiliä saattaa olla vain tulipesässä ja yläpalotilassa, ja poskikanavat ovat tavallista punaista savitiiltä, jonka lämmönkesto on heikompi. Nykyisin usein ainakin poskikanavien yläosa muurataan tulitiilistä, jolloin ne kestävät mahdollista ylilämmitystä paremmin kuin vanhat.”
Toisaalta sata vuotta sitten hyvin suunniteltu tulisija, kuten kakluuni tai pönttöuuni voi olla vielä täysin käyttökunnossa, usein paremmassa kun 1970-luvun avotakka, jos sitä on käytetty oikein.
Usein takan tulivuorauksen heikko paikka on luukun ylitys, joka on tuettu lattaraudalla tai harjateräksen pätkillä. Vaikka ne tavataan eristää palovillalla, murenee villa pois ja rautojen lämpölaajeneminen ajan saatossa nitkuttelee yläpuolella olevat tiilet irti.
Houkutus käyttää teräsosia kannattamaan tiiliä on ollut suuri erityisesti leveillä luukuilla varustettujen takkojen kohdalla, joissa tiilen pituus ei riitä koko suuaukon jännevälin yli.
Edistystäkin on tapahtunut raaka-aineiden puolella. Alkujaan metallurgisen teollisuuden tarpeisiin kehitetyt tulenkestävät valumassat ovat hieman lasketulla vaatimustasolla löytäneet tiensä tulisijoihin, ja niistä tehtävät puolivalmisteet ovat helpottaneet uuninvalmistajien työtä.
Niidenkään käyttö ei pelasta ylilämmittämisen ongelmilta.
”Kun takkaa poltetaan kolme päivää tauotta, niin ei usein ymmärretä, että lopulta se lämpö tulee kaikkien eristeiden läpi. Itsekin olen sortunut siihen ajatteluun, että kunhan piipun ympärillä on tarpeeksi villaa tai 40 senttiä tiiltä, se riittää.”
Päivärinnan mukaan nykyisin ylilämmittämisen aiheuttamilta tulipaloriskeiltä suojaudutaan tulisijoissa yhä useammin huolehtimalla lämmön poissiirrosta.
”Jos tulisija rakennetaan seinää vasten, tausta kannattaa ehdottomasti tehdä tuulettuvaksi. Näin tulisija on ylilämmitettyänkin turvallinen, koska lämpö päsee siirtymään ilmaan.”
Luukun ylitys on usein takan heikko kohta. Näin on etenkin, jos tiilien tuennassa on käytetty lämpövaihteluiden mukaan voimakkaasti elävää terästä. Kuva: Kari SalonenUutta ajattelua on tullut myös takan muuraustapaan. Aikaisemmin punaiset savitiilet tavattiin muurata sementtilaastilla noin reilun sentin saumavahvuudella. Takan lämmönkeston näkökulmasta sementtilaasti on heikko paikka, sillä se alkaa halkeilla ja rapautua jo noin sadan asteen lämpötiloissa. Lämpötilan noustessa yli 250 asteen betoniin kemiallisesti sitoutunut kidevesi alkaa kiihtyvällä tahdilla poistua ja rakenteen lujuus romahtaa.
”Nykyiset tiilet ovat niin mittatarkkoja, että niillä voi muurata ulkokuorta syrjälleen saneerauslaastilla ohutsaumalla. Rakenteesta tulee lujempi ja takka kestää myös kovia lämpötiloja paremmin. Myös kyky varata lämpöä on vanhalla tavalla muurattuja edeltäjiään parempi”, Päivärinta sanoo.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
