Kuorman lastauksessa nosturin ohjaamosta näkee hyvin. Hytti suojaa kuljettajaa, kaikissa autoissa ei vielä niitä kuitenkaan ole. Kuva: Johannes TervoRaskauskaan ei hidastanut Tanjaa puutavararekan puikoissa – ”Lastausnosturiin kiipeämisessä oli toki omat haasteensa”
Tanja Heinonen on yksi uravaihdoksen tehneistä. ”Aloin lopulta miettiä ammatin vaihtoa, sillä kokemukset isän kanssa alalta olivat hyvin positiivisia.” Nyt polttoaineen hinta patistaa tarkkaan ajoon.TilaajallePolttoaineen kulutus on aiheuttanut pohdintaa raskaan kaluston kuljetusyrityksissä. Kristiinankaupunkilaisessa Kuljetus Petri Haavisto Oy:ssä puutavararekkaa ajava Tanja Heinonen, 33, sanoo kohonneen dieselin hinnan olleen esillä yrityksessä käydyissä keskusteluissa.
”Kaikki ovat sisäistäneet tilanteen ja pyrkivät tekemään parhaansa mahdollisimman taloudellisen ajon suhteen. Asiassa auttaa laadukas ja uusi kalusto, itse ajan kaksi vuotta vanhalla Scanialla.”
Heinonen kuormaa puuta kapealla metsäautotiellä. Kuva: Johannes TervoViimeiset kuukaudet ovat muutoinkin olleet Heinoselle erityisiä, sillä hän palasi helmikuussa takaisin töihin äitiyslomalta perheen toisen lapsen syntymän jälkeen.
”Ajoin ensin yhtenä päivänä viikossa, minkä jälkeen ajoaika on kasvanut. Jossain kohtaa palaan normaaliin rytmiin. Työnantajalle meneekin suuri kiitos joustavuudesta. Paluu töihin on ollut erittäin mieluisaa, sillä nautin työstäni.”
Porissa asuva Heinonen työskenteli pitkään ennen äitiyslomalle jääntiä. Hän jäi pois töistä viime vuoden elokuussa, kun tytär syntyi syyskuussa.
Tanja Heinosella on sylissään 8 kuukauden ikäinen tyttö Ivalo. Heinonen ja hänen miehensä Sami Lauhaluoma ajavat taustalla olevaa autoa vuorotellen. Kuva: Johannes Tervo”En kokenut työtä yhä kasvavan vatsan kanssa mitenkään erityisen hankalaksi, ja jatkoin töissä mahdollisimman pitkään. Nyt ajatellen oli esimerkiksi lastausnosturiin kiipeämisessä toki omat haasteensa”, Heinonen hymyilee.
Heinosen tie raskaan kaluston rattiin sai alkukipinän lapsuudessa, sillä hänen isänsä ajoi rahtia Suomeen ja ulkomaille. Hän pääsi usein pienenä tyttönä mukaan matkoille.
”Odotin aamuisin, että iskä tulee herättämään ja pyytämään mukaan. Nuo olivat mukavia reissuja, joissa näki paljon. Muistan esimerkiksi kuinka ajoimme sisään isoon kallioluolaan. Siinä oli pienellä tytöllä ihmettelemistä.”
”Toisella kerralla radiopuhelin soi. Minä sieppasin sen ja ilmoitin iskän lepäävän nyt. Hän korjasi tilanteen nopeasti kertoen olevansa langalla”, Heinonen nauraa.
Lopullisen uravalinnan logistiikka-alalle Heinonen teki monien vaiheiden jälkeen. Ennen alan koulutusta hän työskenteli myyjänä ja prosessialalla.
”Aloin lopulta miettiä ammatin vaihtoa, sillä kokemukset isän kanssa sekä ystäväni miehen kokemukset alalta olivat hyvin positiivisia.”
Vuonna 2019 hän teki lopulta radikaalin päätöksen ja irtisanoutui vakituisesta työstään prosessialalta opiskellakseen aikuiskoulutuksessa logistiikka-alan perustutkinnon.
Puunkuljetusten parissa riittää töitä. Ison kaluston kanssa on oltava tarkkana liikenteessä. Kuva: Johannes Tervo”Se on aika kova päätös, sillä vakituinen ja säännöllinen tulo loppui. Tiesin kuitenkin, että uudella alalla riittää töitä. Nyt ajatellen olen erittäin onnellinen, että tein päätöksen, sillä olen oikealla alalla.”
Valmistuttuaan Heinonen siirtyi työelämään. Hän ei ole missään vaiheessa kokenut vähättelyä tai arvostelua miesvaltaisella alalla.
”Sellaista ei ole tullut. Silti esimerkiksi huoltoasemilla on muutamia kertoja kysytty ihmetellen, ajanko minä 158-senttisenä noin isoa autoa. Nuokin kysymykset ovat olleet positiivisessa hengessä tehtyjä.
Tällä hetkellä Heinonen työskentelee kolmannessa työpaikassaan, missä aikaa on kulunut puolisentoista vuotta.
Sidontaketjut nousevat kätevästi nosturilla kuorman yli. Kuva: Johannes Tervo”Ennen nykyistä työpaikkaa ajoin muun muassa romurautaa ja soraa puun ohella. Nykyisellä työnantajallani olen ollut pelkästään puun parissa. Asiaan on kuulunut myös nosturin käytön opettelu, eli teen itse kuormat. Uuden oppiminen on kuitenkin aina ollut minulle pelkästään motivoivaa.”
Hän ajaa puutavaraa Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Mukaan on mahtunut monenlaisia tilanteita, sillä iso rekka kulkee niin isoilla väylillä kuin pienillä metsäteillä.
”Joskus pienillä teillä on omat haasteensa. Talviaikana olen joutunut kesken kuormanteon siirtämään luisumaan lähtenyttä kärryä. Olen kerran myös jäänyt kiinni pehmeään maastoon, silloin tarvittiin traktorin vetoapua. Tuolloin taisi ilmoille päästä myös jokunen voimasana.”
Heinonen kurkistaa, että peräkärry tulee metsätien tiukasta liittymästä kunnolla. Kuva: Johannes TervoLiikenteessä Heinonen ei ole joutunut onnettomuuksiin. Hän toivoo pienemmillä autoilla ajavilta silti enemmän malttia.
”Ohituksia tehdään esimerkiksi ylämäessä huonolla näkyvyydellä, sellaisia ei soisi näkevänsä. Muutaman kerran on vastaan tullut henkilöauto kaistallani. Silloin on mieleen noussut pelko siitä, että ajaako hän tahallaan alle. Tuolloin olen jo laskenut nopeuttani valmistautuen pahimpaan. Onneksi sellaista ei ole kuitenkaan tapahtunut.”
Siirtäessään katseensa tieltä kotioloihin, antaa Heinonen kehut miehelleen. Hän työskentelee myös samassa ammatissa samalla työnantajalla.
”Aika usein käy niin, että kun toinen tulee, toinen lähtee. On kuitenkin hienoa, että kotona on ihminen, joka ymmärtää ammatin. Voimme olla toinen toisemme tukena.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
