

Manta Tapanainen, 19, porhaltaa tiellä täysperävaunullisen tukkirekan ratin takana kilometrejä niellen. Vaikka ikävuosia ei ole vielä paljon, sanoo Tapanainen suurimman osan kollegoista ottaneen hänet hyvin vastaan.
”Oma työporukkani on suhtautunut minuun hienosti, vaikka olin aloittaessani yrityksen ainoa nainen. He ovat myös antaneet neuvoja sekä opastusta. Suhtautuminen on muuallakin ollut pääasiassa positiivista.”
Mukaan on kuitenkin mahtunut toisenlaisiakin tilanteita. Mieskollegat ovat suhtautuneet muutaman kerran hieman vähättelevästi.
”Tämä on ilmennyt siten, että ongelmatilanteen sattuessa ovat he tulleet nopeasti paikalle kertoen hoitavansa asian. Tuolloin on jäänyt olo, etteivät he usko minun kykenevän itse. Olenkin joitakin kertoja kieltäytynyt kauniisti heidän avustaan.”
Naiskuljettajat eivät kuitenkaan ole arkipäivää alalla. Tapanainen kannustaakin naisia rohkeuteen.
”Jos ala on mielessä, kannattaa ajatus toteuttaa rohkeasti, naiset pärjäävät kyllä. Ei kannata lannistua, jos joku on epäileväinen osaamisen suhteen. Tukena on tarpeen mukaan laaja tukiverkko, yksin ei tarvitse jäädä.”
Myös Tapanaisen kihlattu on päätynyt metsäalalle. Hän ajaa metsäkonetta.
”Olen ollut mieheni mukana töissä ja perehtynyt siihenkin puoleen. On mahdollista, että opiskelen jossain vaiheessa myös tuota alaa. Kokonaisuudessaan on vahvuus, että olemme kumpikin metsäalalla, sillä toinen tietää mistä on kysymys.”
Tapanaisen mielenkiinto rekkoihin ja ajotöihin syttyi yläasteella. Kiinnostus sai lisäkipinää kesätöiden kautta.
”Kummisetäni työskenteli kuljetusalan yrityksessä henkilöstöpäällikkönä mitä kautta sain kesätyöpaikan terminaalista. Tuon kokemuksen kautta tiesin, että haluan logistiikka-alalle.”

Hän suuntasi yläasteen jälkeen opiskelemaan logistiikka-alan perustutkintoa.
”Koulussa oli todella kannustava ja positiivinen ilmapiiri, valmistuin yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Jo opiskelujen aikana sain myös harjoittelupaikan nykyiseltä työnantajaltani Kurun Kuljetukselta.”
Hän ajaa tällä hetkellä puiden siirtokuljetuksia laajalla alueella. Puut päätyvät pääasiassa Raumalle.
”Puu lähtee lähinnä Pirkanmaalta. Rauman lisäksi kuormia menee myös Poriin, Kaskisiin ja Äänekoskelle.”
Seuraava tavoite on hankkia riittävä taito myös puukuormien tekemiseen ja hypätä sitä kautta nosturillisen rekan ratin taakse.
”Tämä etappi on tarkoitus saavuttaa vuoden 2026 aikana. Uuden oppiminen onkin yksi tämän työn hyvistä puolista, pidän erittäin motivoivana saada uutta tietoa ja sitä kautta osaamista. Pidän muutenkin haasteista ja itseni haastamisesta, se on tärkeässä roolissa uuden omaksumisessa.”
Työn parhaaksi puoleksi hän nosta itsenäisyyden.
”Nautin tehdessäni työtä itsenäisesti kantaen vastuun tekemisistäni. Halutessani seuraa on nopeasti saatavissa ainakin puhelimen kautta.”
Alkutalvi rekan ratissa on Tapanaisen osalta sujunut ilman ongelmia.
”Minun kohdallani tieolosuhteet ovat olleet hyvät, mutta ajan tosin vain isompia teitä. Pienemmillä metsäteillä taas on varmasti ollut ainakin paikoitellen pehmeää ja liukasta.”
Aika rekan ohjaamossa kuluu Tapanaisella puhelimessa jutustellen sekä musiikkia ja podcasteja kuunnellen. Yhteyttä hän pitää muun muassa muihin naiskuljettajiin.
”On mukava kuulla millaista muiden arki on ollut. On myös hyvä, että voin kysyä tarvittaessa neuvoja.”
Koska rekka nielee kilometrejä vauhdilla, on Tapanaisenkin eteen tullut hämmentäviä tilanteita. Pelottavin tapahtui Tampereen lähellä. Tuolloin henkilöauto ajoi moottoritiellä vastaan samalla kaistalla.
”Pelkäsin hänen tulevan alle. Onneksi rinnallani ei ollut ketään, pääsin siirtymään ohituskaistalle ja auto suhahti ohi.”
Hän sanoo tiedostavansa, että onnettomuudet ja jopa tahalliset alle tulot ovat mahdollisia.
”Koulussakin luokallemme sanottiin olevan todennäköistä, että parinkymmenen hengen ryhmästämme joku joutuu sellaiseen tilanteeseen. En kuitenkaan pelkää, vaikka tuokin ajatus käy joskus mielessä varsinkin silloin kun kuulee jollekin käyneen niin.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
