Tämän muutoksen vuoksi metsäteille voi ilmaantua puomeja – silta on metsänomistajalle taloudellinen riski

Metsätien perusparannukseen suunnatun Metka-tuen supistuminen 70 prosentista 50 prosenttiin vuoden vaihteessa uskotaan vähentävän metsäteiden kunnostushankkeiden määrää jatkossa.

Ensi vuoden alussa maanomistajien omarahoitusosuus metsätiehankkeissa kasvaa nykyisestä 30 prosentista 50 prosenttiin.

“Tietuen supistuminen johtaa siihen, että tieosakkaat ryhtyvät kunnostamaan tiestöään pienin erin ja edullisemmin. Täysremontit, jossa tie kunnostetaan kauttaaltaan ympäri vuoden ajettavaksi, tulevat vähenemään”, metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin tieasiantuntija Mikko Maijala Sodankylästä arvioi.

Maijala kritisoi nykyisiä Metka-tukikäytäntöjä liiasta byrokratiasta. Hän toteaa, että metsätien kunnostamisen normit ovat erittäin tiukkoja ja niiden täyttämiseen uppoaa rahaa. Lisäksi tiehankkeiden läpi vieminen on työläämpää verrattuna taakse jääneeseen Kemera-tukien aikaan.

“Tien osakkaana olevien kuolinpesien jokaiselta osakkaalta pitää saada suostumus, ja pelkästään tähän kuluu todella paljon työaikaa, joka aiheuttaa kustannuksia. Lisäksi tiesuunnitelmia pitää täydentää jatkuvasti”, Maijala kertoo.

Puomilla suljettu metsätie on yleistyvä näky. Tiekunnat säästävät tienhoitokuluista sulkemalla tien ulkopuolisilta. Kuva: Kari Lindholm

Maijala uskoo, että moni tiekunta luopuu Metka-tietuen hakuprosessista kokonaan ja käyttää byrokratiasta säästyneet rahat tiensä omatoimiseen kunnostamiseen. Hän toteaa, että kokeneet koneurakoitsijat osaavat tehdä kunnostuksia ilman laajoja suunnitelmiakin.

“Mikä järki on vaikkapa siinä, että metsätielle vaaditaan paljon enemmän kohtauspaikkoja kuin niitä on kylätiellä, jossa on kuitenkin monin verroin enemmän liikennettä?”

Tien omatoiminen kunnostaminen edellyttää Maijalan mukaan sitä, että tiekunta on aktiivinen, mitä kaikki tiekunnat eivät tietenkään ole.

Metsätien siltojen tukitason romahtaminen 85 prosentista 65 prosenttiin torppaa siltahankkeita, joiden kustannukset voivat kohota jopa satoihin tuhansiin euroihin.

“Huonollakin metsätiellä pystytään kuljettamaan puuta talvisin, mutta heikentynyt silta ei parane pakkasilla, ja sellaisten takana olevat metsät uhkaavat jäädä metsätalouden ulkopuolelle”, tieisännöitsijä Ari Eteläniemi Nivalasta vertaa.

“Tieosakkaan velvollisuus tuskin on kustantaa ulkopuolisten liikennöintiä metsätiellä. Tienkäyttömaksun maksajia ei ole jonoksi asti”, simolainen metsänomistaja Antti Jäärni sanoo Kuva: Kari Lindholm

Kelirikot pitenevät, eikä tienpito ole ilmaista, joten vielä avoinna olleet metsätien puomit voivat napsahtaa lukkoon entistä herkemmin.

Metsätien autoliikenteen rajoittaminen ulkopuolisilta tuo tiekunnille sievoisia säästöjä tienpidosta, ja vähentynyt liikennöinti siirtää suuria tieremontteja. Sulku tulee kyseeseen, kun tietä ei ole korjattu valtion tukemana 10 vuoteen.

“Onko tieosakkaan velvollisuus kustantaa aktivistien ja huvikseen ajavien autoilu, joka on omiaan kuluttamaan tiestöä”, kymmenessä metsätiessä osakkaana oleva simolainen metsänomistaja Antti Jäärni kysyy.

Jäärni huomauttaa, että maanomistajien halukkuus metsätien laajojen käyttöoikeuksien myöntämiseen on koetuksella siitäkin syystä, että valtio leikkaa puukauppatulosta 34 prosenttia veroina.

“Kelirikon aikana poljetut urat joudutaan lanaamaan kertaan tai jopa kahdesti. Jos huonoimpia kohtia vielä korjataan murskeella, kustannuksia voi kertyä tuhansia euroja.”

Edulliset piennartiet yleistyvät talvileimikoiden puunkuljetuksissa, joissa ne monin paikoin korvaavat perille rakennetun metsätien haarat ja väliaikaiset talvitiet.

“Pohjoisessa riittää vielä pakkasia, joten piennartie jäätyy tukkirekan kantavaksi, kunhan se pidetään puhtaana lumesta. Piennarteiden päihin on ryhdytty rakentamaan rekkojen kääntöpaikkoja, kertoo keminmaalainen kaivinkoneurakoitsija Sakari Alakärppä.