
Mikäli maanomistajien selvittäminen ja kaivulupien kysyminen sivuutetaan maaseudun valokuituhankkeissa, on ongelmia tiedossa viimeistään silloin, kun maata joudutaan kaivamaan uudelleen.
”Jos maanomistaja vahingossa katkaisee mailleen luvatta kaivetun valokuitukaapelin, se on melkoinen ongelma maanomistajan oikeusturvan kannalta”, maanomistaja Marko Poropudas Posiolta sanoo.
Poropudas toteaa, että maaseutu tarvitsee valokaapeliyhteyksiä kipeästi, sillä matkapuhelinverkon kattavuus on monin paikoin heikko. Samalla hän huomauttaa, että valokuituoperaattoreiden pelisäännöt yksityismailla toimimiseen ovat toisinaan hukassa.
”Yksityismaille kaivetaan pitkiäkin kaapelivetoja ilman, että tähän olisi kysytty tai saatu minkäänlaista lupaa.”
Poropudas havaitsi omille mailleen luvatta kaivetun valokuidun viime kesänä Posion kunnan eteläosassa. Hän ennakoi tästä koituvan ongelmia, sillä valokaapeli kaivetaan vain noin 70 senttimetrin syvyyteen ja siksi sen rikkoutuminen on täysin mahdollista.
”Me teemme maanmuokkauksia ja ajamme puuta jatkuvasti. Jos me rikotaan se kaapeli tietämättä, että meidän maalla edes kaapelia kulkee, niin kenen on vastuu? Kaapelin uudelleen liittäminen on arvokasta hommaa.”
Kun Poropudas sai vihiä valokaapelin asentamisesta alueelle, hän otti yhteyttä paikalliseen valokuituyhtiöön ja pyysi tältä maankäyttösopimuksen sekä liitekartan, josta kaapelin sijainti maastossa selviäisi.
”Soitin yhtiöön vielä ennen kaivu-urakkaa, ja kehotin laittamaan lupa-asiat kuntoon, mutta sen suhteen ei ole tapahtunut edistystä. Nyt se on myöhäistä, kun kaapeli on jo kaivettu maahan.”
Etelä-Posiolla maata omistava oululainen juristi Erkki Nykänen kertoo samankaltaisesta tapauksesta omilla maillaan.
”Satuin huomaamaan, että maillani kulkevan tien vierustalle oli kaivettu jotakin. Päättelin, että kysymys on valokaapelista, koska sitä oli aiemmin asennettu yleisen tien varteen. Mitään lupia kaapelin vetämiseen mailleni ei pyydetty”, Nykänen sanoo.
Nykänen otti yhteyttä kaapeliyhtiön edustajaan, joka vakuutti, että tässä tapauksessa oli sattunut erehdys, ja että muiden maanomistajien osalta luvat ovat kunnossa.
”En oikein siihen usko, sillä on perusasia, että ennen kuin ryhdytään kaivamaan, lupa tulee aina pyytää jokaiselta maanomistajalta erikseen.”
Nykänen toteaa, että maanomistajien kanssa tulisi sopia vielä sekin, missä kaapelikaivanto maastossa ja kiinteistöillä kulkee.
”Jos minulta olisi kysytty, kaapeli olisi kaivettu lyhintä reittiä, jolloin se olisi kulkenut maillani vain muutamia kymmeniä metrejä. Nythän se halkoo maitani satojen metrien matkalla.”
Nykäsen mukaan laki lähtee liikkeelle siitä, että luvan pyytämisen ja sen myöntämisen perusteella laaditaan osapuolten välinen sopimus, jonka perusteella kaapeli kaivetaan maahan sopimuksen mukaisesti.
Ilman lupaa asennetun kaapelin kohdalla kysymys voi olla rikoslaissa säädetystä hallinnan loukkauksesta.
”Maanomistajia tulisi tiedottaa myös kaivutöiden aloittamisesta ja päättämisestä, eikä tätäkään ole tehty”, Poropudas ja Nykänen toteavat.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
