Kosteikkojen poikastuotto on huipussaan neljä vuotta kosteikon perustamisesta

Viime vuosina Suomessa ja koko Euroopassa on tehty merkittäviä ponnisteluja kosteikkojen ennallistamiseksi ja rakentamiseksi. Toimet vaativat huomattavasti aikaa, investointeja ja vaivaa, joten on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että ne ovat tehokkaita tavoitteidensa saavuttamisessa.

Turun yliopisto ja Luonnonvarakeskus (Luke) ovat tutkineet vesilintuyhteisöjä 146 rakennetulla kosteikolla eri puolilla Suomea. Tutkimuksessa selvitettiin kosteikkojen lajirikkautta, parien ja poikueiden määrää ja keskimääräistä poikuekokoa.

Tutkimuksessa havaittiin esimerkiksi se, että saarekkeisuus lisäsi lajirikkautta, pesivien parien ja havaittujen poikueiden määrää, mutta pienensi poikuekokoa. Tämä liittyy siihen, että supikoirat ja minkit saattavat saarekkeissa aiheuttaa uhkia vesilintujen munille ja poikasille, jolloin ne saattavat toimia ekologisina ansoina poikueille.

Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, miten nämä mittarit vaihtelevat kosteikkojen ikääntyessä ajan myötä.

”Parien runsaus oli huipussaan seitsemän ja poikuemäärä neljä vuotta kosteikon perustamisen jälkeen. Sen jälkeen lajirikkaus laski kosteikon iän myötä”, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta.

Yksi syy on se, että ilman jatkuvia hoitotoimenpiteitä kosteikkojen ekologinen arvo voi ajan myötä vähentyä esimerkiksi umpeenkasvun tai ravinteiden ehtymisen takia. Korkean monimuotoisuuden ylläpitämiseksi suositellaankin kosteikkojen säännöllistä uudistamista esimerkiksi kuivattamalla tai hoitamalla kosteikon kasvillisuutta.

Myös kosteikkojen ympäristöllä havaittiin olevan vaikutuksia kosteikon lajirikkauteen. Parhaat tulokset saatiin lehtimetsän ympäröimillä kosteikoilla. Myös muiden kosteikko- ja luhta-alueiden läheisyys vaikutti positiivisesti lajirikkauteen ja parien runsauteen.

”Tällaiset havainnot antavat arvokasta palautetta kosteikkojen rakentamis- ja ennallistamishankkeista ja auttavat varmistamaan, että tulevat hankkeet onnistuvat.”

Kosteikkoja on kadonnut maailmanlaajuisesti viime vuosisatojen aikana. Vuoden 1995 tason palauttavat kosteikkojen ennallistamisalat ovat suuria myös Suomessa.

”Tarvittavat pinta-alat ovat ihan eri kokoluokkaa, kuin mitä nyt näissä Sotka-hankkeissa ollaan perustamassa”, Lindén toteaa.

”Tulee muistaa ettei esimerkiksi tukkasotkaa voida kosteikkojen avulla pelastaa, mutta joillekin harvalukuisille väheneville lajeille, kuten lapasorsalle, nokikanalle ja mustakurkku-uikulle, rakennettujen kosteikkojen perustaminen on selvästi tehokkaampi suojelukeino”, Lindén sanoo.

Tutkimus auttaa Lindénin mukaan hahmottamaan sitä, kuinka paljon ennallistamista tarvittaisiin.

”Nämä ovat kuitenkin siinä mielessä naiiveja harjoituksia, että tässä oletetaan, että linnut palautuvat jostakin, jos vain luomme lisää elinympäristöjä. Tässä harjoituksessa ei mietitä sitä, mistä linnut lopulta tulevat. Tätä voisi verrata parkkipaikkojen suunnitteluun siinä, että oletetaan parkkipaikkojen täyttyvän, kunhan autoille tehdään tilaa. Todellisuudessa lajien väheneminen johtuu muistakin tekijöistä kuin pelkistä elinympäristöistä.”

Andreas Lindén puhui maa- ja metsätalousministeriön järjestämässä Sotka-päivässä maanantaina. Päivän teemana oli yhteistyö ja ennallistaminen osana riistalintujen ja kosteikkoluonnon elvytystä.