Yöpakkaset vioittavat kasvuun pyrähtäneitä kuusentaimia – suojaukseen on yksi kikka

Työskentelin meteorologian opintojen ohessa 2000-luvun alussa Ilmatieteen laitoksella. Aloitin Helsingin Kaisaniemessä ilmastosäähavainnontekijänä.

Työ oli opiskelijalle sopivaa keikkatyötä: aamulla ja illalla käytiin kirjaamassa sääaseman lukemat ylös. Palkkio ei ollut suuri, mutta kokemus oli sitäkin arvokkaampi.

Säähavaintoja tehdessä oppii nopeasti, että ilman lämpötila voi vaihdella voimakkaasti pystysuunnassa. Kylmä ilma on raskaampaa ja valuu alaspäin. Selkeinä ja tyyninä öinä maanpinta jäähtyy voimakkaasti ulossäteilyn vuoksi.

Lämpötila voi muuttua paljon jo muutaman metrin matkalla maanpinnasta ylöspäin. Viralliset lämpötilamittaukset tehdään kahden metrin korkeudelta, mutta aivan maan pinnassa ilma voi olla selvästi kylmempää.

Metsänomistaja voi havaita ilmiön pintasumusta. Iltaisin ja öisin sumu alkaa kerääntyä aukeille paikoille ja notkelmiin, joihin kylmä ilma valuu.

Keväällä ja alkukesällä yöt voivat olla viileitä. Kun kasvukaudella lämpötila maan pinnassa laskee pakkaselle, puhutaan hallasta. Jos pakkanen ulottuu kahden metrin korkeudelle, kyse on jo yöpakkasesta.

Halla on vioittanut kuusentaimen latvaa. Kuva: Rami Marjamäki

Viileimmät paikat löytyvät usein alavilta ja avoimilta mailta. Omassa metsässäni Lohjalla olen joskus nähnyt nuorten kuusten silmujen paleltumista tällaisilla paikoilla, onneksi vain pienialaisesti.

Verhopuusto voi jonkin verran suojata taimia hallalta, koska se vähentää maanpinnan säteilyjäähtymistä ja pitää pintalämpötilan hieman korkeampana.

Meteorologi ja metsänomistaja Tapio Haarlaa kirjoittaa tällä palstalla säähän liittyvistä ilmiöistä. Kuva: Jaana Kankaanpää