MT mukana ajokoirien ajokokeessa – ”Hyvän ajokoiran haukku on musiikkia korville”

Tuomo Laurila on toiminut ajokoirien ajokokeiden ylituomarina yli 30 vuotta. Hän osaa tulkita metsästä kuuluvasta haukusta paljon enemmän kuin mattimeikäläinen.

”Suomenajokoiran haukusta voi päätellä muun muassa sen, mitä koira ajaa tai kuinka kaukana ajettava jänis menee ajavasta koirasta. Koira ei siis roiku jäniksen hännäntupsussa kiinni, kuten joskus luullaan, vaan seuraa jäniksen jälkiä haukkuen”, Laurila toteaa.

”Kuunnelkaa nyt, hyvän ajokoiran haukku on kuin musiikkia korville”, Laurila huokaa ihastuneesti kuunnellessaan Riitasoinnun Sk Pluton moniääniseksi arvioitua haukuntaa.

Käynnissä on Pirkanmaan ajokoirayhdistyksen Oriveden maastossa vuosittain järjestämä ”Possukoe”. Kokeessa pistetuomarien tehtävänä on merkitä paperille ajankohdat, joissa koira ajaa jänistä haukkuen.

Koiran toimintaa seurataan tarkasti myös kännykän näytöltä, jonka kartalle piirtyy koiran tutkapannan tuottama tieto koiran sijainnista. Pluton omistaja Joni Metsola kertoo, että Pluto voi juosta ajokokeen aikana helposti maratonin verran.

Tuomo Laurila (vas.), Joni Metsola ja Pekka Pohjonen seuraavat Pluton ajoa puhelimen näytöltä ja kuuntelevat tiiviisti haukkua. Kuva: Eija Vallinheimo

”Jänis määrää suunnan, koira vauhdin. Yleensä jänis vetää tietyn lenkin ja palaa sitten takaisin makuupaikalleen”, kertoo Plutoa kokeessa tuomaroiva Pekka Pohjonen. Näin käy tälläkin kertaa.

Ajokokeessa ajokoiralla on hakuaikaa 240 minuuttia. Sen kuluessa ajokoiran pitäisi saada kaksi ajoa. Kummankin ajoerän pituus on 120 minuuttia eli kaksi tuntia.

Ajoerän ajoaika lasketaan siten, että 120 minuutista vähennetään kaikki yli viisi minuuttia kestäneet hukat eli tilanteet, jolloin jänis onnistuu eksyttämään koiran jäljeltään.

Koira saa ajoajasta laskukaavan mukaan 70 pistettä, josta vähennetään yli viiden minuutin hukat. Lisäksi se saa enintään 30 pistettä eri ominaisuuksista, joita ovat haku, haukku ja ajotaito.

Näistä tärkein ominaisuus on haukun kuuluvuus. Miinuksia tulee esimerkiksi haukun löysyydestä.

Pluto pärjää kokeessa hyvin ja tulee toiseksi 51,78 pisteellä. Pisteet eivät kuitenkaan riitä ykköspalkintoon.

Ajokokeiden tarkoituksena on ajavien koirien jäniksen ajo-ominaisuuksien selvittäminen jalostusta varten. Käyttövalionarvon ajokoira saavuttaa ajamalla ajokokeessa neljä ykköspalkintoa vähintään kahden eri koekauden aikana.

Muru ei päässyt kokeessa palkintosijoille. ”Aina ei voi voittaa”, koiran isäntä Kari Paalijärvi hymähtää.  Kuva: Eija Vallinheimo

Repopupun Komia Pikkuleidin Vauhtileidi eli tuttavallisemmin Muru on mukana samassa kisassa. Tällä kertaa Murun pisteet jäävät 41:een.

”Tällä kertaa jänis oli ovelampi ja onnistui jallittamaan 6-vuotiasta Murua molemmissa ajoissa”, toteaa Murun isäntä Kari Paalijärvi.

Kisan voittajaksi julistetaan Raikuvan Häly, joka saa ykköstuloksen 79,50 pisteellä. Hälyn omistajat Reijo ja Marja-Liisa Nurminen ovat tulokseen tyytyväisiä.

Palkintojenjakoa odotellessa kerrotaankin toinen toistaan erikoisempia tapoja, jolla jänikset ovat onnistuneet eksyttämään koirat jäljiltään. Helpoimmin se käy soratiellä, jossa ohiajava auto peittää jäniksen hajujäljet tehokkaasti.

Jänistä ajavien koirien käyttö on vähentynyt viime vuosina metsäjänisten vähenemisen myötä. Myös saalismäärä on pudonnut tasaisesti, ja viime vuonna niitä saatiin saaliiksi Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 67 000.

Kanta on harventunut etenkin eteläisessä Suomessa. Lumettoman ajan pidentyessä turkkinsa valkoiseksi vaihtava jänis on pedoille helppo saalis. Metsäjänissaalis hipoi 1970–1980-lukujen huippuvuosina miljoonaa pitkäkorvaa.

”Metsäjänistä ajokoiraväki ampuu nykyään melko harvoin, koska niitä on niin vähän”, toteaa kisan ylituomarina toiminut Tapio Malmi.

Pirkanmaalla ajokokeisiin riittää silti vielä tulijoita. Tilanne on toinen Lounais-Suomessa, jossa susien takia koiria ei juurikaan enää uskalleta päästää maastoon. Kaukana omistajasta kirmaava ajokoira on sudelle helppo saalis.