Pastilliakin pienempi kirjanpainaja on muihin kovakuoriaisiin verrattuna erityisen karvainen. Tällä ruskealla tai mustalla metsätuholaisella on karvoja eniten raajoissa mutta myös kuoressa.
”Karvaisuus tekee hyönteiselle lisää pinta-alaa. Tämä puolestaan tekee siitä tehokkaan levittämään tuoksuaineita eli feromoneja”, arvelee metsäeläintieteen emeritusprofessori Kari Heliövaara.
Tuoksuaineiden tarkoitus on houkutella kuolevaan kuuseen lisää sen lajikumppaneita suurin määrin. Yksi kirjanpainaja ei itsessään tee mitään eikä edes tuhat sellaista mutta kun lajitovereita lentää kuuseen kymmeniä tuhansia, ne nakertavat kuuseen kaarevia käytäviä. Silloin ne kykenevät murtamaan kuusen vastustusvoiman.
”Kirjanpainajan levittämät tuoksut ilmoittavat muille, että tulkaa tänne, täällä on hyvä puu”, Heliövaara sanoo.
Hyvä puu tarkoittaa kirjanpainajalle heikentynyttä pystypuuta, tuulenkaatoa, lumenmurtamaa puuta tai tuoretta kuusipuutavaraa.
”Toisaalta kun puu alkaa ylikansoittua, niin parvi alkaa erittää erilaista tuoksua. Uusi tuoksu ilmoittaa muille kirjanpainajille, että tänne ei kannata enää tulla.”
Juuri feromonit ovat kirjanpainajien yksi silmittömän tuhon salaisuus, Heliövaara sanoo. Feromonit eivät ihmisen nenään tuoksu puuta haistaessa miltään. Mutta jos metsään asettaa feromoniansan, tuoksu pyydyksessä on makea. Ansa houkuttelee tuhansia kirjanpainajia, mutta ei vaikuta silti kirjanpainajien määrään.
Toinen tuhon salaisuus ovat sienet, joita kirjanpainaja kuljettaa mukanaan.
”Kirjanpainaja itsessään ei aiheuta tuhoa. Se kuljettaa mukanaan sieniä, jotka tukkivat puun nestevirtauksen ja voivat tappaa kuusen. Muutkin kaarnakuoriaiset kuljettavat kyllä sieniä, mutta kirjanpainajan kantama sieni on erityisen paha kuuselle.”
Sadekin on myös mieluista tälle metsätuholaiselle. Se edistää sienten kasvua puussa, mikä nopeuttaa puun tuhoa. Toisaalta hyvin kuiva ilma hidastaa sienten kasvua, mutta voi olla puulle muuten haitallinen”, Heliövaara toteaa.
”Kirjanpainajan levittämät tuoksut ilmoittavat muille, että tulkaa tänne, täällä on hyvä puu.”
Muiden hyönteisten tapaan se on vaihtolämpöinen eli säätelee lämpötilaansa ympäristön mukaan. Lämmin aurinkoinen ilma tekee tästä metsätuholaisesta aktiivisen. Lämpimänä päivänä se lentääkin useita kilometrejä, parittelee ja liikkuu parven nakertamassa kaarnakäytävässä vikkelämmin.
”Mitä lämpimämpää, sen mukavampaa sillä on. Toisaalta 40–50 asteessa ne kärsivät ja saattavat jopa kuolla, mutta sellaista on Suomessa harvoin.”
Kun lämpötila laskee muutamaan asteeseen, kirjanpainaja muuttuu hänen mukaansa flegmaattiseksi. Siitä tulee hidasliikkeinen.
Toisin kuin monesti luullaan, kylmäkään talvi ei juuri vaikuta kirjanpainajaan. Kirjanpainaja kestää hyvin pakkasta. Lisäksi se talvehtii karikkeessa, jossa on alimmillaan muutama pakkasaste.
”Mutta jos lumi sataa vasta kovin myöhään syksyllä eli jos vaikkapa joulu on lumeton, kirjanpainaja kärsii kylmyydestä maan alla. Kun pakkanen kiristyy 20 asteeseen, kirjanpainaja alkaa kärsiä ja saattaa kuolla.”
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
