Löytyiskö metsäkonealan harjoittelijoiden vaikeuksiin ratkaisu Ruotsista?

Metsäalalla ollaan huolissaan tulevaisuudesta niin koulutuksen kuin työelämän puolesta. Huolissaan ei suinkaan olla siitä, etteikö töitä tulevaisuudessa osaaville tekijöille riittäisi. Suurin huoli liittyy pätevän opetushenkilöstön löytymiseen sekä ihmisten mahdollisuuksiin kouluttautua alalle, kertovat Metsäkoulutus ry:n toiminnanjohtaja Ville Manner sekä Sedu Ähtärin teknisten alojen koulutusvastaava Antti Virkkunen.

”Päteviä opettajia on tällä hetkellä vaikeaa löytää ammattikouluihin. Pätevyyteen vaaditaan kolmen vuoden alan työkokemuksen lisäksi korkeakoulututkinto sekä opettajan pedagogiset opinnot, jotka ovat kuudenkymmenen opintopisteen laajuiset”, Virkkunen kertoo.

Hallituksen tekemien muutoksien myötä pelätään myös, kuinka ammatillisen koulutuksen laatu tulee kärsimään. Monessa koulutusyhtymässä käydäänkin tällä hetkellä muutosneuvotteluita.

”Sitä, millaisia vaikutuksia näillä leikkauksilla tulee tulevaisuudessa olemaan ammatillisen opetukseen suhteen, ei voida vielä tietää”, Manner sanoo.

Toinen haastava muutos on aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, joka tehtiin viime vuonna. Kuinka mahdollistetaan alanvaihtajien saaminen metsäalalle, kun kannustin jatkuvaan oppimiseen poistettiin?

”Aikuisopintoja ei enää tueta kuin Kelan myöntämällä opintotuella. Aikuisopiskelijoita ja alanvaihtajia on ollut opiskelijoista lähes puolet metsäalan ammatillisessa koulutuksessa. Huoli on, että alanvaihtajat eivät enää hakeudu yhtä innokkaasti metsäalan opintoihin. Malli jatkuvasta oppimisesta romuttui täysin aikuiskoulutustuen lakkautuksen myötä”, Manner toteaa.

Metsäalan opiskelijoiden harjoittelupaikoista on välillä huutava pula, toisinaan tätä ongelmaa taas ei ole ja tilanne on täysin päin vastainen. Virkkunen kertoo, että tilanteeseen vaikuttavat eri tekijät.

”Silloin kun opiskelijoita on paljon samalta alueelta, harjoittelupaikkojen löytäminen on haasteellisempaa. Harjoittelupaikkojen saatavuuteen vaikuttavat suoraan alan markkinatilanne sekä keliolosuhteet. Jos puu ei tee kauppaansa, ei harjoittelijoille ole tarvetta, mutta kun tilanne on päinvastainen niin opiskelijat viedään käsistä”, Virkkunen kertoo.

Tulevien metsäalan ammattilaisten tietä työelämään halutaankin helpottaa harjoitteluiden paremman mahdollistamisen kautta. Harjoittelijasta vastaavan yrittäjän tulos on sidottu suoraan työntekijän tuottavuuteen. Tähän haasteeseen on lähdetty hakemaan ideaa Ruotsin mallista.

”Tavoitteena on, että kahden kolmen vuoden päästä meillä olisi oma Suomen malli, joka tukisi ja kannustaisi metsäkoneyrittäjää ottamaan oppilaan työharjoitteluun. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että yrittäjä saisi korvauksen työharjoittelijan ottamisesta yritykseensä oppimaan”, Manner toteaa.

Antti Virkkunen ja Ville Manner kertovat, että metsäalan koulutuksessa yritetään löytää keinoja muun muassa työssäoppimisen helpottamiseen. Kuva: Linda Virkamäki

Tulevaisuudessa metsäalalla voidaan kohdata myös työvoiman riittävyyden haaste. Metsäalan ammattimarkkinat ovat globaalit. Toistaiseksi Suomen metsäteollisuudessa on vielä kilpailukykyiset palkat. Suorittava työ ja ammatillinen koulutus tulisi nähdä tärkeänä osana toimivaa yhteiskuntaa.

”Ammatillisen koulutuksen kurjistaminen leikkauksilla aiheuttaa osaamisen vähentymistä ja vaikeuttaa laadukkaan koulutuksen järjestämistä. Osaaminen lopulta ratkaisee myös metsäalan menestymisen, osaavat ihmiset ja laadukas koulutus on asioita, joihin yhteiskunnan kannattaa panostaa”, Manner kertoo ajatuksistaan.

Hän muistuttaa, että elinvoimaisella metsäalalla on Suomessa valtava vaikutus. Se on osa Suomen huoltovarmuutta, suuri työllistäjä sekä kotimaan vientivaltti. Ammatilliseen koulutukseen ja sen laatuun tulisi tulevaisuudessa panostaa entistä enemmän sen sijaan, että siitä leikataan. Metsäala työllistää osaajia ympäri Suomen, ei vain kasvukeskuksissa.

”Tulevaisuudessa on tärkeää taata koko Suomen kattava koulutusverkosto, jotta voidaan turvata huoltovarmuuden kannalta tärkeän metsäalan osaavan työvoiman saatavuus. Puunkorjuu liittyy suoraan muun muassa energiantuotantoon. Energiaomavaraisuuden osalta metsäala ja metsien merkitys on kriittinen huoltovarmuustekijä”, Manner kiteyttää.