Sirpa Liudun työkaverit sahalla hankkivat vuosia sitten Liudulle pinkin kypärän lahjaksi. Kuvaushetkellä lastattiin sahatavaraa sattumalta samansävyisiin rekkoihin. Kuva: Sanne KatainenJoutsenoSirpa Liutu haettiin kotoa töihin 50 vuotta sitten, eikä työpaikkaa ole sen jälkeen tarvinnut vaihtaa − nyt suvusta on töissä samassa tehtaassa jo viides sukupolvi
Vuosien varrella Sirpa Liutu on työskennellyt ainakin puhelinvaihteessa, palkkakonttorissa, konekirjoittajana, sihteerinä ja myyntisihteerinä – eikä eläke ole vielä mielessä.TilaajalleJoutsenolainen Sirpa Liutu oli 15-vuotias, kun hän kotimatkalla koulusta päätti poiketa Hackmanin sahan työhönottokonttorissa jättämässä yhteystietonsa. Tarkempia ajatuksia tulevaisuudesta Liudulla ei ollut, mutta lukioon hän ei aikonut pyrkiä.
Pian ovikello soi, ja sahan työhönottaja tuli pyytämään haastatteluun. 1970-luvulla tehtailla oli vielä omia työhönottokonttoreita, joissa etsittiin uutta työvoimaa kasvaviin laitoksiin kaukaakin.
”Menin tuohon huoneeseen koulutodistus mukanani”, Liutu kertoo ja osoittaa viereistä ovea lasiseinän takana nykyään Stora Enson omistaman Honkalahden sahan neuvotteluhuoneessa.
”Konttoripäällikkö katsoi todistusta. Konekirjoitus ja äidinkieli olivat kymppejä, ja hän huusi sihteerille, että tulepas katsomaan meidän uutta sisälähettiä.”
Joutseno on perinteinen tehdaspaikkakunta, jolle Honkalahden saha kuten kivenheiton päässä sijaitseva Metsä Groupin sellutehdaskin ovat olleet elintärkeitä. Honkalahden sahalla oli vielä 1970–1980-luvulla toistatuhatta työntekijää. Kaikki tunsivat toisensa.
Tyypillisesti perheistä mentiin töihin edellisen sukupolven perässä samaan tehtaaseen.
Liudullekaan ei liene sattumaa, että hän täytti työhakemuksen juuri Honkalahden tehtaalle. Samassa sahalaitoksessa ovat ennen Liutua työskennelleet hänen isänsä, isoisänsä ja isoisän isä.
Omia lapsia Liudulla ei ole, mutta serkun lapsi edustaa suvussa jo viidettä sukupolvea saman sahan leivissä.
1980-luvulla toimistoissa pirisivät puhelimet ja kirjoituskoneet naputtivat. Sirpa Liutu muistaa yhä toimistotyön mullistavan teknisen uudistuksen, kun kirjoituskoneisiin tuli korjausnappi. Kuva: Sanne Katainen
Metsäalaan on mahtunut myös myrskyjä. Sirpa Liutu oli mukana tehtaan ja kunnan edustajien delegaatiossa, joka lähti Helsinkiin puhumaan ministerille tehdaspaikkakunnan vaikeasta tilanteesta. Kuva: Sanne KatainenTasan viisikymmentä vuotta sitten, 12.7.1976, 15-vuotias Liutu asteli ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaansa sisälähetiksi Honkalahden sahalle.
Tehtävä oli tärkeä, sillä tuolloin postia tuli tehtaalle säkkikaupalla. Se piti lajitella ja jakaa monta kertaa päivässä tehtaalle ja toimiston sisällä.
”Ei ollut sähköposteja eikä e-laskutusta, kirjeitä tuli valtavasti joka päivä. Niitä lajiteltiin ja jaettiin huoneisiin. Ulkolähetti oli vielä erikseen”, Liutu kertoo.
Kun ulkolähetti sairastui, Liutu oli innokkaana käsi pystyssä tuuraamaan.
”Välillä piti lähteä sotkemaan pyörällä kaupalle ostamaan paikallisjohtajalle kartonki punaista Norttia lähikaupasta, ja mie olin aina valmiina.”
Nyt, 50 vuotta myöhemmin, väkeä on vähemmän ja posti kulkee sähköisesti ruudulta toiselle. Työhuone ja tehtävä vaihtuneet, mutta maisemat Saimaan rannalla ovat samat tutut.
”Koko ajan on ollut nurkan takana jotain uutta odottamassa.”
Sirpa Liudun työura on nykyään harvinaisuus. Eläketurvakeskuksen mukaan suomalaisten ansiotyöuran pituus oli vuonna 2022 keskimäärin 34,2 vuotta. Työpaikkaa vaihdetaan tilastojen mukaan vuosivuodelta useammin.
Liudulle työpaikan vaihtaminen ei ole tullut mieleen kuin korkeintaan kerran, kun hän näki lehdessä ilmoituksen parturi-kampaajan iltaopinnoista.
”Siihen aikaan tuntui, että vapaa-aikaa oli yllin kyllin ja mietin, mitä ihmettä teen kaikella ajalla. Lopulta kävin opintoja puolitoista vuotta ja totesin, että on sittenkin kivempi käydä kampaajalla vain asiakkaana.”
Nykyään Liudun työtä on varmistaa, että sahatavaran liikkumiseen tehtaalta asiakkaalle tarvittavat dokumentit kulkevat ongelmitta tehtaalta asiakkaalle tietojärjestelmissä. Lisäksi hän kehittää tietojärjestelmää ja antaa tukea sen käyttäjille.
Omien sanojensa mukaan työtä ei ole tarvinnut vaihtaa, sillä vielä 50 vuoden jälkeenkin jokaiselle päivälle on riittänyt uutta opittavaa. Myönteinen asenne on kuljettanut tehtävästä toiseen.
Vuosien varrella Liutu on työskennellyt puhelinvaihteessa, palkkakonttorissa, konekirjoittajana, sihteerinä, myyntisihteerinä. Lopulta lukiokin tuli suoritettua työn ohessa, samoin kauppaopisto.
”Koko ajan on ollut nurkan takana jotain uutta odottamassa.”
Saman työnantajan kirjoilla Liudun on pitänyt myös se, ettei hän ole halukas muuttamaan pois Joutsenosta, missä ovat puoliso, sisarukset ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa, joiden kanssa hän on läheinen.
Liutu asuu vain kilometrin päässä työpaikastaan, ja sahan tutut ja turvalliset äänet kantautuvat kotiin saakka.
”Joskus havahtuu siihen, ettei sitä kolketta kuulekaan ja alkaa miettiä, että miksi saha seisoo, mitä on tapahtunut? Sitten huomaakin, että kello ei ole vielä kuutta aamulla, jolloin saha käynnistyy.”
Konttorityyliä 1980-luvulta. Kuva: Sanne Katainen
Sirpa Liudun nykyinen työhuone on siirtynyt tehtaan päärakennuksen alakertaan, mutta sama työpaikka on pysynyt jo 50 vuoden ajan. Kuva: Sanne Katainen”Muistan vieläkin, miten hienoa oli, kun kirjoituskoneeseen tuli korjausnäppäin.”
Vuosituhannen alussa uteliaisuus voitti kotiseuturakkauden, kun Liutu houkuteltiin töihin yhtiön toimistolle Englantiin. Paikallisessa myyntikonttorissa uusittiin tietojärjestelmiä, ja huhu innokkaalla asenteella varustetusta osaajasta Honkalahden tehtaalla oli kiirinyt kauas.
”Soitin miehelleni, että otanko vai jätänkö, mutta hän sanoi, ettei tämmöisiä tarjota kuin kerran elämässä”, Liutu muistelee.
”Se oli iso hyppy, kun mie olen hirveä koti-ihminen. Se oli aika kova paikka.”
Työtarjouskaan ei lopulta jäänyt ainutkertaiseksi. Seuraavaksi tietojärjestelmiä uudistettiin Japanissa, sitten Australiassa ja Ranskassa. Uusia ovia on auennut ja tehtävät ovat johtaneet seuraaviin.
Työuraa on leimannut eniten juuri digitalisaatio, Liutu pohtii. Tietojärjestelmiä ja työvälineitä on uudistettu, automatisaatio on muuttanut työtä.
Jos uran alkuvaiheessa tehtaalle tuli säkillinen postia päivässä, nyt kirjeitä tulee hyvä jos yksi viikossa.
Kirjoituskoneet ovat muuttuneet tekstinkäsittelylaitteiksi ja lopulta henkilökohtaisiksi tietokoneiksi.
”Muistan vieläkin, miten hienoa oli, kun kirjoituskoneeseen tuli korjausnäppäin”, Liutu muistelee.
Honkalahden sahalla tuotetaan sahatavaraa ja puujalosteita. Kuva: Sanne KatainenSirpa Liutu
Työskentelee business supervisorina Stora Ensolla toimipaikkanaan Honkalahden saha Lappeenrannassa.
Työura saman sahan palveluksessa on kestänyt 50 vuotta.
Vinkkejä työuraa aloitteleville:
– Pelkästään koulusta ei tule valmista työntekijää mihinkään työhön.
– Kaikki työ on samanarvoista, mikään työ ei ole toista hienompaa.
– Tartu aina rohkeasti ja uteliaasti siihen, mitä vastaan tulee, satoi tai paistoi.
Pitkään työuraan metsäteollisuudessa on tietysti osunut myös myrskyisiä aikoja. Esimerkiksi kun Hackmanin lastulevyjen ja puukuitulevyjen valmistus lopetettiin 80-luvulla ja iso osa työntekijöistä irtisanottiin tai kun Stora Enso osti Honkalahden sahan vuonna 1991.
Liutu näyttää vanhaa valokuvaa, jossa tehtaalta on lähdössä delegaatio kunnan edustajien kanssa ministeriöön puhumaan paikkakunnan vaikeasta tilanteesta. Liutu oli ryhmässä mukana konttoritoimihenkilöiden edustajana.
2000-luvulla muun muassa paperinkulutuksen väheneminen on sulkenut tehtaita. Automatisaatio on vähentänyt työtä. Suhdanteiden takia tehtaita on välillä seisotettu ja työntekijöitä irtisanottu ja lomautettu.
Joutseno on saanut osansa iskuista. Välillä tunnelmat ovat paikkakunnalla olleet synkät.
Tänä vuonna 120 vuotta täyttävään Honkalahden sahaan ei ole investoitu juurikaan enää pitkään aikaan, mutta Liutu on toiveikas.
Stora Enso on suunnitellut Imatralle uutta sahalaitosta pitkään. Jos se koituisikin Honkalahden kohtaloksi, moni toivoo töiden jatkuvan toisaalla.
Liutu tuskin enää Honkalahden sahalta vaihtaisi muualle töihin, mutta ei hän vielä eläkkeellekään ole lähdössä.
”En tunne itseäni vielä niin vanhaksi”, hän perustelee.
Yhtiössä myös uudistetaan jälleen tietojärjestelmiä, ja Liutua kysyttiin mukaan.
Mikä ettei, hän tuumii.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
