Monet metsänomistajat myyvät puunsa vuodesta toiseen tutulle ostajalle. Se on helppoa, mutta siinä metsänomistaja voi myös ottaa rajusti takkiin.
”Puukauppa tehdään monesti vanhoilla rutiineilla. Kaupat sovitaan tutun ostajan kanssa luottaen siihen, että ostajan tarjoama hinta on varmaan kohdillaan”, toteaa johtaja Petri Pajunen Etelä Savon metsänhoitoyhdistyksen verkkosivulla.
Pajusen mukaan siihen liittyy riski, sillä kyseessä on yksi metsänomistajan suurimmista taloudellisista ratkaisuista. Sellaista ei pitäisi tehdä pelkällä tunteella.
”Ostajalla on takanaan vuosien kokemus, selkeä hinnoittelustrategia ja tavoite hankkia puuta mahdollisimman edullisesti”, Pajunen muistuttaa.
”Puunostajan tavoite on hankkia puuta mahdollisimman edullisesti.”
Lähtöasetelma on epätasapainoinen, ellei metsänomistajalla ole käytössään vertailua ja apuna omaa metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijaa.
”Puukaupan kilpailutus on metsänomistajan tärkein turvavyö. Kilpailutus ei ole epäluottamusta ostajaa kohtaan, vaan järkevää taloudenpitoa”, sanoo Pajunen.
Kilpailutuksella varmistetaan, ettei tuhansia euroja jätetä huomaamatta pöydälle. Ilman kilpailua ostajan ei tarvitse tarjota parasta hintaa.
”Kilpailutus voi tuoda jopa kymmeniä tuhansia lisäeuroja puumäärästä riippuen.”
Kilpailutuksessa leimikosta pyydetään tarjoukset useilta alueen ostajilta, niin puunostajien väliset erot havaitaan konkreettisesti.
Metsänhoitoyhdistyksen toimeksiantokauppoihin saadaan yleensä 4–8 tarjousta alueesta ja leimikosta riippuen. Katkonta huomioiden tarjouksissa on tyypillisesti 10–15 prosentin eroja.
”Kilpailutus ei siis tuo vain hieman parempaa hintaa, vaan se voi tuoda tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia lisäeuroja puumäärästä riippuen”, toteaa Pajunen.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
