Marjatienestiä ei saa helpolla – poimija tienaa parhaiten myymällä itse ilman välikäsiä

Marjanpoiminta ei ole kevyttä työtä, eikä kuka tahansa pysty lähtemään metsään tuntikausiksi hankkimaan marjatienestejä. Ja vaikka marjastus sujuisi, ei marjanmyynti sosiaalisen median kanavissa tai muilla netin myyntipaikoilla luonnistu jokaiselta.

Monenlaista yrittäjää varmasti löytyy ja sähköisten kanavien huijarimyyjät voivat kadota äänettömästi kaupat tehtyään. Ostajakin voi toki tehdä oharit, mutta uusia löytyy tilalle.

Myyntipisteeltä ostaessa laadun voi varmistaa ennen ostopäätöstä.

Monella torikauppiailla on tuttuja poimijoita, joilta he marjat ostavat, joten tietty laatuvaatimus on näin lunastettu aiemmin. Aina kannattaa kuitenkin selvittää, mikä on torilla tai myyntipisteellä myytävän marjan alkuperä.

Netissä marjoja kauppaavan taustoista ei voi tietää. Onko hän itse poiminut marjat vai ostanut ne joltain muulta pilkkahintaan, ehkä myyden ne itse eteenpäin ylihintaan. Marjojen tuoreuskaan ei aina välttämättä ole se, mitä on luvattu.

Fyysisesti kovan keräyssuorituksen jälkeen marjojen kauppaaminen netissä ei kuitenkaan ole enää iso työ.

Metsät ovat täynnä marjoja, joten vastuullinen ja hieman markkinointitaitoja omaava poimija voi hankkia mukavat verovapaat ansiot myymällä esimerkiksi poimimaansa hillaa parinkymmenen euron kilohintaan Facebookin kauppapaikalla. Ansio on erinomainen verrattuna siihen, että myisi marjat puolet halvemmalla jälleenmyyjälle.

Samalla poimija kerää luottamusta ja saa kanta-asiakkaita myös tuleville kesille.

Ja kaikki kateelliset voivat lähteä itse kokeilemaan epäergonomista marjanpoimintatyötä ötököiden kiusaamana ja säiden armoilla. Lupaan, että arvostus poimijoita kohtaan kasvaa.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.