Vesilintukannat jatkavat taantumista – jopa sinisorsakannan kasvu on pysähtynyt 2000-luvulla

Vesilintukannat ovat pitkällä aikavälillä taantuneet sekä rehevillä että karuilla vesillä, mutta rehevien vesistöjen linnut ovat taantuneet karujen vesien linnustoa jyrkemmin.

"Runsaimpien riistasorsien parimäärät olivat kesän 2023 laskentojen perusteella lähellä viime vuoden tasoa", kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

"Vesilintujen pitkäaikaiseen taantumaan ovat vaikuttaneet erityisesti vesilintujen ravinnonsaantia heikentänyt vesistöjen ylirehevöityminen sekä vieraspetojen runsastuminen", Piha toteaa.

"Suomen riistakeskuksen mukaan metsästystä tulee kohdentaa sinisorsaan, taviin ja telkkään. Nämä ovat vesilinnuista kolme yleisintä saalislajia, joiden kannankehitys on vähemmän huolestuttavaa", Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikko Alhainen kertoo.

Sinisorsan valtakunnallinen pesimäkanta kasvoi 38 seurantavuoden alkupuoliskolla viidenneksellä, mutta 2000-luvulla kanta ei ole enää kasvanut. Vuoden 2023 parimäärä on viime vuosien tasolla ja koko seurantahistorian keskiarvon tuntumassa. Vuonna 2023 poikasten kokonaismäärä oli 12 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, ja myös parikohtainen poikastuotto oli 15 prosenttia pitkäaikaista keskiarvoa pienempi.

Tavin pesimäkanta on pitkällä aikavälillä vähentynyt liki neljänneksen. Vuoden 2023 valtakunnallinen parimäärä on noin 24 prosenttia seurantahistorian keskiarvon alapuolella, lähellä viime vuoden tasoa.

Telkän valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt 38 seurantavuoden aikana 11 prosenttia. Alueelliset tarkastelut osoittavat, että parimäärät ovat pienentyneet maan eteläosissa myös lyhyellä aikavälillä, kun taas pohjoisessa telkkä on runsastunut. Vuoden 2023 valtakunnallinen parimäärä on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa ja noin vajaat kymmenen prosenttiasuurempi kuin vuonna 2022.

Esimerkiksi haapanan parimäärä on pienentynyt vesilintuseurannan 38-vuotisen historian aikana peräti 58 prosenttia. Kannan hupeneminen on ollut voimakkaampaa maan etelä- ja pohjoisosissa. Vuonna 2023 valtakunnallinen parimäärä on 10 % viime vuotta pienempi ja noin 44 % seurantahistorian keskiarvon alapuolella. Vuosi 2023 oli pesintämenestyksen kannalta seurantahistorian heikoimmasta päästä.

Punasotkan pesivien parien määrä on romahtanut peräti 96 prosenttia seurantahistorian aikana. Samoin nokikana on taantunut voimakkaasti pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Vuonna 2023 parimäärä oli 52 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Punasotkan ja nyt myös nokikanan metsästys onkin kielletty koko maassa.

Muiden vesilintulajien kantojen kehitys on myös karua luettavaa. Jouhisorsan ja tukkasotkan kannat ovat taantuneet voimakkaasti. Ainoastaan isokoskelon kanta on kääntynyt kasvuun ja tukkakoskelon parimäärät ovat olleet viimeisten kymmenenvuoden aikana vakaita.

Vesilintuaineisto koostuu pääosin vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien sisävesillä suorittamista pari- ja poikuelaskennoista. Vuonna 2023 parilaskentoja tehtiin yhteensä 1 256 kappaletta ja poikuelaskentoja tehtiin 642 kohteella. Laskentoja organisoi yhdessä Luonnonvarakeskus ja Luomus, ja laskentojen toteutusta tukee Suomen riistakeskus.

Vesilintujen metsästys alkaa 20. elokuuta kello 12. Kuva: Hannu Huttu

Vesilintujen metsästys alkaa elokuun 20. päivänä kello 12 ja jatkuu aina joulukuun loppuun saakka. Metsästettäviä lajeja ovat sinisorsa, tavi, telkkä, heinätavi, haapana, jouhisorsa, lapasorsa ja tukkasotka.

Allin, isokoskelon ja tukkakoskelon metsästys alkaa 1.9. Lisäksi merihanhea sekä kanadanhanhea on voinut metsästää pelloilta elokuun 10. päivästä lähtien. Elokuun 20. päivänä kello 12.00 alkaen pyynti on sallittua myös vesialueilla.

Vesilintujen metsästyksessä on huomioitava tänä vuonna myös uudet rajoitukset, kuten hämärämetsästyskielto.