Näin ilmastonmuutos näkyy metsissä: Pohjoisen männyt hyötyvät, etelässä metsätalouden harjoittaminen vaikeutuu

Ilmastonmuutos nostaa Suomen keskilämpötilaa ja lisää sadantaa. Se parantaa mäntyjen kasvuoloja pohjoisessa, mutta ei kohtele yhtä lempeästi eteläsuomalaisia kuusikoita.

Hurjimpien ennusteiden mukaan Suomen keskilämpötila voi nousta jopa 6 astetta vuoteen 2100 mennessä. Sen lisäksi taivas lorottaa vettä aiempaa enemmän.

Sateita saadaan jatkossa etenkin talvella. Se tuo pohjoiseen lunta, mutta etelässä talvisateet tulevat usein vetenä, sillä pakkaspäivät harvenevat.

Ilmastonmuutos lisää metsien hoitotarvetta. Kuva: Kari Salonen

Leudot talvet lyhentävät routajaksoja. Etelässä maa voi jäädä talvella kokonaan roudattomaksi.

Sateisten talvien jälkeiset keväät voivat olla kuivia. Myös kesällä sateet voivat jäädä vähiin. Niiden sijaan odotettavissa on pitkiä hellejaksoja.

Ilmaston lämpeneminen antaa puille hyvät eväät kasvuun. Männyn kasvu kiihtyy etenkin Pohjois-Suomessa ja koivun koko maassa. Myös kuuset saavat pohjoisessa kasvuun vauhtia.

Etelässä hyötyjiä ovat myös jalot lehtipuut. Esimerkiksi tammi on alkanut yleistyä jo nyt.

Parhaimmillaan puu voivat heräillä keväällä kasvuun aiempaa aikaisemmin ja päättää sen syksyllä nykyistä myöhempään. Aikaiseen kevätstarttiin liittyy kuitenkin riski.

Koilliseen kääntyvä tuuli voi edelleen puskea meille hyytävää ilmaa, mistä seuraa hallatuhoja.

Kuivuus ja hyönteistuhot kiusaavat eteläsuomalaisia kuusia. Kuva: Petteri Kivimäki

Talvella vaihtelevat kelit ja runsaat sateet stressaavat puita. Toistuva jäätyminen ja sulaminen voi vaurioittaa niiden silmuja ja juuria.

Puiden hengityksen lisääntyminen talven aikana kuluttaa myös niiden energiavarastoja, mikä altistaa pakkasvaurioille. Se voi koitua taimille kohtalokkaaksi.

Kuivuuskausien lisääntyminen on haitallista kuuselle, jonka juuret ovat lähellä maan pintaa. Pitkäaikainen kuivuus syö niiden elinvoimaa.

Odotettavissa on, että kuusen kasvu kärsii Etelä-Suomen vettä läpäisevillä kasvupaikoilla. Kuivimmilla kasvupaikoilla myös männyt ovat tiukoilla.

Heikentyneet puut altistuvat sieni- ja hyönteistuhoille.

Puiden lisäksi myös tuholaiset kiittävät ilmaston lämpenemisestä. Uusiakin tuhonaiheuttajia voi rantautua Suomeen, kun kovista talvista ei ole pelkoa.

Jo nyt on nähtävissä kirjanpainajatuhojen lisääntyminen. Pitkät ja lämpimät kesät mahdollistavat useamman sukupolven syntymisen.

Samalla kirjanpainajat menestyvät aiempaa pohjoisempana. On odotettavissa, että ne leviävät keskiseen Suomeen ja aina Tornionjokilaaksoon asti.

Ilmaston lämpeneminen edistää myös juurikäävän aiheuttamia tuhoja. Tuokin vitsaus leviää aina vaan pohjoisemmaksi. Muutaman vuosikymmenen päästä juurikääpä saattaa jo olla koko maan kattava vaiva.

Myrskyjen painopiste säilyy maan eteläosissa. Kuva: Hanna Lensu

Vaikka tuulisuus ei varsinaisesti lisäänny, kovia myrskyjä voi sattua aiempaa useammin. Niiden tuhoja pahentaa sekä juurikäävän yleistyminen että talvella märkänä ja sulana pysyvä maa.

Eniten tuulituhojen riski kasvaa maan eteläosissa. Vastaavasti lumituhon riski suurenee pohjoisessa. Toisaalta, jos lunta sataa etelässä, sitä voi tulla paljon ja se voi myös jäätyä puihin.

Kesän ja kevään pitkiin kuiviin kausiin liittyy metsäpalojen vaara. Toistaiseksi metsäpalot ovat pysyneet Suomessa hyvin kurissa. Ne havaitaan ajoissa ja kattava metsätieverkosto helpottaa niiden sammuttamista.

Ilmastonmuutoksen kasvattama tuhoriski pysyy metsänomistajan hallinnassa, kun puulajivalinnat ja hoitomenetelmät ovat kohdallaan. Monimuotoinen metsä ja elinvoimaiset puut kestävät tuhoja parhaiten.

Metsänomistajan apuna ovat sekä metsäneuvojat että Tapion julkaisemat metsänhoitosuositukset. Niiden laadinnassa on otettu huomioon metsänomistajien hyvin erilaiset tavoitteet.

Vaikka metsänomistaja yrittää parastaan, vaikeuksia on silti tiedossa. Esimerkiksi turvemailla metsätalouden harjoittaminen käy vaikeaksi, jos talvet muuttuvat märiksi ja roudattomiksi.

Puuta on korjattava sulan maan aikana myös huonosti kantavilta kivennäismailta. Vetiset talvet eivät tee hyvää metsäteillekään. Tai tiestölle yleensä.

Kaikki tämä tulee vaikeuttamaan metsätalouden harjoittamista etenkin eteläisessä Suomessa.

Kuivat keväät ja pitkät hellekaudet lisäävät metsäpalojen riskiä. Kuva: Raisa Kyllikki Karjalainen

Ilmastonmuutos iskee myös metsien monimuotoisuuteen. Osa lajeista kärsii ja osa, kuten jalot lehtipuut, hyötyvät siitä. Sen seurauksena yksittäisten lajien ja kokonaisten kasvillisuusvyöhykkeiden levinneisyys voi siirtyä pohjoisemmaksi.

Monimuotoisuuden vaalimisessa perusta pysyy ennallaan eli jatkossakin on tärkeätä huolehtia, ettei järeän lahopuun määrä metsissä vähene. Se on monille uhanalaisille lajeille elinehto.

Tämä juttu pohjaa Tapion laatimiin metsänhoitosuosituksiin.