Luonnonvarakeskuksen Oulun-toimipistettä koristavat tutkijoiden ottamista valokuvista tehdyt taulut. Kuva: Timo Heikkala
Professori, jota niin teollisuus- kuin suojeluväki kuuntelee – rohkeasti mielipiteensä kertova Anne Tolvanen on tehnyt yhteensovittamisesta elämäntyön
Metsien monikäytön ja ekologian professori Anne Tolvanen saa säännöllisesti yhteydenottoja niin metsäteollisuus- kuin luonnonsuojeluväeltä.TilaajalleOulu
”Olen aina ollut kiinnostunut uusista asioista. Siksi en ole minkään alan spesialisti”, Luonnonvarakeskuksen professori Anne Tolvanen toteaa. Kuva: Timo HeikkalaPitkän linjan tutkija Anne Tolvanen ei pelkää nostaa kättään ja tarttua mikrofoniin seminaareissa ja yleisötilaisuuksissa.
Selväsanaisena viestijänä ja rakentavana keskustelijana hän nauttii monen sidosryhmän arvostusta ja häntä myös pyydetään tilaisuuksiin puhumaan.
”Minuun ottavat yhteyttä niin metsäteollisuuden ja MTK:n ihmiset kuin luonnonsuojeluväki. Asioita on tehty oikein, kun on siinä puolessa välissä ja saa molemmilta puolilta säännöllisesti haukkuja”, hän naurahtaa.
Tolvanen työskentelee Luonnonvarakeskuksen (Luke) ohjelmajohtajana ja professorina. Jo 2000-luvulta saakka hän on työskennellyt metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamisen parissa.
”Asioita on tehty oikein, kun on siinä puolessa välissä ja saa molemmilta puolilta säännöllisesti haukkuja.”
Varsinkin Pohjois-Suomessa yhteensovittamista riittää, kun samasta elintilasta kamppailevat metsätalous, poronhoito, matkailu, kaivostoiminta ja saamelaiskulttuuri.
Lisäksi viime vuosina ovat paljon puhuttaneet suuret tuulivoimahankkeet sekä nyt myös aurinkovoimalat.
”Mielestäni metsän kaataminen aurinkovoimaloiden tieltä on viimeinen vaihtoehto. Kun metsää kaadetaan, poistetaan sekä nykyinen että tuleva metsä”, Tolvanen muistuttaa.
Hänen mielestään aurinkoenergian tuotantoon pitäisi hyödyntää enemmän esimerkiksi talojen kattoja ja parkkikatoksia.
Tolvanen on koulutustaustaltaan biologi. Hän opiskeli Oulun yliopistossa ja jatkoi valmistumisensa jälkeen tutkijana.
28-vuotiaana hän väitteli tohtoriksi. Väitöskirjan aiheena oli mustikan ja puolukan palautumiskyky erilaisista häiriöistä.
”Mustikka ja puolukka ovat avainlajeja, joilla on valtava merkitys myös muille lajeille.”
Post doc -opinnot veivät Tolvasen pariksi vuodeksi Kanadaan, Brittiläisen Kolumbian yliopistoon, jossa perehtyi arktisiin alueisiin.
Sen jälkeen työ on kuljettanut maailmalla, mutta asemapaikaksi on vakiintunut Oulu.
Vuonna 2003 hän aloitti työt silloisessa Metsäntutkimuslaitoksessa, joka nykyään kuuluu Lukeen.
Ensi töikseen Tolvanen haki ja sai rahoitusta soiden ja metsien ennallistamisen seurantatutkimukselle. Nyt aihe on todella ajankohtainen.
Vaikka 20 vuotta on lyhyt aika luonnon toipumiselle, se on kuitenkin pohja systemaattiselle seurannalle.
Tolvasen mukaan suomalaiset voivat olla ylpeitä maansa perustutkimuksesta. Pitkiä aikasarjoja kadehditaan ulkomailla.
”Soiden ennallistaminen kannattaa, mutta ei joka paikassa. Kaivinkonetyöt kannattaa keskittää luonnonsuojelualueiden lähelle tai arvokkaille alueille.”
Hänen mukaansa on selvää, että pitkällä aikavälillä ennallistaminen parantaa suoluonnon monimuotoisuutta ja vähentää vesistökuormitusta.
”Soiden ennallistaminen kannattaa, mutta ei joka paikassa. Kaivinkonetyöt kannattaa keskittää luonnonsuojelualueiden lähelle tai arvokkaille alueille.”
Ilmaston kannalta asia on kuitenkin monimutkaisempi.
Varsinkin reheviltä ja ravinteikkailta soilta tulee nyt huomattava määrä hiilidioksidipäästöjä, kun ojituksen vuoksi turve hajoaa. Ojien tukkimisesta seuraa kuitenkin metaanipäästöjä.
Soita ja näkökulmia on monenlaisia. Voidaan tarkastella reheviä tai karuja soita, hiilidioksidia tai metaania, pitkää tai lyhyttä aikaväliä. Lisäksi puusto tuo oman muuttujansa. Miten se on kasvanut ojituksen jälkeen ja mitä tapahtuu, kun puusto poistetaan ja ojat tukitaan?
”Yksinkertaista kaaviokuvaa tästä monimutkaisesta hässäkästä ei ole esitetty, eikä se helppoa olekaan”, Tolvanen toteaa.
Ohjelma, jota Tolvanen Lukessa johtaa, on nimeltään Ilmastoviisas hiilenkierto.
Siinä pureudutaan ratkaisuihin, joilla maankäyttösektori pystyisi hillitsemään ilmastonmuutosta.
Ohjelmaan kuuluu toistasataa projektia, joista moni liittyy suometsiin.
”Metsäasiat ovat tuttuja, mutta mukana ovat ruuantuotanto ja vesiasiat.”
Minkälaisia vaikutuksia esimerkiksi maatalouden raaka-aineiden tuonnilla on tuotteen elinkaareen? Myös hiilimarkkinat on kuuma aihe.
Viisivuotinen ohjelma on nyt puolivälissä. Ohjelmajohtajan työ vie Tolvasen työajasta 70 prosenttia.
Loput 30 prosenttia kuluu metsien monikäytön ja ekologian professorin töissä.
Hänen tutkimusryhmänsä kehittää työkaluja, joilla niin hakkuutarpeet, monimuotoisuuden ja ilmaston suojelu sovitetaan yhteen.
Anne Tolvanen
Metsien monikäytön ja ekologian professori ja ohjelmajohtaja Luonnonvarakeskuksessa.
Syntynyt Varkaudessa, asuu ja työskentelee Oulussa.
Koulutukseltaan filosofian tohtori kasviekologian alalta.
58-vuotias. Perheeseen kuuluu puoliso ja kolme aikuista lasta.
Vapaa-ajallaan soittaa ja laulaa groove-bändissä, käy karaokessa, mökkeilee, ulkoilee koirien kanssa ja pyöräilee.
Tolvanen rohkaisee tutkijoita ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
”Monet arastelevat kertoa mielipiteensä ajankohtaisista aiheista, sillä pelkäävät joutuvansa pyöritykseen.”
Toki keskusteluun osallistuminen vaatii kypsyyttä nähdä laajoja kokonaisuuksia ja kykyä yksinkertaistaa sanomaansa.
”Tutkijoiden kannattaisi nousta omasta yksityiskohtien risukosta laelle”, Tolvanen kuvailee.
”Monet arastelevat kertoa mielipiteensä ajankohtaisista aiheista, sillä pelkäävät joutuvansa pyöritykseen.”
Hän harmittelee, että sovintoa hakevat näkökulmat jäävät mediassa äänekkäiden ääripäiden jalkoihin.
”Otsikoilla revitellään ja lehdissä lietsotaan kahtiajakautuneisuutta.”
Työurallaan Tolvanen haluaisi vielä kasvattaa tutkimuksen näkökulmaa kansainvälisessä päätöksenteossa.
Poliitikoksi ryhtyminen ei häntä itseään kuitenkaan kiinnosta.
”Ei löydy sopivaa puoluetta”, hän nauraa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
