
Yli 400-sivuinen julkaisu on katsaus maatalous- ja metsäluonnon nykytilaan sekä tavoitteisiin ja toimenpiteisiin, joilla luonnon monimuotoisuutta voidaan vahvistaa.
”Tiekartta koskee niin keskusliittoa, metsänhoitoyhdistyksiä kuin yksittäisiä metsänomistajia. Tietysti metsänomistajat päättävät jatkossakin itse omien metsiensä käytöstä ja hoidosta voimassa olevan lainsäädännön ja ohjauskeinojen mukaisesti”, sanoo MTK:n luonnonsuojeluasioista vastaava juristi Anna-Rosa Asikainen.
Metsätalouden osalta tiekartta perustuu Luken ja PTT:n tutkimustyöhön. Tutkimuksessa tarkasteltiin metsäluonnon tämänhetkistä ekologista tilaa ja sitä, millaisilla toimenpiteillä ja ohjauskeinoilla metsien rakennepiirteitä voidaan parantaa.
Ehdotettuja toimenpiteitä ovat muun muassa luontokohteiden turvaaminen, suojavyöhykkeet, säästöpuut, sekapuustoisuus (erityisesti lehtipuusekoitus), lahopuun säästäminen ja tuottaminen, luonnonhoidolliset kulotukset ja riistatiheiköt.
Talousmetsien luonnonhoitotoimien lisäksi tarkasteltiin suojelualueiden lisäämisen vaikutuksia.
Tutkimuksessa määriteltiin neljä eri skenaariota, kuinka eri luonnonhoitotoimet ja lisäsuojelu vaikuttavat metsiin ja millaisia talousvaikutuksia toimilla on yksittäiselle metsänomistajalle, vaikkapa hakkuukertymään. Kaksi skenaarioista tarkastelee sitä, kuinka metsäluonto kehittyy, jos metsää hoidetaan vuoteen 2022 saakka käytetyillä PEFC-kriteereillä tai toisaalta nykyisillä, vuonna 2023 käyttöön otetuilla PEFC-kriteereillä.
Kahdessa muussa monimuotoisuusskenaariossa niin luonnonhoito- kuin suojelutoimet ovat edellisiä voimakkaampia.
Luonnonhoitotoimilla voidaan merkittävästi vaikuttaa monimuotoisuudelle tärkeisiin metsien rakennepiirteisiin seuraavien 30 vuoden kuluessa.
Lehtipuuston määrää voidaan lisätä tuntuvasti, kuolleen puun tilavuutta voidaan kasvattaa lähelle 10 kuutiometrin hehtaaritasoa, ja säästöpuiden määrä voidaan kaksinkertaistaa nykytasosta.
Kahden voimakkaimman skenaarion tehostetut luonnonhoitotoimet vähentävät hehtaarikohtaisia nettotuloja puuntuotannon metsissä 5–8 prosenttia nykytasoon verrattuna.
Metsien lisäsuojelu taas on tehokkain mutta myös kallein keino lisätä metsien monimuotoisuutta edistäviä rakennepiirteitä.
Yksikään skenaario ei ole tiekartta itsessään, painottaa Asikainen. Toimenpiteitä toteutetaan vaiheittain tulevina vuosina.
”Kyselymme perusteella yli 80 prosenttia metsänomistajista kokee monimuotoisuuden turvaamisen tärkeäksi. Yhtenä tavoitteenamme on se, että suojeltu pinta-ala kasvaa metsänomistajien vapaaehtoisuuden perusteella esimerkiksi niin, että metsiä tarjotaan Metso- tai Helmi-suojeluun”, Anna-Rosa Asikainen kertoo.
Lisätietoja: Luonnon monimuotoisuuden tiekartta maa- ja metsätaloudelle
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2024.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
