Näin koirien jalostus ja paikannus mullistivat hirvenmetsästyksen

Hirvikoirien rodunjalostus, älylaitteisiin integroitu koirien satelliittipaikannus sekä laajentunut metsätieverkosto on muuttanut hirvenmetsästyksen luonnetta vahvasti kannansäätelyn suuntaan.

”Nykyiset koirat ja paikantimet ovat niin tehokkaita, että metsästä saadaan saaliiksi jopa se viimeinenkin hirvi, jos niin halutaan. Se on päivänselvä asia”, Marko Poropudas Posiolta kertoo.

Pyynnin tehostuminen ja saalisvarmuuden kasvu on nakertanut perinteiseen metsästykseen liitettyä saaliin saannin sattumanvaraisuutta, mikä ei Poroputaan mielestä ole pelkästään hyvä asia.

”Ei nykyinen hirvenjahti ole enää perinteistä metsästämistä vaan pikemminkin kannansäätelyä, jotta hirvikanta ei pääsisi liian korkeaksi.”

Hirvenmetsästyksen 36 vuotta sitten aloittanut Poropudas toteaa, että nykyiset jälkivainuiset hirvikoirat seuraavat jälkeä niin pitkälle, että hirvi löytyy. Koira saattaa liikkua maastossa metsästyspäivän aikana jopa kymmeniä kilometrejä.

”Hirvikoirien yleistyttyä koiranohjaaja kaataa valtaosan hirvistä, kun ajometsästyksen vuosina hirvet ammuttiin pitkälti passiketjusta”, Marko Poropudas Posiolta kertoo. Kuva: Kari Lindholm

”Koiran sijaintia ja liikkumista tarkkaillaan älypuhelimesta, ja jos koira on hirven lähellä, silloin tiedetään myös hirven sijainti.”

Metsästys on tehostunut myös metsätiestön rakentamisen seurauksena. Nykyään valtaosa hirvistä kaadetaan metsätiestön läheisyyteen, jolloin saaliin kuljettaminen helpottuu.

Vielä 1980-luvulla oli melko tavallista, että hirvi paloiteltiin metsässä, jonka jälkeen saalis kannettiin ruhonosina tien varteen. Lapissa kantomatkat saattoivat olla useita kilometrejä.

Hirvisaaliin kuljettamiseen maastosta ja saaliin jatkokäsittelyyn tarvitaan maastokelpoisia metsästäjiä, joista alkaa olla jo monin paikoin puutetta, kun metsästäjät ikääntyvät. Kuva: Kari Lindholm

Jämtlanninpystykorvalla hirviä metsästävä Poropudas muistelee, että toimivat hirvikoirat olivat Lapissakin melko harvinaisia vielä 1980–1990-luvuilla, jolloin niille olisi ollut jo tarvetta.

”Pyynnin teho oli heikko, koska hirvet pyydettiin etupäässä ajoketjuilla tai naakimalla eli hiipimällä. Hirvien perään lähteneet jälkivainuiset koirat olivat hukassa päiväkausia, koska tuolloin ei ollut kunnollisia koiratutkia.”

Suomessa hirvikoirat on jalostettu maailman parhaiksi, ja monet niistä haukkuvat hirveä jo vuoden ikäisenä. Metsästäjien tekemä pitkäjänteinen rodunjalostus on Poroputaan mielestä hyödyksi maanomistajille.

”Metsänomistajat ovat hyötyneet hirvien pyynnin tehostumisesta. Metsät olisivat kokonaan toisen näköisiä, jos taimikoita syöviä hirviä ei olisi poistettu.”

Lapissa hirvet alkoivat runsastua toden teolla Lapin lain alulle panemien laajojen avohakkuiden ja metsänviljelyjen myötä 1980-luvulla.

”Vanhat kuusikot muutettiin reheviksi männyntaimikoiksi ja hyviksi ruokamaiksi hirville.”

Poropudas huomauttaa, että Lapin hirvikanta on parhaillaan noususuunnassa huolimatta siitä, että metsänviljely on viime vuosina harvinaistunut, joten hirvikiintiöitä olisi hyvä tarkistaa ajoissa ylöspäin.

Hirvenmetsästys on muuttunut perinteisestä pyynnistä kannansäätelyksi”, toteaa Marko Poropudas. Kuva: Kari Lindholm

”Meillä ei ole enää kykyä vastata sellaisiin lupamäärien äkkikorotuksiin, joita nähtiin 10–15 vuotta sitten. Hirvien ampuminen ei ole mikään ongelma, mutta saaliin jatkokäsittelyyn tarvitaan käsipareja ja niistä meillä on puutetta.”

Poroputaan hirviseurue metsästää hirviä jäsentensä omilla tiluksilla Posiolla, pinta-alaa on käytössä noin 5 500 hehtaaria.

”Tälle alalle on saatu enimmillään luvat 10 hirvelle. Tänä syksynä metsästämme kaksi aikuista ja kolme vasaa.”