Video: Riistamyönteistä metsänhoitoa voi tehdä tuloksesta tinkimättä

Hirvi hyötyy talousmetsien hoidosta, mutta monelle pienriistalajille elinympäristöjen muuttuminen on ollut haaste. Teeri on metsäkanalinnuista vahvimmilla, laajat soidinalueet vaativan metson tilanne on huonompi.

Metsän suojelupäätös on oma lukunsa, mutta myös talousmetsissä riistamyönteistä metsänhoitoa on mahdollista tehdä laajasti. Harva metsänomistaja painottaa metsien käsittelyssä riistan elinympäristövaatimuksia. Metsästysmatkailusta ei tuloja juuri heru.

Säästöpuuryhmän alikasvos tarjoaa riistalle suojaa.  Kuva: Johannes Tervo

Metsänomistaja voi tehdä riistan elinympäristöjä parantavia toimenpiteitä pieninkin panostuksin.

”Taloudellisesta tuloksesta en ole valmis riistanhoidon vuoksi tinkimään, mutta puuvalinnoilla ja tiheikköjä jättämällä voi parantaa pienriistan elinympäristöjä helpolla tavalla”, sanoo metsänomistaja Mikko Tukeva.

Viime syksynä hakattuun ja keväällä istutettuun Hirvimäkeen Tukeva jätti riistatiheikköjä. Myös säästöpuuryhmien tiheäksi jätetty alikasvos tarjoaa riistalle suojaa. Uudistushakkuussa on hyvä jättää lehtipuustoa sekä isoja koivuja ja mäntyjä, jotka tarjoavat metsäkanalinnuille talviravintoa.

Mustikka ja siinä viihtyvät hyönteiset ovat metsäkanalinnuille tärkeä ravintolähde. Mitä kevyemmin maata muokataan hakkuiden yhteydessä, sen parempi mustikalle. Riistatiheikön paikan valinnassa kannattaa katsoa myös mustikkavarvustoa.

Uudistusvaiheessa jätettyyn riistatiheikköön ei kajota metsänhoidon myöhemmissäkään vaiheissa.  Kuva: Johannes Tervo

Uudistusalan kannoilla on kasat hernettä ja maissia. Yhteistyö paikallisen metsästysseuran kanssa on Tukevan mukaan toimivaa. Höyhenet maassa kertovat, että kyyhkystyksen alkuun on päästy paikalla tuloksekkaasti.

Hirvimäen laidalla Tukevalla on kolmen hehtaari riistapelto, joka tarjoaa kaikelle riistalle ravintoa. Pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeen pensaskerros, tuomet ja pihlajat lisäävät ravintotarjontaa linnuille.

”Olen vuokrannut maat metsästysseuralle. Mielelläni teen toimenpiteitä metsäkanalintujen hyväksi, jätän lehtipuita ja kuusitiheikköjä, jos vastavuoroisesti hirvikannan verotus taimikkoalueilla toimii”, hän linjaa. Myös hirvieläimille tarjottavien suolakivien paikat katsotaan niin, että ne ohjaavat hirviä pois mäntytaimikoista.

Mustikka on metsäkanalinnuille erittäin tärkeä ravintolähde. Mitä kevyemmin maa muokataan, sitä paremmin mustikka uudistuksesta elpyy.  Kuva: Johannes Tervo

Eläinten tarpeet voi huomioida jo harvennuksissa ja taimikonhoidossa. Suojaa tarjoavaa kasvustoa voi jättää välttämällä liiallista siistimistä. Harvennushakkuulla ennakkoraivauksen yhteydessä kannattaa harkita pensaskerroksen jättämistä kohtiin, joissa se ei moton työskentelyä haittaa.

”Taimikonhoidossa voi metsätaloudellisesti huonompiin paikkoihin, kosteikko- tai kivikkokohtiin, jättää puustoa tiheämpään. Tällä palstalla on notkopaikka, johon olen jättänyt hieskoivut kasvamaan tiheästi. Siinä on teerille talviruokaa tarjolla. Pienikin ala on eläimille merkittävä, mutta metsätalouden kannalta 10–20 aaria ei tunnu missään”, Tukeva toteaa.

Metsän laidan riistapelto antaa ravintoa laajalle riistalajikirjolle.  Kuva: Johannes Tervo

Metsäkanalintujen poikasten surmanloukkuja ovat jyrkkäreunaiset syvät ojat. Hirvimäessä ei ojista ole huolta. Lintujen selviytymistä edesauttaa myös metsätöiden ajoittaminen pesimäajan ulkopuolelle.

”Omissa metsissä hoitotoimenpiteet tehdään pääosin talviaikaan, peltotöiden välissä. Pesimärauha tulee annettua kuin automaattisesti”, Tukeva sanoo.

Ylitiheässä, hoitamattomassa metsässä riista ei viihdy sen enempää kuin metsänomistajakaan.  Kuva: Johannes Tervo