Tunnistatko kalkkikallion? Luonnonsuojelulailla turvattu luontotyyppi vaatii usein hoitoa

Kalkkikallioiden hoito ja suojelu auttavat turvaamaan monien uhanalaisten lajien säilymisen, Suomen metsäkeskus kertoo.

Runsas lajisto ja lajien uhanalaisuus tekevät kalkkikallioista erityisen arvokkaita ympäristöjä. Suomessa ne ovat harvinaisia. Esiintymät painottuvat etenkin lounaisrannikolle, Pohjois-Savoon, Pohjois-Kuusamoon, Kainuuseen ja Lappiin. Yhteensä kalkkikallioita on arvioitu olevan noin 500–1000 hehtaaria.

Tavanomaisia kivilajeja pehmeämpi kalkkikivi esiintyy toisinaan kalsiittisen kalkkikiven ja dolomiitin muodostamina kalliopaljastumina tai seinäminä.

”Kalkkikallion paras tunnistuskeino on kalkkia suosivien ja vaativien lajien havaitseminen. Kalkkia vaativiin lajeihin kuuluu iso joukko sammalia, jäkäliä, putkilokasveja ja sieniä. Kalkkipitoisuus voi ilmetä esimerkiksi kalliokielon tai kalkkikiertosammalen esiintymisenä. Monet lehtolajit ja jalot lehtipuut esiintyvät kalkkikallioalueilla”, kertoo metsäkeskuksen luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen tiedotteessa.

Kalkkikiven louhiminen uhkaa kalkkikallioita. Kuva Lappeenrannasta. Kuva: Tero Pajukallio

Kalkkikalliot vaativat usein hoitoa, jotta niiden harvinainen lajisto säilyy. Kalkkikallioalueilla tapahtuvan laidunnuksen päättyminen, ilmasta tuleva typpilaskeuma sekä kuustettuminen johtavat muun lajiston lisääntymiseen ja kalkkikallioiden umpeutumiseen. Myös kalkkikiven louhiminen teollisuuden tarpeisiin sekä metsän uudistamis- ja hoitotoimet uhkaavat kalkkikallioita.

Hoito vaatii aina kalkkikallioiden luontotyyppeihin ja erityislajistoon perehtyneen asiantuntijan tekemää suunnitelmaa ja lajiston inventointia. Hoidon vaikutusta tulee arvioida eri lajiryhmien, kuten jalopuiden, putkilokasvien, sammalien, jäkälien ja mykorritsasienten osalta. Hoito tehdään vaiheittain ja seuranta on tärkeä osa hoitokokonaisuutta.

”Havupuuston tai muun kasvillisuuden poisto, hakkuutähteen korjuu tai poltto ja etenkin laidunnus ovat keinoja, joilla voidaan vähentää kalkkikalliolajiston kanssa kilpailevaa muuta lajistoa sekä synnyttää maaperään tarvittavaa kulutusta kalkkilajien leviämiseksi”, Raatikainen sanoo.

Kesäkuussa päivittynyt luonnonsuojelulaki lisäsi kalkkikalliot suojeltujen luontotyyppien joukkoon. Alueelliset ely-keskukset valvovat luonnonsuojelulakia. Ne voivat suojella lain suojaaman luontotyypin luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän.