Pakurisieni kyllä möngertää koivun rungossa, mutta ei tule pintaan, näyttää pakurinviljelijä Timo Huhtaluoma. Kuva: Jyrki LuukkonenKarviaPakurinviljely tuotti pettymyksen
Timo Huhtaluomasta tuli pakurinviljelijä seitsemän vuotta sitten. Hän odottaa satoa jo kärsimättömänä. Sieni elää koivuissa, mutta kasvaimet eivät tahdo tulla pintaan.TilaajalleKymmenen vuotta sitten koivun lahottajasienestä, pakurikäävästä, odotettiin Suomen seuraavaa vientituotetta. Lupaavista tutkimustuloksista huolimatta suuret sadot antavat yhä odottaa itseään.
Satoa odottelee muiden muassa tuusulalainen metsänomistaja Timo Huhtaluoma. Hän on viljellyt pakurikääpää neljän hehtaarin alalla Karvian Kantinkylällä seitsemän vuotta – laihoin tuloksin.
”Tulos on toistaiseksi huono, lähes nolla. Jos täältä metsästä löytyy 30 tulitikkuaskin kokoista pakurikääpää, niin se on yläkantissa”, Huhtaluoma toteaa.
Timo Huhtaluoma
Eläkkeellä oleva yli-insinööri. Työskenteli valtaosan työurastaan valtionhallinnossa. Toimi muun muassa asuntohallituksessa ja ympäristöministeriössä rakentamisen tehtävissä.
Omistaa noin 20 hehtaaria metsää lapsuuden maisemissa Karviassa Satakunnassa.
Harrastaa omakotitoimintaa, liikuntaa, maanviljelyä ja metsätaloutta.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja poika.
Pakurikääpää viljellään istuttamalla pakurisientä sisältäviä tappeja koivuihin. Huhtaluoman metsässä puihin porattiin reikiä, joihin ymppi eli sienisiirrettä sisältävä tappi pantiin.
”Alun perin ensimmäisen sadon piti olla valmis korjattavaksi 5–8 vuoden kuluttua ymppäyksestä. Sitten sanottiin, että noin kymmenen vuotta, ja nyt arvio on noin 12 vuotta.”
Huhtaluoma nykäisee moottorisahan käyntiin ja kaataa vänkyrän hieskoivun, jonka runkoläpimitta on vajaan vaaksan verran. Huhtaluoma halkaisee puun, jolloin näkyviin tulee noin puoli metriä ymppitapin molemmin puolin kulkeva ruskea juopa.
”Pakuri valtaa puuta pikkuhiljaa, mutta se ei näytä tulevan pintaan”, Huhtaluoma harmittelee.
Seitsemän vuotta sitten runkoon isketty ymppitappi erottuu koivukiekossa selvästi. Kuva: Jyrki LuukkonenAlun perin Huhtaluoma kuuli pakurin viljelystä radiosta syksyllä 2017, kun hän ajoi töistä kotiin.
”Radiossa joku professori mainosti, että nyt on tällainen uusi mahdollisuus, että metsänomistaja voi viljellä pakuria”, Huhtaluoma muistelee.
Äänessä oli todennäköisesti professori Ari Pappinen. Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) Raharääseikkö-hankkeessa oli kaksi vuotta aikaisemmin tieteellisesti todettu, että luonnossa esiintyvän pakurikäävän keinotekoinen viljely on mahdollista.
Huhtaluoma kiinnostui kuulemastaan, koska hän omistaa kaksikymmentä hehtaaria pakurin viljelyyn hyvin soveltuvaa hieskoivuvaltaista sekametsää.
”Hieskoivullahan ei ole mainittavaa taloudellista arvoa, joten ajattelin, että voisin kokeilla pakuria. Sitä voi viljellä metsissä, joiden tuotto on muuten pieni.”
Huhtaluomaa houkuttelivat pakurikäävän viljelyn lupaavat tulot. Esimerkiksi tutkijoiden perustama Suomen Pakuri oy kertoi vuonna 2018, että pakuria viljelemällä metsänomistaja voi saada yhdestä ensiharvennettavasta koivusta runsaassa viidessä vuodessa jopa 150 euroa.
Suomen Pakurin lisäksi pakuriymppejä valmistavat muun muassa Kääpä Forest ja Nyyrikki Metsäpalvelut.
Pakurisieni kyllä möngertää koivun rungossa mutta ei tule pintaan, näyttää pakurinviljelijä Timo Huhtaluoma. Kuva: Jyrki LuukkonenEnnen kuin Huhtaluoma ryhtyi viljelyyn, hän otti selvää pakurin viljelystä ja terveysvaikutuksista.
Pakurikääpä on lahottajasieni, joka elää koivussa ja muissa lehtipuissa. Sienen tuottamia mustia epämuodostumia rungoissa kutsutaan pakureiksi. Pakuria hyödynnetään muun muassa kiinalaisessa lääketieteessä ja venäläisessä kansanparannuksessa. Suomessa siitä keitettiin sota-aikana korviketta, tikkateetä.
”Pakuri on vuosituhansia vanha juttu. Se on pohjoinen sienikasvi, jota kerätään ja käytetään luontaistuotteena, joten potentiaalinen markkina on olemassa”, hän sanoo.
Pakuri sisältää useita terveyttä edistäviä ainesosia. Se muun muassa hillitsee tulehduksia.
”Hieskoivullahan ei ole mainittavaa taloudellista arvoa, joten ajattelin, että voisin kokeilla pakuria. Sitä voi viljellä metsissä, joiden tuotto on muuten pieni.”
Huhtaluoma osti ensimmäiset 1 500 ymppiä syyskuussa 2018. Myyjä istutti ympit puihin. Kuukautta myöhemmin Huhtaluoma porasi vielä toiset 1 500 reikää puihin pakurisienen ympeille. Yhteen puuhun tuli 2–5 ymppiä puun koosta riippuen.
”Reiän päälle pistimme haavansuoja-ainetta. Se oli silloin virallinen ohje. Siinä oli se ongelma, että reikä kasvoi ilmeisesti liian nopeasti umpeen, eikä pakuri siksi ole päässyt pintaan”, Huhtaluoma kertoo.
Vuonna 2020 Huhtaluoma osti vielä 3 000 ympin erän toiselta valmistajalta, joka käytti reikien päällä mehiläisvahaa.
”Minulla on kahden valmistajan ymppejä, jotka on istutettu kolmeen eri aikaan, ja kaikissa on sama lopputulos. Kuinka kauan pakurin ulostuloa pitää vielä odottaa, Huhtaluoma kysyy.
Pakurikääpä on yleinen koivun ja muiden lehtipuiden lahottajasieni, jota esiintyy koko Suomessa. Kuva: Jyrki LuukkonenKuluneen kesän Huhtaluoma kulki koivikossaan akkuporakoneen kanssa ja porasi reikiä koivujen kylkiin niihin kohtiin, joihin aikanaan oli laitettu ymppi.
”Eräs Pro Pakuri ry:n hallituksen jäsen on todennut, että 40 prosenttia ympeistä alkoi tuottaa pakuria uuden reiän kautta kahdessa vuodessa”, Huhtaluoma kertoo.
Pro Pakuri yhdistys on perustettu vuonna 2016. Se keskittyy pakurin ja muiden erikoissienien sekä metsän ei-puupohjaisten tuotteiden arvoketjun kehittämiseen. Myös Huhtaluoma kuuluu yhdistyksen hallitukseen.
Osa pakurinviljelijöistä on saanut satoa, Huhtaluoma tietää.
Yksi syy hänen pakuriviljelmänsä epäonnistumiseen voi olla se, että tapit on lyöty liian syvälle runkoon, jolloin kuori on kasvanut reiän päälle.
”Tapin pitäisi jäädä näkyville. Eräs ymppien toimittaja on hylännyt tapit kokonaan ja käyttää nykyään tahnaymppiä, joka pistetään puun kuoren alle ilman tappia.”
Valmistajien mukaan esimerkiksi ympin sienikanta, ymppäyksen steriiliys ja puun elinvoima vaikuttavat siihen, miten sieni tulee esiin ja kuinka nopeasti se kasvaa.
Pakurinviljelijä Timo Huhtaluoma poraa ymppäyskohtaan uutta reikää siinä toivossa, että kasvain tulisi sen kautta ulos. Kuva: Jyrki LuukkonenEnsimmäiset pakurikasvaimet Huhtaluoma havaitsi koivikossaan tänä keväänä. Käävän kuuluisi kasvaa noin kilon painoiseksi ennen korjuuta.
”Kääpä irrotetaan kirveellä tai vastaavalla puusta. Siihen jää kanta ja sen pitäisi sitten tuottaa uusi sato. Kääpä menettää painostaan liki puolet, kun se kuivataan.”
Sadonkorjuuta Huhtaluoma saa edelleen odottaa. Hän on kuitenkin toiveikas.
”Minulle on sanottu, että olen liian kriittinen, mutta näitä tapauksia, joissa pakuri ei puhkaise kasvaimia puun rungon läpi, on liikaa”, Huhtaluoma sanoo.
Kun Timo Huhtaluoma alkoi vuonna 2018 pakurinviljelijäksi, odotukset sadosta olivat kovat. Keltaiset nauhat kertovat, mihin puihin hän on jo porannut uuden reiän. Kuva: Jyrki LuukkonenHän penää tieteellistä tutkimusta siitä, mikä pakurinviljelyssä menee pieleen. Asian tutkimisesta ei vain tahdo mikään taho olla kiinnostunut.
”Tämä on yhtä mutua vain, kun ei ole tietoa”, hän tuskailee.
Alun perin Huhtaluoman oli tarkoitus ostaa lisää ymppejä, mutta hänen poikansa vaatimuksesta ne on toistaiseksi hankkimatta. Luovuttamassa Huhtaluoma ei silti ole.
”Uskoni pakurinviljelyyn ei ole kadonnut. Ei tätä tähän jätetä. Sudenkuoppia pitäisi saada pois, ja se ei onnistu muuten kuin tutkimalla. Kyllä pakurista vielä vientituote saadaan.”
Koivikosta pakuriviljelmä
Viljelmäksi sopii heikkotuottoinen hies- tai rauduskoivikko. Pakurisieni voidaan istuttaa eli ympätä pienimmillään noin kymmenensenttiseen koivuun. Ylärajaa puun koolla ei ole.
Hanki pakuriympit ja istuta ne itse tai tee sopimus ymppitoimittajan kanssa istutuksesta.
Yhteen puuhun istutetaan 2–5 ymppiä puun koosta riippuen.
Ensimmäiset merkit pakurikasvaimesta näkyvät puissa 4–5 vuoden kuluttua ymppäyksestä. Ensimmäinen sato on valmis korjattavaksi 8–12 vuoden kuluttua ymppäyksestä.
Ennen sadonkorjuuta sovi ostajan kanssa toimitustavasta ja hinnasta. Muista, että pakuri on ennen kuivaamista tuoretuote ja se on saatettava kuivuriin nopeasti.
Irrota pakurikasvannot puiden rungosta esimerkiksi kirveellä. Osa ymppejä toimittavista yrityksistä hoitaa myös korjuun.
Puiden laadusta riippuen uutta satoa voi jäädä odottamaan. Valmistajien mukaan yksi ymppi tuottaa usein kaksi, joskus kolmekin pakurisatoa.
Yhdestä ympistä voi saada keskimäärin kilon kuivattua pakuria. Syyskuussa 2025 kuivatusta ja pilkotusta pakurista maksettiin parhaimmillaan 40 euroa kilolta.
Viimeisen sadon jälkeen puu kannattaa kaataa, jotta pakurin ei lähde leviämään muihin puihin. Pakurikääpä tuottaa itiöitä vasta, kun isäntäpuu on kuollut.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
