Koukkunokkainen kalastaja pukeutuu parhaisiinsa pariutumisaikaan, mutta poikasiaan hoitava pariskunta alkaa muistuttaa toisiaan

Näihin aikoihin, kevättalven ollessa raikkaimmillaan ja jäiden vielä peittäessä järviä ja merten rannikkoalueita, isokoskelot ovat jo palaamassa Suomeen talvehtimisalueiltaan Länsi-Euroopan rannikoilta.

Isokoskelo on kevään ensimmäisiä muuttolintuja.

Isokoskelo on kookas ja näyttävä lintu, joka uhkuu virtaviivaista voimaa: sen pituus on noin 65 senttiä ja siipien kärkiväli jopa 85 senttiä.

On vaikuttavaa, miten sulavasti iso sorsalintu pystyy etenemään kosken kuohujen alla kalojen perässä voimakkaaseen vastavirtaan.

Terävähampaisella koukkunokallaan koskelo nappaa saaliskalan veden syvyyksistä.

Pariutuminen on vesilinnuille juhla-aikaa, jota ne viettävät parhaimmissa vaatteissaan. Tällöin isokoskelo on hyvin näkyvä lintu; pesimäaikana siitä tulee huomaamaton.

Isokoskelon höyhenpuku muuttuu sulkasadon seurauksena vuodenaikojen mukana. Kesällä koiraan mustavalkoinen juhlapuku haalistuu ruskehtavan harmaaksi, jolloin koiras ja naaras muistuttavat toisiaan.

Isokoskelo esiintyy yleisimmin Kaakkois-Suomen järvialueilla ja meren rannikolla. Kuva: Juho Rahkonen

Isokoskelo pesii mielellään puunkoloihin ja vesilinnuille tarkoitettuihin pönttöihin eli uuttuihin. Pesäpaikka saattaa olla myös rakennuksen tai kiven alla rantapöheikössä.

Uuttuja on aikanaan ripustettu puihin munittamisen vuoksi: Pohjoismaissa isokoskelon ja eräiden muiden kookkaiden vesilintujen munat olivat ennen vanhaan tärkeä ravinnon lähde etenkin syrjäisissä saaristokylissä, vaikka itse lintu ei ole erityisesti metsästäjien suosiossa.

Huhti–toukokuussa naaras pyöräyttää kymmenkunta munaa. Lämpiminä keväinä munat saattavat kuoriutua jo toukokuun alkupuolella.

Keskikesällä jopa parikymmentä poikasta saattaa seurata samaa naarasta, ja osa matkustaa emon selässä. Mukana on usein muidenkin poikasia.

Isokoskelon poikaset matkustavat emon selässä. Kuva: Juho Rahkonen

Isokoskelo on levittäytynyt koko maahan.

Yleisimmillään laji on Kaakkois-Suomen järvialueilla sekä meren rannikolla, mutta myös Kainuussa, Kuusamon seudulla ja Suomi-neidon päässä on suuria koskelotihentymiä.

Suomessa elää myös toinen koskelolaji, isokoskeloa pienempi tukkakoskelo. Lajit erottaa toisistaan myös sillä perusteella, että isokoskelolla on kaulassa selkeä väriraja, kun taas tukkakoskelolla kaulan väriraja on vähittäinen.

Tukkakoskelon molemmilla sukupuolilla on ”takatukka”, kun taas isokoskelolla niskatöyhtö on vain naaraalla.

Itämeri on niin vähäsuolainen, että se on melkein kuin suuri järvi, ja siksi isokoskelo pesii yleisenä Suomen merialueilla. Muualla maailmassa isokoskelo ei yleensä pesi merillä.