Toimintojen alasajon mittakaava voi yllättää – Hiilettömyystavoite kävisi rajun kalliiksi Suomelle

Suomi on sitoutunut hiilipäästöttömyyteen vuoteen 2035 mennessä. Tuon maailmaa syleilevän päätöksen raju hinta alkaa paljastua määräajan lähentyessä.

Suomi sitoutui hiilipäästöttömyyteen edellisen eduskunnan aikana. Se kirjattiin ilmastolakiin vuonna 2022. Tuolloin tavoitteen ajateltiin toteutuvan sekä päästöjä vähentämällä että hiilinieluja vahvistamalla.

”Ilmastolaki on pysyvimmän jäljen jättävä hallituksen ilmastopäätös. Se varmistaa, että hiilineutraaliustavoite säilyy vaalikausien yli”, totesi silloinen ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari (vihr.).

Alkuperäisenä ajatuksena oli, että metsien hiilensidonta nollaisi merkittävän osan muiden sektorien tuottamista hiilipäästöistä. Uudet arviot maaperän päästöistä romuttivat tuon toiveen.

Metsillä on Suomessa jatkossa täysi työ sitoa hiiltä maaperän päästöjen verran. Tässä oma sivujuonne on, että Ruotsissa metsät lasketaan edelleen tukevasti hiilensidonnan puolelle.

Tino Aallon mukaan päästövähennysten mittakaava on valtava. Kuva: Sahateollisuus ry

Karu totuus on, että Suomen kaunis toive hiilipäästöttömästä tulevaisuudesta on karkaamassa käsistä. Ainakin siihen pääsy vaatisi huomattavasti rajumpia toimia, kuin mihin nyt on ryhdytty.

Kissan on nostanut pöydälle esimerkiksi St1:n pääomistaja Mika Anttonen. Hänen mukaansa energiasiirtymää ei pystytä toteuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Anttosen mukaan fossiilienergian korvaaminen ei yksinkertaisesti onnistu halutulla aikataululla. Sen mahdollisena pitäminen on silmien sulkemista totuudelta.

Hallituksen energia- ja ilmastostrategian mukaan Suomella on 34 miljoonan hiilitonnin päästöt kirittävänä vuoteen 2035. Tavoitteesta kiinni pitäminen uhkaa käytännössä montaa toimialaa merkittävällä alasajolla.

”Tässä jokaisen kannattaa pysähtyä miettimään, pystyisikö hän itse, hänen lähipiirinsä tai esimerkiksi yritys, jota hän johtaa tai jossa hän työskentelee, elämään tai toimimaan täysin päästöttömästi?” kysyy toimitusjohtaja Tino Aalto Sahateollisuudesta.

Aallon nopean laskelman mukaan tavoitteeseen päästään esimerkiksi sulkemalla Raahen ja Tornion terästehtaat, Porvoon öljynjalostamo sekä kolme sellutehdasta ja 12 sahaa ja niiden puunkäyttö.

Noiden toimien lisäksi Suomessa pitäisi luopua myös päästöjä aiheuttavasta rakentamisesta sekä tie- ja lentoliikenteestä.

”Tämä laskelma ei ole täysin tarkka, mutta se tuo esiin ilmastohaasteen kokoluokkaa”, Aalto toteaa.

Vaikka ilmastopolitiikan kanssa on vaikeuksia, ilmastotoimia tulee Aallon mukaan silti tehdä jatkossa entistä tarmokkaammin. Sen kannalta toivottavaa on, että ilmastopolitiikan päätyökalusta eli päästökaupasta pidetään kiinni.

Toinen tärkeä tehtävä olisi teknisten hiilinielujen kehittäminen.

Metsäteollisuusjärjestöt lähettivät EU-komissaareille kesäkuussa kirjeen, jossa ne vaativat EU:lta realistisia ilmastotavoitteita.

Järjestöt peräsivät EU:lta linjauksia, joilla saadaan ilmastohyötyjä, mutta jotka vahvistavat samanaikaisesti biotaloutta ja Euroopan kilpailukykyä.

”Ilmastopolitiikan uskottavuus ei lopulta ratkea siihen, kuinka kunnianhimoisia tavoitteita asetetaan. Se ratkeaa siihen, uskalletaanko tavoitteita, keinoja ja oletuksia arvioida uudelleen silloin, kun uusi tieto sitä edellyttää”, linjaa Aalto.