Vielä muutama vuosi sitten metsien hiilinielun arvioitiin pysyttelevän kohtalaisen vakaana hamaan tulevaisuuteen. Kuva: Stiina Hovi
Vähennetäänkö hakkuita vai hiilinielutavoitteita? Hallitus yrittää pitää kiinni molemmista, vaikka yhtälö vaikuttaa mahdottomalta
Suomen ja EU:n ilmastotavoitteet nojaavat metsien hiilensidontaan. Uudet mittaustulokset horjuttavat politiikan uskottavuutta.Tilaajalle
Jo muutaman vuoden ajan on arvioitu, että Suomessa maankäyttösektori on kokonaisuutena päästölähde. Kuva: Stiina HoviHarva tilastouutinen herättää yhtä paljon huomiota kuin Luonnonvarakeskuksen tammikuussa julkistama ennakkotieto maankäyttösektorin hiilinieluista.
Arkijärjen vastaiselta tuntuva tulos oli, että Suomen metsistä on tullut päästölähde sen sijaan, että ne sitoisivat ilmakehän hiiltä.
Moni metsänomistaja on ihmetellyt asiaa. Lisää hämmennystä syntyi siitä, että Ruotsin arvio metsien hiilinieluista on erilainen kuin Suomessa.
Jo muutaman vuoden ajan on arvioitu, että Suomessa maankäyttösektori on kokonaisuutena päästölähde. Se tarkoittaa, että metsien hiilensidonta ei riitä kattamaan muun maankäytön kuten maatalouden päästöjä.
Uuden arvion mukaan edes metsät eivät enää vähennä päästöjä sitomalla hiiltä, vaan ne tuottivat 1,12 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaavan päästön vuonna 2023.
Sitä on vaikea ymmärtää, kun metsiä on jatkuvasti hakattu kasvua vähemmän ja puuston määrä on lisääntynyt.
Yhtälö on helpompi käsittää, kun huomioi, että metsien hiilinielulaskelma kattaa puiden lisäksi maaperän. Esimerkiksi ojitettujen soiden turpeen hajoaminen tuottaa hiilidioksidia, ja ilmaston lämpeneminen nopeuttaa hajoamista.
Puista maahan jäävä karike ja hakkuutähteetkin vaikuttavat hiilinieluihin. Hakkuiden jäljiltä maahan jäävät oksat ja neulaset lasketaan ensin maaperän hiilinieluksi, ja lahotessaan ne tuottavat jälleen päästöjä.
Samanlaisia tietoja nielujen hupenemisesta kuin Suomesta on raportoitu muistakin maista, tosin eri syistä. Saksassa tuoreen metsäinventoinnin tulos oli, että metsät ovat muuttuneet viime vuosina yli 40 miljoonan tonnin hiilinielusta 16 miljoonan tonnin päästölähteeksi. Pääsyitä olivat kuivuus ja siitä aiheutuneet laajat metsätuhot.
Metsien muuttuminen ilmastopäästöjen lähteeksi mullistaa tähänastisen ilmastopolitiikan perusoletuksia. Pitkään on ajateltu, että teollisuudessa, liikenteessä ja asuntojen lämmityksessä vähennetään päästöjä se mikä voidaan, ja viimeinen, vaikein osa korvataan hiilinieluilla, eli lähinnä metsien kasvulla.
Vielä muutama vuosi sitten metsien hiilinielun arvioitiin pysyttelevän kohtalaisen vakaana hamaan tulevaisuuteen.
Tälle ajatukselle pohjautuu esimerkiksi vuonna 2022 uudistettu Suomen ilmastolaki, joka edellyttää hiilinielujen kattavan kaikki ilmastopäästöt vuonna 2035.
Ilmastolain toteuttamiseksi maankäyttösektorin hiilinieluja pitäisi olla noin 21 miljoonaa tonnia. Vajausta on yli 30 miljoonaa, kun maankäyttösektori tuotti viime vuonna 11,84 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt.
Hiilinielutavoitteiden saavuttamiseksi esimerkiksi ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä on esittänyt hakkuiden rajoittamista.
Se kasvattaisi hiilinielua välittömästi ainakin kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mutta loputtomiin hiiltä ei metsiin voi varastoida. Hiilinielu hiipuisi vähitellen, kun metsien kasvu vähenisi ja puita alkaisi kuolla yhä enemmän.
Hakkuurajoitusten luoma väliaikainen hiilinielu antaisi aikaa kehittää esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, jota ei tähän asti ole toteutettu merkittävissä määrin.
Hakkuiden rajoittaminen vaikuttaa kuitenkin keinolta, johon vain harva poliittinen päättäjä on innokas tarttumaan.
Esimerkiksi tammikuun lopussa ympäristöministerinä aloittanut Sari Multala (kok.) ei MT:n haastattelussa halunnut ottaa kantaa sopivaan hakkuumäärään.
Metsänomistajatkaan tuskin kannattavat ajatusta hakkuiden vähentämisestä. Valtion valta hakkuisiin on rajallinen, koska metsistä noin kaksi kolmasosaa on yksityisomistuksessa.
Omiin metsiinsä valtio voi puuttua, mutta niiden hiilensidontapotentiaali on rajallinen. Metsähallituksen hakkuut olivat viime vuonna 6,3 miljoonaa kuutiometriä. Edes kaikkien valtion metsien hakkuiden lopettaminen kokonaan ei riittäisi kattamaan hiilinielutavoitteen vajetta.
Valtion metsien hakkuiden vähentäminen ei ole saanut tähän asti kannatusta muilta puolueilta kuin vihreiltä ja vasemmistoliitolta, puhumattakaan yksityismetsien rajoituksista.
Metsänomistajien ohjaaminen metsien kasvun lisäämiseen on ollut hakkuurajoituksia suositumpi keino nielun kasvattamiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan ohjelmaa, joka nojaa esimerkiksi lannoituksen lisäämiseen, kiertoaikojen pidentämiseen ja suometsänhoidon kehittämiseen sekä metsäpinta-alan kasvattamiseen.
Näidenkään toimien mittakaava ei riitä millään kuromaan syntynyttä vajetta umpeen, sillä ohjauskeinot tuottaisivat ilmastopaneelin arvion mukaan noin 3 miljoonan kuution lisäkasvun.
Näin johtavat poliitikot sanovat metsien hiilinieluista
”Uskon vahvasti, että kun panostamme etenkin puuperäisen hiilidioksidin talteenoton ja hyötykäytön tutkimukseen, tuotekehitykseen ja pilotointiin, niistä saadaan nopeastikin liiketoimintamahdollisuuksia.”
”Vuosittaisiin hakkumääriin suoraan kantaa ottaminen poliitikkona on äärimmäisen hankalaa, koska ne eivät ole meidän käsissämme pelkästään.”
Ympäristöministeri Sari Multala (kok.) MT:ssä 10.2.
”Hiilineutraalisuustavoite 2035 on koko ajan epätodennäköisemmin saavutettavissa. Tavoite jää pelkäksi numerosarjaksi, ellei esimerkiksi metsähakkuita käytännössä leikata huomattavasti.
Tästä taas seuraisi metsätalouden, siis vientimme oleellisen kivijalan, romautus ja tosi vakava isku kansantalouteen. Ainakaan tämä hallitus ei tule tuollaista esittämään.”
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) X-viestissä 10.2.
”Väärille oletuksille perustunutta ilmastopolitiikkaa on pystyttävä arvioimaan uudelleen myös EU-tasolla. Mielestäni tässä ei ole kenelläkään hävittävää. Vuonna 2019 päätöksiä tehtiin sen aikaisten tietojen varassa. Nyt tutkimustiedot ovat muuttuneet. Vääriin oletuksiin ei pidä ideologisesti hirttäytyä.”
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) MT:n kolumnissa 17.2.
”Hallitus on sitoutunut ilmastolakiin ja Euroopan unionin tavoitteisiin ja me teemme töitä tämän asian eteen. Meillä on suuria haasteita, joista vähäisin ei suinkaan ole maankäyttösektori, mutta me haemme ratkaisuja. Meillä on iso työ edessä kevään aikana ja pitkälle tulevaisuuteen. Nämä lukevat hallitusohjelmassa, ja me pidämme hallitusohjelmasta kaikilta osin kiinni.”
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) eduskunnan täysistunnossa 18.2.
”Maankäyttösektorin puolella on paljon mahdollisuuksia päästövähennysten tekemiseen ja nielujen lisäämiseen. Juuri mitään ei ole vielä edes tehty. Me voisimme vähentää ainespuun polttamista, tukea metsittämistä, ehkäistä metsäkatoa, tukea kosteikkoviljelyä, vähentää turvepeltojen päästöjä, kasvattaa metsien kiertoaikaa, lisätä puurakentamista, tuottaa biohiiltä ja lisätä sitä maaperään. Me voitaisiin tehdä todella monia asioita. Ja kaiken lisäksi tästä voi tehdä metsänomistajille ja maanviljelijöille kannattavaa ja taloudellisesti houkuttelevaa.”
Vihreiden varapuheenjohtaja Silja Keränen vihreiden puoluevaltuuston kokouksessa 22.2.
Auttaisiko hakkuiden vähentäminen ilmastoa oikeasti, vaikka siihen päädyttäisiin?
Norjan ympäristö- ja biotieteiden yliopistossa NMBU:ssa metsäpolitiikan ja -ekonomian professorina työskentelevän Maarit Kallion tutkimuksen mukaan hakkuurajoitusten ilmastohyöty jäisi vähäiseksi. Rajoituksista seuraisi, että EU:ssa hakkaamatta jätetystä puumäärästä hakattaisiin kaksi kolmasosaa muualla maailmassa. Tätä ilmiötä sanotaan hakkuuvuodoksi.
Hakkuiden vähentämisen ilmastohyötyä vähentäisi myös se, että puutuotteisiin sitoutuisi nykyistä vähemmän hiiltä, ja puusta valmistettujen tuotteiden tilalle tarvittaisiin muista materiaaleista tehtyjä. Kallion laskelman lopputulos on, että EU saavuttaisi vähentämällä hakkuita 115 miljoonalla kuutiometrillä vain 22 miljoonan tonnin päästövähenemän globaalisti.
Hakkuurajoitusten vaikutus iskisi markkinoille niin nopeasti, ettei puuttuvaa puuta ehdittäisi korvata kestävällä tavalla. Uusia metsiä syntyy hitaasti. Jopa tropiikin nopeakasvuisten plantaasien perustaminen vie oman aikansa, joten iso osa hakkuista osuisi luonnon monimuotoisuudelle tärkeisiin metsiin.
”Ei EU-mailla ole mitään mahdollisuutta rajoittaa hakkuita. Miten voidaan päättää, kuka saa hakata ja kuinka paljon?”
Kallio ei usko EU:n hiilinielutavoitteiden toteutuvan hakkuita vähentämällä.
”Se on hypoteettinen tarkastelu. Ei EU-mailla ole mitään mahdollisuutta rajoittaa hakkuita. Miten voidaan päättää, kuka saa hakata ja kuinka paljon? Rajoitusten pitäisi olla viimeistään kahden vuoden päästä voimassa”, Kallio sanoo.
Hänen käyttämänsä laskentamalli perustuu valtavaan määrään dataa maailman metsäteollisuuden tuotantolaitoksista. Oletus on, että kilpailu on täydellistä, ja että puuhun perustuvien tuotteiden kysyntä ja puun käyttö ovat tasapainossa.
Jos Suomi ei pysty täyttämään EU:ssa vuosiksi 2021–2025 sovittua hiilinielutavoitetta, puuttuva määrä pitäisi ottaa taakanjakosektorilta eli esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden päästöjä vähentämällä. Koska näin suuri päästövähennys tuskin onnistuu, vaje siirtyy vuosille 2026–2030 täytettäväksi taakanjakosektorilla.
Periaatteessa hiilinieluja olisi mahdollista ostaa muilta EU-mailta, mutta näyttää yhä selvemmältä, että myytävää ei ole, koska hiilinielut ovat heikentyneet kaikkialla.
Jos Suomi ei yllä EU:ssa sovittuihin ilmastotavoitteisiin, komissio voisi langettaa Suomelle seuraamuksia.
”Komissio voi antaa jäsenmaalle nootin ja käydä keskustelua. Voi tulla tietyn kokoinen maksuseuraamus, joka riippuu maan bruttokansantuotteen suuruudesta”, kertoo johtava asiantuntija Lotta Heikkonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Loppujen lopuksi hiilinieluista aiheutuva sakko olisi poliittinen päätös. Haluaisiko EU todella langettaa seuraamusmaksuja, jos ne osuisivat melkein kaikkiin maihin? Tulisiko hiilinielumaksuista uusi tapa kerätä rahaa unionin kassaan? Vai laitettaisiinko tavoitteet vuoden 2030 jälkeen uusiksi siten, että luonnonvoimien armoilla olevaa hiilinielua ei enää yritettäisikään hallita?
Suomessa jouduttaisiin ehkä punnitsemaan, kumpi maksaisi kansantaloudelle ja valtiolle enemmän: EU:n asettama seuraamusmaksu vai hakkuiden rajoittaminen.
Metsäsektorin tuottama verokertymä oli vuonna 2021 Metsäteollisuus ry:n mukaan 3,8 miljardia euroa. Jokainen tuona vuonna hakattu puukuutio tuotti noin 50 euron verotulot.
Luken biotalous- ja hakkuukertymätilastojen perusteella voi arvioida, että yksi hakattu puukuutiometri tuotti viime vuonna kansantalouteen 131 euroa arvonlisää metsäsektorilla. Puun sisältämää hiilidioksiditonnia kohti arvonlisä olisi vajaat 120 euroa.
Suoraviivaisesti laskettuna hakkuiden vähentäminen 10 miljoonalla kuutiolla vuodessa vähentäisi verokertymää 500 miljoonaa euroa ja kansantalouden arvonlisää 1,3 miljardia euroa.
Jos hakkuurajoitukset voisi välttää ostamalla ja mitätöimällä EU:n päästökaupan päästöoikeuksia, niin kannattaisi nykyisillä hinnoilla tehdä. Hiilidioksiditonnin hinta on ollut alkuvuonna noin 75 euroa tonni, eli päästöoikeuksien hinta olisi pienempi kuin hakkuiden vähentämisen aiheuttama arvonlisän menetys.
”Mietin, miten voisimme oppia tästä, että voitaisiin tehdä aikaisempaa parempaa sääntelyä.”
Heikkosen mukaan EU:n ilmastopolitiikan uskottavuus horjuu, jos hiilinielujen todellisuus karkaa kauas tavoitteista.
Politiikan uskottavuutta ja ymmärrettävyyttä nakertaa myös arvioihin liittyvä epävarmuus. Puumäärä osataan inventoida varsin tarkkaan, mutta maaperän hiilinieluihin liittyy suurta epävarmuutta. Esimerkiksi Suomen ojitettujen soiden arvioitu noin kuuden miljoonan tonnin päästö perustuu 68 eri suolla tehtyyn mittaukseen.
Koska mittauksia on niin vähän, arvio kuuden miljoonan tonnin päästöstä ei ole varma, vaan todellinen päästö voi olla yhtä hyvin viisi miljoonaa tonnia suurempi tai pienempi tai mitä tahansa tältä väliltä. Tiedot tarkentuvat sitä mukaa, kun tutkijat saavat entistä parempia arvioita hiilinielujen todellisesta tilasta.
Uudet tiedot vaikuttavat myös joustoihin, joista EU:ssa on sovittu metsien hiilinielujen laskennassa. Kun hiilinielut ovat nyt aikaisempia arvioita pienemmät, voi olla, että Suomen hiilinielutavoitetta määrittävä vertailutaso laskee vielä.
”On tiedetty, että hiilinieluissa on epävarmuuksia, ja nyt epävarmuudet ovat lauenneet. Itse mietin, miten voisimme oppia tästä, että voitaisiin tehdä aikaisempaa parempaa sääntelyä”, Heikkonen toteaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
