Maija Koskela kävelee mielellään metsässä saksanpaimenkoira Aikon kanssa. Kankaanpäässä sijaitsevaa kuolinpesän metsää hoidetaan huolellisesti. Kuva: Maria Miklas
”En tykkää yhtään avohakkuista, mutta niitäkin pitää joskus tehdä” – metsä on ollut Maija Koskelan paras sijoitus
Helkama-Auton toimitusjohtaja Maija Koskela pitää vauhdista mutta myös metsän rauhasta. Metsäpalsta Honkajoella on ollut hänen paras sijoituksensa.TilaajalleKankaanpää
Maija Koskela on työskennellyt autokaupan parissa reilut parikymmentä vuotta. Kuva: Maria MiklasKankaanpäästä kotoisin oleva ja siellä edelleen suuren osan ajastaan viettävä Maija Koskela saapuu Kankaanpään keskusraitin kahvilaan kirkkaanpunaisella täyssähkö-Škodalla.
Kaksitoista vuotta Helkama-Autoa johtaneen Koskelan mukaan muutos autokaupassa on ollut valtava. ”Etenkin yritykset hankkivat nykyisin vain vähäpäästöisiä autoja, mikä on hyvä asia.”
”Sen sijaan metsiin liittyvässä hiilinielukeskustelussa minua häiritsee jyrkkä vastakkainasettelu. Keskustelun pitäisi perustua tosiasioihin eikä yksittäisiin kärjistyksiin”, Koskela toivoo.
Hänen mielestään metsää pitää hoitaa, jotta se kasvaa hyvin ja sitoo hiiltä. ”En tykkää yhtään avohakkuista, mutta niitäkin pitää joskus tehdä.”
Rahaa ja tunnetta
Metsä on ollut satakuntalaisen Koskelan elämässä aina.
”Isäni osti metsiä ja hoiti niitä hyvin paikallisten ammattilaisten kanssa. Metsä oli osa arkielämäämme, enkä sitä sen enempää miettinyt.”
Äitinsä kanssa hän kävi sienestämässä ja isän kanssa joulukuusen haussa.
”Isäni kuoli jo 1980-luvulla, jolloin metsät siirtyivät äitini, kahden veljeni ja minun hallitsemalle kuolinpesällä. Toinen veljistäni otti päävastuun metsien hoidosta. Siinä vaiheessa minäkin tulin tietoiseksi metsien taloudellisesta arvosta.”
”Sattumien kautta minulle tarjottiin 1990-luvun puolivälissä ostettavaksi naapurikunnasta Honkajoelta 40 hehtaarin metsäpalstaa. Ostin palstan sen kummemmin miettimättä.”
”Paikalliset metsäasiantuntijat ovat kullanarvoisia.”
Koskela kertoo metsien olevan hänelle sekä raha- että tunneasia ja sanoo, että Honkajoen metsätila on ollut loppujen lopuksi hänen elämänsä paras sijoitus.
Metsästä saa tasaista tuottoa vuosikymmenestä toiseen, ja se tuo elämään muutakin sisältöä. Metsätila olisi myös helppo realisoida, jos sellainen tarve tulee.
”Voisin hyvin ostaa lisääkin metsäpalstoja, vaikken niitä aktiivisesti etsikään.”
”Joka vuosi kierrän parhaat sienipaikat. Marjoja emme keränneet lapsuudessanikaan, joten marjastaminen on jäänyt väliin”, Koskela kertoo. Kuva: Maria MiklasApuna ammattilaiset
Koskela nauttii metsissä liikkumisesta. Metsän rauha tasoittaa tiivistahtista liike-elämää.
”Tykkään myös ajella metsässä mönkijällä, ja mieluiten kovaa”, hän naurahtaa.
Metsänhoitotaitojaan Koskela vähättelee, vaikka hänelle on vuosikymmenten mittaan kertynyt paljon käytännön tietoa.
”Paikalliset metsäasiantuntijat ovat kullanarvoisia. Olemme saaneet aina hyvää palvelua metsänhoitoyhdistys Karhulta, ja Honkajoen tilalla käytän saman yhdistyksen palveluita. Olen juuri teettänyt asiantuntijalla uudet metsänhoito- ja puunmyyntisuunnitelmat.”
Varatuomariksi kouluttautunut Koskela ei ole opetellut metsäverotusta vaan on antanut metsäkirjanpidon paikallisen tilitoimiston hoidettavaksi. Metsäalan ammattilehtiä hän lukee mielellään.
Hän uskaltaa ehdottaa asiantuntijoille ja veljilleen myös valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja.
”15 vuotta sitten meillä oli pienehkön aukon uudistaminen. Miehet esittivät, että istutetaan koko alalle kuusta. Minä halusin monipuolisempaa metsää, ja niinpä alueelle tuli puolet mäntyä. Olin itsekin istuttamassa taimia. Hyvin ovat männyt ovat kuusten seassa kasvaneet.”
Majavia ja ilveksiä
Honkajoen metsätilallaan Koskela kilpailutti juuri pienen päätehakkuun.
”Otin suoraan yhteyttä paikallisiin puunostajiin ja vertailin saamani tarjoukset. Jonkin verran työtä se teetti, koska ostajille on erilaisia hinnoittelu- ja läpimittaperusteita. Paikallinen saha voitti tällä kertaa kilpailutuksen.”
Hypätään autoon ja lähdetään katsomaan satakuntalaista metsää. Seuraksemme tulee kaksivuotias, intoa ja uteliaisuutta pursuva saksanpaimenkoira Aiko.
”Kuljen Aikon kanssa metsissä ympäri vuoden, katselen ja kuuntelen luontoa”, Koskela kertoo.
Nuorella Aiko-koiralla on paljon energiaa. Kuva: Maria Miklas”Hienoimman elämyksen koin muutama vuosi sitten, kun majavat olivat kaataneet pienen kosken reunoilta useita haapoja. Kaato oli tehty todella taitavasti, kaikki rungot oli kaadettu samaan suuntaan. Tällä seudulla on vielä alkuperäisiä euroopanmajavia.”
Hän kertoo kuulleensa pakkasiltana kotipihaansa myös ilveksen naukumista.
Kävelemme soratieltä metsäpalstalle. Ajouran oikealla puolella kohoaa kivikkoinen, mäntyjä kasvava mäki. Vasemmalla puolella on korpikuusikkoa. Harvennukset on tehty taitavasti, valoa ja tilaa riittää. Kummatkin kuviot kasvavat kohti päätehakkuuta.
Harvennukset on tehty taitavasti, valoa ja tilaa riittää.
Suojeltu suo
Maasto alkaa muuttua kosteammaksi, ja jäämme juttelemaan metsien monimuotoisuudesta.
Koskelan sisarukset arvostavat luontoa, eikä kaikkia metsäpäätöksiä tehdä pelkästään taloudellisin perustein.
”Tässä lähellä on Soutamaton-niminen suo. Pohdimme, mitä tekisimme suolla kasvavalle metsälle. Metsänhoidollisesti järkevä ratkaisu olisi ollut avohakkuu, ojien kunnostus ja uudistaminen. Puiden kasvu olisi silti ollut epävarmaa. Päätimme hakea suoalueen suojeluun.”
Suojeluhakemuksen käsittely eteni ely-keskuksessa ripeästi. Vajaan 50 hehtaarin alueesta tuli yksityinen suojelualue, josta valtio maksoi kertakorvauksen.
”Koskela Certified -niminen alue on todella hieno. Siihen kuuluu myös suon reunalla olevaa hyvin vanhaa metsää, jossa sammalkin on niin syvänvihreää, etten ole missään muualla sellaista nähnyt. Suolla on vuosikymmenten ajan ollut myös kalasääsken pesä.”
Koskelaa huolestuttaa metsänomistajien omaisuudensuoja. Sitä on hänen mielestään viime vuosina poljettu. Kuva: Maria MiklasMaija Koskela
Koulutus: varatuomari
Työ: Helkama-Auton toimitusjohtaja vuodesta 2013
Asuinpaikka: Helsinki ja Kankaanpää
Metsät: 40 hehtaaria omaa metsää Honkajoella, isompi metsäomaisuus kuolinpesässä Kankaanpäässä kahden veljen kanssa
Harrastukset: musiikki monessa muodossa, matkailu
Kulkuneuvot: täyssähköauto ja mönkijä
Tiukat kuusivaatimukset
Koskelaa hieman harmittaa se, että metsänomistajien tekemä työ luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi jää usein huomiotta. Ennallistamista ja muuta pakottavaa säännöstöä tarjotaan koko ajan ylhäältä päin.
”Käsitys omaisuudensuojasta on rapautunut. Sitä pitäisi metsienkin osalta kunnioittaa.”
Metsästä palaillessamme Maija Koskela kertoo joulukuusiperinteestään.
”Jo nuoruudessani meille haettiin metsästä jouluksi hyvin vanttera kuusi, joka oli jostain suunnasta epämuodostunut eikä siitä olisi kasvanut kunnon tukkipuuta. Olen jatkanut perinnettä ja käyn merkitsemässä sopivan kuusen aina syksyisin leveällä pakettinauhalla.”
Hyvissä ajoin syksyisin Maija Koskela etsii ja merkitsee joulukuusen. ”Sen pitää olla vanttera, tummanvihreä ja jostain kohtaa hieman epämuodostunut.” Kuva: Maria Miklas”Viime syksynä kuusi oli tämän edessä näkyvän pellon takana. Pääsin mönkijällä vain tielle saakka. Raahasin kuusen pellon poikki syvässä lumessa, se oli hikinen urakka. Naapuritalosta näkivät touhuni, ja parin kuukauden päästä isäntä sanoi, että kuule Maija, me voimme ensi jouluna tuoda sinulle kuusen. Sanoin, että se ei valitettavasti käy. Voisin saada jonkun vaaleanvihreän, hennon kuusen ja jouluni olisi pilalla!”
Vapauden tunnetta
Autokaupan parissa Maija Koskela on työskennellyt reilut parikymmentä vuotta ja on ollut nostamassa Škodaa myyntitilastojen kärkeen.
Itse hän on pysytellyt poissa parrasvaloista ja talouslehtien otsikoista. Tulokset ovat puhuneet puolestaan.
”Ala on muuttunut siten, että autojen sijasta myymme liikkumisen palveluita. Pyöritämme esimerkiksi Avis- ja Budget-autovuokraamoja, ja asiakas voi hankkia auton käyttöönsä vaikka kuukausiveloituksella.”
”Helkama-konserniin kuuluvat edelleen myös polkupyörät, ja pyörissä on tapahtunut sähköistymistä samaan tapaan kuin autoissakin.”
Koskela viihtyy ratissa. Useimpina perjantaina hän ajaa Espoosta Kankaanpäähän yhdellä latauspysähdyksellä. Autoilu kuuluu myös hänen vapaa-aikaansa.
”Kun istun autoon, voin tehdä juuri mitä haluan ja ajaa minne huvittaa. Monina kesinä olen mennyt laivalla Saksaan ja lähtenyt sieltä kiertämään Keski-Eurooppaa. On upea tunne, kun edessä on koko Eurooppa ilman mitään etukäteissuunnitelmia.”
Maijan vinkit
1. Käytä apuna ammattilaisia. He tietävät, kuinka metsää kannattaa hoitaa.
2. Hoida metsääsi, älä anna sen rämettyä.
3. Pyri monipuolistamaan puulajeja, kun uudistat metsää.
4. Jos sinulla ei ole aikaa metsällesi, harkitse yhteismetsään liittymistä.
5. Nauti metsästäsi, käy siellä säännöllisesti. Näe, haista ja tunne metsä.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
