Metsätalous ja poronhoito ajautuivat Inarissa konfliktiin – ratkaisu löytyi suojelualueesta

Mäntykangas näyttää samanlaiselta kuin eteläisemmässäkin Suomessa. Maassa kasvaa puolukkaa ja variksenmarjaa, harvennettu puusto on hakkuukypsää. Siinä missä etelässä tukkimittoihin yltävä puusto on kymmenien vuosien ikäistä, täällä Inarissa vanhimmat puut ovat parisataavuotiaita.

Inarin yhteismetsä levittäytyy 19 300 hehtaarin alueelle, minkä lisäksi vesistöä on noin 3 000 hehtaaria. Yhteismetsän taival ei ole ollut aivan kitkaton.

Vuonna 2018 FSC julkaisi kansallisen riskinarvioraportin, jolloin selvisi, että puunhankinta voi joissain Lapin kunnissa aiheuttaa uhkaa saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle.

Riskinarvioraportin mukaan FSC:hen sitoutuneet metsäyhtiöt, joihin Suomessa kuuluvat esimerkiksi UPM, Stora Enso ja Metsä Group, eivät voi ostaa puuta niin kutsutuilta IFL-alueilta. IFL-lyhenne tulee sanoista Intact Forest Landscape ja se tarkoittaa laajoja yhtenäisiä metsäalueita.

Inarin yhteismetsästä lähes 3 000 hehtaaria kuuluu IFL-verkostoon.

Kun IFL-alueen puuta ei voinut enää kaupata metsäyhtiöille, sitä yritettiin tarjota suojeluun ympäristöministeriölle.

”Vastaus oli, että suojelualuetta ei ole tarpeen täydentää metsä- ja suoalueilla”, kertoo Inarin yhteismetsän Vesa Väisänen. Inarin yhteismetsän vierestä alkaa Hammastunturin erämaa, lähistöllä puolestaan ovat Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistot.

Vesa Väisäsen mukaan suojeluun myydyn alueen osuus Pasasjärven palstan pinta-alasta on 18,4 prosenttia. Kuva: Tarmo Lehtosalo

Samoihin aikoihin Hammastunturin paliskunta ilmoitti, että se vastustaa kaikkia alueella tehtäviä hakkuita, sillä alue on arvokas porojen talvilaidunalue. Rajoitettavat alueet kattoivat lähes 97 prosenttia niiden yhteismetsän palstojen pinta-alasta, jotka sijaitsevat Hammastunturin paliskunnan alueella.

”Tämä elintärkeä alue on 6,3 prosenttia paliskunnan kokonaispinta-alasta”, Väisänen sanoo.

Lopulta Inarin yhteismetsä sai asiaan ratkaisun. Kaivosyhtiö AA Sakatti Mining Oy osti IFL-alueen viime vuoden toukokuussa 10,4 miljoonalla eurolla. Kaupan tarkoituksena on kompensoida yhtiön Viiankiaavalle suunnitteleman kaivoksen ekologiset haitat.

”Ajattelin, että myyty alue on aikamoinen kompensaatio porotaloudelle, kun 3 000 hehtaaria menee suojeluun. Sen osuus Inarin yhteismetsän Pasasjärven palstan pinta-alasta on 18,4 prosenttia”, Väisänen sanoo.

”Myydyn alueen osuus Pasasjärven uudistuskypsän metsän pinta-alasta on noin 38 prosenttia. Luovuimme kolmanneksesta meidän tulevista hakkuumahdollisuuksista myymällä IFL-alueen ja muodostamalla siitä luonnonsuojelualueen.”

Lisäksi yhteismetsä on tehnyt ely-keskuksen kanssa suojelusopimuksen kahdesta suojelukohteesta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 150 hehtaaria.

Yhteismetsän hakkuusuunnite on noin 13 000 kuutiometriä vuodessa. Vuosina 2010–2020 toteutuneet hakkuut ovat olleet hieman sen alle. Viime vuonna hakkuita kertyi 2 700 kuutiota.

Viimeisen kolmen vuoden aikana alueella on otettu käyttöön jatkuvan kasvatuksen hakkuut. Sitä ennen metsässä on tehty esimerkiksi siemenpuuhakkuita, ylispuuhakkuita ja uudistuskypsien metsien harvennushakkuita.

”Yhtään avohakkuuta ei ole tehty minun ollessani puheenjohtaja”, sanoo Inarin yhteismetsän puheenjohtaja Yrjö Mattila. Mattilan puheenjohtajakausi alkoi vuonna 1990.

Hakkuut Hammastunturin paliskunnan alueella ovat jatkuneet vastustuksesta huolimatta. Viime vuonna yhteismetsä sai kantorahatuloja noin 80 000 euroa. Inarin yhteismetsän osakkaille on kuitenkin keksitty puukaupan rinnalle muitakin tulonlähteitä.

Esimerkiksi vesistöjen rannoilta vuokratuista tonteista tuli viime vuonna tuloja noin 91 000 euroa. Metsästysluvista irtoaa muutama tuhat euroa vuosittain.

Viime vuoden suurimmat tulot yhteismetsä sai kuitenkin suojelusopimuksista: ely-keskuksen kanssa solmitusta sopimuksesta herui tuloja lähes yhtä paljon kuin puukaupasta ja vuokratonteista yhteensä, noin 183 000 euroa.