Hirvikannan hoitojärjestelmään ei ole odotettavissa muutoksia

Maa- ja metsätalousministeriö ei tällä hetkellä pidä tarpeellisena käynnistää erillistä, koko hirvikannan hoitojärjestelmää koskevaa riippumatonta ja kokonaisvaltaista arviointia.

Maa- ja metsätalousministeriön arvion mukaan nykyinen hirvikannan hoitojärjestelmä muodostaa kokonaisuutena toimivan ja tarkoituksenmukaisen perustan hirvikannan säätelylle.

Tämä selviää maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa. Hän vastasi kysymykseen hirvikannan aiheuttamien metsätuhojen vähentämisestä, päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä sekä luottamuksen vahvistamisesta metsänomistajien ja riistahallinnon välillä.

Vastauksessa todetaan, että järjestelmä perustuu alueelliseen yhteistyöhön, tutkittuun tietoon sekä sidosryhmien osallistumiseen, ja sen avulla voidaan sovittaa yhteen metsätalouden, liikenneturvallisuuden ja ekologisen kestävyyden tavoitteet.

Hirvikannan hoitoa toteutetaan käytännössä hirvitalousalueittain, mikä mahdollistaa alueellisten erityispiirteiden, kuten metsätuhojen tilanteen ja metsien rakenteen, huomioon ottamisen.

Metsänomistajien näkemykset sekä hirvieläinvahinkoihin liittyvät kokemukset huomioidaan Essayahin mukaan nykyisessä järjestelmässä useiden kanavien kautta. Maanomistajajärjestöillä on edustus alueellisissa riistaneuvostoissa, joissa ne osallistuvat hirvitalousalueiden tavoitteiden valmisteluun.

Maa- ja metsätalousministeriö ei ole myöskään esittämässä muutoksia alueellisten riistaneuvostojen kokoonpanoon, toimintaan tai päätöksentekokäytäntöihin.

Hirvieläinten metsätaloudelle, maataloudelle ja erikoisviljelyksille aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi kohdennetaan rahoitusta ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tukemiseen aiempaa enemmän.

Painopiste on taimikoiden suojauksessa sekä arvokkaiden viljelykohteiden aitaamisessa ja muissa käytännön ratkaisuissa.

Essayah kirjoittaa, että maa- ja metsätalousministeriö pitää tärkeänä, että vuoropuhelua eri toimijoiden välillä jatketaan ja että kokemuksellista tietoa hyödynnetään tutkimustiedon rinnalla. Metsävahinkoja koskevaa tilastotietoa, ilmoituksia ja palautetta hyödynnetään osana päätöksentekoa. Luonnonvarakeskuksen tuottamaa tietoa hyödynnetään hirvitalousalueiden tavoitteiden asettamisessa ja lupamäärien valmistelussa.

Kannanarvioinnin luotettavuutta parannetaan kohdennetuilla tutkimus- ja kehittämistoimilla erityisesti eteläisen Suomen olosuhteissa, joissa on havaittu vaihtelua eri arviointimenetelmien tuloksissa. Tavoitteena on jatkossa vahvistaa käytössä olevien arviointimenetelmien toimivuutta ja varmistaa yhteisen tilannekuvan muodostuminen hirvikannan tasosta alueellisesti.