Ari Kumpulainen ja Kirsi Isojärvi-Kumpulainen ovat remontoineet Arin vanhan kotitalon Kiuruvedellä perusteellisesti. Kuva: Timo VillanenKiuruvesiAri kunnosti kotitilansa Kiuruvedellä – 20 vuotta perikunnan omistusta oli tuhota talon
Kun Ari Kumpulainen lähti vuosikymmeniä sitten Kiuruvedeltä maailmalle, ei ollut ajatustakaan, että kotitalo olisi joskus hänen.TilaajalleLue artikkelin tiivistelmä- Oululainen Ari Kumpulainen osti Kiuruveden kotitilansa perikunnalta 45-vuotiaana, kun pesänselvitys oli kestänyt 20 vuotta. Hän on käyttänyt 12 vuotta talon remontointiin ja metsien hoitoon. Tilalla on suojeltu 18 hehtaaria metsää ja rakennettu 4,15 hehtaarin kosteikko, joka valmistui vuonna 2012. Kumpulainen palkittiin Pro Metsä -palkinnolla vuonna 2023.
On mahtavaa olla täällä omien ajatustensa kanssa. Miten voi olla, että täällä nukkuukin paljon paremmin kuin kaupungissa. Kesällä ei kuulu muuta kuin linnunlaulua, pohtii oululainen Ari Kumpulainen synnyinkodissaan Kiuruveden Leppikankaan kylässä.
Kumpulaisen tie kotitilan omistajaksi on ollut varsin vaiherikas. Viimeksi kuluneet 12 vuotta hän on käyttänyt kaiken vapaa-aikansa hoitamalla metsiä ja remontoimalla isänsä isän rakentamaa hirsitaloa. Kun hän vuosikymmeniä sitten lähti Kiuruvedeltä maailmalle, ei ollut ajatustakaan, että kotitalo olisi joskus hänen.
”Kun asuin täällä lapsena, meillä ei ollut sähköjä. Sähköt tulivat 1970- ja 1980-luvun vaihteessa”, hän kertoo.
”Kylällä on neljä taloa, ja meitä lähti seitsemän lasta koulukyytiin.”
Kun tilalla oli kotieläimiä, pääskysiä ja muita lintuja oli paljon. Ari on nikkaroinut talon räystäiden alle pesäpaikkoja pääskysille. Kuva: Timo VillanenPerikunnasta tilan omistajaksi
Ari kävi aikanaan 2,5 vuotta Pohjois-Savon metsäkoulua ja teki koulusta päästyään metsänhoitoyhdistykselle metsänhoitotöitä.
”Kun työt loppuivat ja menin ilmoittautumaan työnhakuun, minulle selvitettiin työttömyyskorvauksen hakua. Sanoin, että antaa olla, ja lähdin seuraavana päivänä Helsinkiin. Töitä on aina löytynyt.”
45-vuotiaana Ari osti kotitilan maat ja talon perikunnalta.
”Meillä meni 20 vuotta ennen kuin pesän selvitys saatiin tehtyä. Kaikki metsät olivat hoitamatta ja talo oli siinä hilkulla, että sen sai vielä korjattua. Se oli todella huonossa kunnossa.”
Ari Kumpulainen on urakoinut 12 vuotta kotitilan talon ja metsien kunnostuksessa. Kuva: Timo VillanenAluksi tavoitteena oli remontoida hirsitaloa sen verran, että siellä pystyisi majoittumaan kesällä. Matkan varrella suunnitelmat laajenivat, ja talo on nykyään ympäri vuoden asuttava.
Tontille tulee myös kunnan vesijohto, mutta sisätiloihin vesijohtoa ei otettu, vaan vesi kannetaan sisälle.
”Kaikki metsät olivat hoitamatta ja talo oli siinä hilkulla, että sen sai vielä korjattua.”
Tilakeskuksen remontointiin on mennyt hurja määrä työtunteja ja rahaa. Pellot Ari on vuokrannut, sillä hän haluaa, että ne pysyvät viljeltyinä.
”Peltoa on 4,5 hehtaaria. Olen ostanut kymmenen hehtaaria lisämaata, ja siinä oli mukana yksi hehtaari peltoa. Ajattelen myös, että pellosta metsän tekeminen olisi vaikeaa.”
Kotitilan metsissä samoilu on Ari Kumpulaiselle antoisaa. Kuva: Timo VillanenHoitorästien kimppuun
Talon ohella metsät ovat vaatineet Kumpulaiselta paljon urakointia. Metsien hoidossa etuna on ollut se, että hän tuntee tilan perinpohjaisesti.
”Tunnen nämä paikat kuin omat taskuni. Olen lapsesta asti tehnyt isän kanssa metsätöitä. Aina kun ennen vanhaan piti jotain hankkia, esimerkiksi koneita, oli myytävä puita.”
Muualla vierähtäneiden vuosikymmenten jälkeen Ari katseli metsiä uusin silmin. Hän alkoi arvostaa yhä enemmän edesmenneen isänsä päätöksiä.
”Hän halusi aina säästää esimerkiksi vanhat haavat ja raidat. Siihen aikaan niitä ei yleisesti arvostettu.”
Ari koettaa metsänhoidossa välttää turhaa tekemistä. Metsässä kaiken ei tarvitse olla täydellisen siistiä. Kuva: Timo Villanen
Kasvit, jäkälät ja sammalet kiinnostavat Aria kovasti. Hän sanoo oppineensa paljon uutta suojeluasiantuntijoilta. Kuva: Timo VillanenMetsissä oli paljon hoitorästejä, mutta aukkoja ei ollut metsitettävänä tai hoidettavina.
”Laitoin parhaat alueet suojeluun. Muutama hehtaari tilan metsistä kuuluu Pohjois-Savon lehtovyöhykkeeseen, josta Pörsänmäen valkovuokkolehto on tunnetuin osa”, hän kertoo.
Metsä merkitsee Arille ennen muuta muuta kuin taloudellista arvoa. Kuva: Timo VillanenMetsä tuo turvaa
Ari Kumpulaisen tilalla lehtoja, korpia ja vanhoja metsiä on suojeltu 18 hehtaaria.
”Jätin maapohjan itselleni. Puustosta sain korvauksen. Minulle riittää tekemistä 45 hehtaarissa. Olen miettinyt yhteismetsääkin, mutta lapsetkin voivat olla kiinnostuneita tilan jatkamisesta.”
”Laitoin parhaat alueet suojeluun.”
Häneltä on myös kysytty halukkuutta myydä tila, mutta siihen hän ei ole halunnut tarttua.
”Metsä ja maa ovat sellaisia, että niitä ei tule lisää. Jos myisin metsän, mitä minulle jäisi?”
Metsä merkitsee Arille myös taloudellista turvaa, vaikka metsän tärkeimpiä arvoja ovat hänelle muut kuin raha-asiat. ”Se on henkireikä, tykkään liikkua luonnossa ja tehdä metsätöitä.”
Linnunpönttöjä on Arin metsässä satamäärin. Kuva: Timo VillanenAri tekee puukauppoja 3–4 vuoden välein, mutta avohakkuita hän ei teetä lainkaan. ”Hoidan metsiä metsänhoidollisin perustein. Haluan pitää ne peitteisinä.”
Hän ajattelee hakkuulinjauksellaan myös tulevia sukupolvia.
”Hakkuun jälkeen maanmuokkauksessa, istutuksessa, varhaisperkauksessa ja taimikonhoidossa on kova työ. Senkään vuoksi en halua tehdä aukkoja ja jättää niitä perinnöksi.”
Luonnon vaaliminen on hänelle tärkeää myös talousmetsissä. ”Minulla on pari sataa linnunpönttöä. Olen sanonut, että ensimmäisenä talvena, kun jään eläkkeelle, olen koko talven täällä ja lasken, kuinka paljon lintuja täällä onkaan.”
Koivikosta tuli kosteikko
Arin metsästä löytyy myös poikkeuksellinen lintujen elinympäristö: 4,15 hehtaarin kokoinen kosteikko. Se muodostuu neljästä erillisestä altaasta, joiden läpi lähimetsien ojien kuljettama vesi kulkee. Kun vettä on paljon, kosteikko on kuin pieni järvi keskellä metsää.
”Ideana on, että veden mukana virtaava kiintoaines jää kiinni kosteikkoon. Kasvillisuus on paras suodattaja.”
Kosteikon perustaminen metsään oli valtava urakka, mutta Ari Kumpulainen on tyytyväinen lopputulokseen. Kuva: Timo VillanenAjatus oman kosteikon perustamisesta syntyi Muhoksella, missä Kumpulaisen ystävä oli rakentanut oman kosteikon.
”Siellä oli älyttömän hyvin lintuja. Kaveri rupesi puhumaan, että täällä vanhaan puronvarteen tulisi hyvä kosteikko.”
Kumpulainen ryhtyi selvittämään asiaa. Internetistä löytyneistä vanhoista ilmakuvista kävi ilmi, että luonnon puro oli kaivettu 1960-luvulla suoraksi ränniksi, jotta vesi juoksisi tehokkaammin.
Sikapuronkosteikko valittiin mukaan Riistakeskuksen hankkeeseen, ja isojen metsä- ja maanrakennustöiden jälkeen se valmistui vuonna 2012.
Sikapuron kosteikon pinta-ala on 4,15 hehtaaria ja sinne valuu vettä 330 hehtaarin alueelta. Kuva: Timo Villanen
Lintutornista on helppoa tarkkailla kosteikon elämää. Kosteikko perustettiin Life+-hankkeena vuonna 2012 ja kunnostettiin 2021. Perustamiskustannukset olivat 8 000 euroa, missä ei ole mukana maanomistajan kaikkien työtuntien määrää. Kuva: Timo Villanen
Kosteikolla veden keskisyvyys on 0,5 metriä. Kuva: Timo Villanen”Tässä kasvoi älyttömän huonoa hieskoivikkoa, ammattitermein vajaatuottoista. Keväisin se oli tulvan vallassa”, Kumpulainen kertoo.
”Kun kosteikkoa kaivettiin, sieltä nousi ihan kaislikkoa. Se osoittaa, että siellä on ennenkin ollut vettä. Siellä on ollut myös niittylato, jossa on säilytetty karjalle talveksi heinää.”
”Tässä kasvoi älyttömän huonoa hieskoivikkoa.”
Kosteikon liepeillä elelee metsäkauriita, mäyriä ja saukkoja. Syksyisin paikalla on laskettu 300–400 linnun parvia.
”En ole metsästänyt moneen vuoteen, ja varmaan annankin tämän olla lintujen ja eläinten turvapaikkana.”
Vaikka kosteikon rakentaminen oli mittava ponnistus, työ ei loppunut siihen.
”Kosteikkoa pitää hoitaa. Rannat vesakoituvat, ellei niitä raivaa. Viime syksynäkin raivasin useamman päivän.”
Myös kesannointia tarvitaan, jotta kasvillisuus pääsee välillä valloilleen. Silloin kosteikolle tulee selkärangattomia, jotka ovat vesilintujen ruokaa. Kesannointia varten veden pintaa on laskettava.
Kumpulainen palkittiin vuonna 2023 Pro Metsä -palkinnolla ansioituneesta työstä luonnon monimuotoisuuden, vesistöjen tilan parantamisen ja riistanhoidon hyväksi.
Ari Kumpulainen
61-vuotias, syntynyt Kiuruvedellä, asuu Oulussa.
Perhe: Vaimo Kirsi ja 2 aikuista lasta aiemmasta liitosta.
Metsää 62 hehtaaria Kiuruvedellä.
Työ: Tiimiesihenkilö Valiolla Oulussa.
Harrastukset: metsänhoito, nikkarointi, kalastus, pienriistan metsästys.
Palkittiin Pro Metsä -palkinnolla 2023 Pohjois-Savossa.
Palvelut hupenevat
Ari viettää Kirsi-vaimonsa kanssa mielihyvin aikaa synnyinseudullaan Kiuruvedellä, missä hänen äitinsä yhä asuu. Alueen palveluiden heikkeneminen herättää kuitenkin huolta.
”Täältä on 21 kilometriä Kiuruveden keskustaan. Seuraava sairaala olisi Iisalmessa, josta on juuri lakkautettu yöpäivystys. Eli hoitoa saa 140 kilometrin päässä Kuopiossa.”
Talojen ja kylien tyhjeneminen on huolestuttavaa.
”Kun kävin koulua, täällä oli yli 12 000 asukasta. Nyt on 7 200. Se on huono juttu, että maaseudulta palvelut häviävät. Ruuantuotanto ja maanpuolustus tarvitsevat maaseutua.”
Polttopuita tehdään joka vuosi paljon ja niitä myös kuluu talon lämmitykseen. Kuva: Timo VillanenKumpulainen on ehtinyt asua 15 eri paikkakunnalla. ”Oulusta olen tykännyt eniten”, hän sanoo.
Tilan jatkosta ei ole vielä seuraavan sukupolven kanssa sovittu, mutta Ari haluaa antaa lapsilleen mahdollisuuden jatkaa metsänomistusta, jos heillä on siihen innostusta.
”Toki heillä ei ole sellaista kytköstä tähän paikkaan, kuin minulla on.”
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
