Tutkijat tietävät lääkkeet hiilinielujen notkahdukseen, mutta kaikkiin metsiin ne eivät sovi

Viimeisin valtakunnan metsien inventointi (VMI) paljasti, että Suomen metsien kasvu on kääntynyt laskuun ensi kertaa inventointien historiassa. Notkahdus on herättänyt runsaasti huolta metsien hiilinieluista ja hakkuiden kestävyydestä.

Tutkijoiden mukaan metsien kiertoajan pidentäminen ja liian voimakkaiden hakkuiden välttäminen olisivat tärkeimmät keinot lisätä talousmetsien hiilinieluja.

"Tuoreen selvityksen laskelmien mukaan metsien hiilinielua voitaisiin vahvistaa muuttamalla hakkuutapoja niin, että harvennukset tehtäisiin kevyemmin ja hieman myöhemmin ja kiertoaikaa lisättäisiin 10–15 vuodella", sanoo Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija ja inventointeja johtava Kari T. Korhonen.

Kiertoajan pidennys olisi Korhosen mukaan mahdollista paikoissa, joissa metsien vanhenemisesta johtuvaa tuhoriskiä ei ole. Etelä-Suomen kuusikoissa, joissa on juurikääpää, kiertoajan pidentäminen sen sijaan lisäisi merkittävästi metsätuhon riskiä.

Kiertoajan pidentäminen ­lisäisi talousmetsien hiilensidontaa heikentämättä merkittävästi ainespuun tuotosta. Se ei kuitenkaan sovi juurikäävän vaivaamille alueille. Kuva: Markku Vuorikari

Harvennuksia pitäisi keventää, sillä liian voimakkaat harvennukset ovat yleistyneet 2000-luvulla. Luonnonvarakeskuksen havaintojen mukaan noin neljäsosa koko maan harvennuksista on tehty suosituksiin nähden liian voimakkaina.

"Harvennushakkuista kannattaa ehdottomasti huolehtia, koska liian voimakkaista harvennuksista koituu myös metsänomistajalle tappiota, jos ne tehdään varsinkin männiköissä huolimattomasti tai liian voimakkaina", Korhonen sanoo.

Liian voimakkaisiin harvennuksiin ovat saattaneet ajaa muun muassa taimikonhoitorästit. Hoitamattomassa metsässä ensiharvennus joudutaan tekemään liian aikaisin ja puuta poistaa runsaasti. Oikea-aikaiset metsänhoitotoimet ovatkin Korhosen mukaan tärkeitä hiilinielun ylläpitäjiä.

Liian voimakkaiden harvennusten välttäminen auttaa hiilinieluja ja hyödyttää metsänomistajaa. Toisaalta hakkuiden painottuminen ­harvennuksille nostaa korjuukustannuksia. Kuva: Pentti Vanska

Nykyistä pidempi kiertoaika ja kevyemmät harvennukset tarkoittaisivat toisaalta hakkuukertymän pienentymistä, kun puuta korjattaisiin yhä enemmän uudistushakkuiden sijaan harvennuksilta, Korhonen huomauttaa. Se lisää korjuukustannuksia.

Korkeammalla korkokannalla metsiä kannattaa kasvattaa harvempina ja lyhyellä kiertoajalla, ilmastoviisas metsänhoito suosii nollakorkokantaa.

"Toiset metsänomistajat vaativat korkeamman tuoton kuin toiset. Ei pitäisi vain esittää, millaista metsänhoitoa pitäisi tehdä, vaan sillä on oikeasti aina vaikutus myös metsänomistajan talouteen."

Avohakkuita välttelevä jatkuvan kasvatuksenkaan menetelmä ei ole ratkaisu hiilinielujen vahvistamiseen. Korhosen mukaan ainoastaan rehevilla turvemailla se todennäköisesti johtaisi suurempaan hiilinieluun.

Osa kasvun notkahduksen syistä on luonnollisiakin, eikä niihin voi vaikuttaa.

Metsän lannoitus kiihdyttää kasvua. Eniten hyötyä saadaan ­lannoittamalla hoidettuja, nuoria ja keski-ikäisiä, jo ennestään hyväkasvuisia metsiköitä. Kuva: Kari Lindholm

Pohjois-Suomessa esimerkiksi mäntymetsät ovat suurelta osin ikävaiheessa, jossa nopeimman kasvun vaihe hiipuu. "Se selittää noin viidenneksen kasvun alenemisesta", Korhonen sanoo.

Lisäksi erityisesti 2019 runsas männyn kukinta ja sitä seurannut runsas käpytuotanto selittävät kasvun alenemaa Pohjois-Suomessa.

Koko maata koetteli vuonna 2018 kuiva kesä, jos aiheutti ongelmia erityisesti männyn kasvupaikoilla, karkeilla ja vettä läpäisevillä mailla.

Oikea-aikaiset metsänhoitotoimet, varsinkin taimikonhoito, vauhdittavat kasvatettavan puuston kehittymistä ja edesauttavat oikea-aikaisen, ei liian ­voimakkaan ensiharvennuksen tekemistä. Kuva: Sanne Katainen

Pohjois- ja Itä-Suomessa on ollut myös paljon lumituhoja, jotka ovat katkoneet puuta.

"Harvennusten jälkeen metsä on herkempi tuuli- ja lumituhoille. On saatettu tehdä harvennuksia ja sitten on tullut tuho, jonka jälkiä on pitänyt korjata."

Metsien kasvun kiihdyttämistä voisi Korhosen mukaan vauhdittaa lannoittamisella. Jos kasvatuslannoituspinta-alat kaksinkertaistettaisiin viime vuosien 50 tuhannesta hehtaarista sataantuhanteen hehtaariin, saavutettaisiin noin miljoonaan kuutiometrin kasvunlisäys. Se ei kuitenkaan ole nopea tie.

"Pikku hiljaa kun lannoituspinta-alaa kertyisi, kasvu lisääntyisi, mutta täyden miljoonan lisäykseen päästäisiin vasta 15 vuoden kuluttua."