Luke: Metsien käytöstä on maalattu liian synkkä kuva

Julkisuudessa on puhuttu metsien monimuotoisuuden häviämisestä ja metsien hiilinielun romahtamisesta. Kumpikin väite maalaa liian synkkää kuvaa metsien käytöstä, toteaa tutkimuspäällikkö Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Korhosen mukaan metsien monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet ovat muuttuneet entistä monimuotoisempaan suuntaan. Myönteinen kehitys näkyy valtakunnan metsien inventointiin liittyvässä osatutkimuksessa.

Siinä keskeisenä mittarina ovat lehtipuiden ja lahopuiden määrät, jotka ovat kasvaneet. Korhonen ei silti usko, että uhanalaisten lajien suojeluun riittävät pelkästään talousmetsissä tehtävät toimet.

”Vaikka lehti- ja lahopuun määrän kasvu on lisännyt metsien monimuotoisuutta, se on silti kaukana luonnonmetsien vastaavasta”, Korhonen myöntää.

Korhosen mukaan lahopuun määrää ei voi talousmetsissä kasvattaa loputtomasti, jos metsänhoidon halutaan pysyvän taloudellisesti kannattavana.

Se taas tarkoittaa, ettei uhanalaisten lajien suojelu onnistu pelkästään talousmetsissä, vaan siihen tarvitaan suojelualueita.

”Suojelualueet ovat tärkeitä. Uhanalaisten lajien suojelutilanteen parantamiseksi tiukkaa suojelua oltaneen lisäämässä merkittävästi Etelä-Suomessa.”

Korhosen mukaan kyseessä on tasapainon etsintä. Yhtälö menee vaikeaksi, jos samaan aikaan rajoitetaan talousmetsien käyttöä ja kasvatetaan suojelualaa radikaalisti.

Puulajien suhteen ongelmaksi ovat nousseet hirvieläimet. Ne suosivat lehtipuita, mutta ne tekevät tuhojaan myös männyntaimikoissa.

Hirvituhojen takia metsänomistajat ovat suosineet kuusta. Liian kuivilla ja laihoilla mailla kuuset voivat huonosti. Se lisää kirjanpainajatuhojen riskiä.

Metsäkeskustelun ytimeen ovat monimuotoisuuden lisäksi nousseet hiilinielut. Huolta on herättänyt maankäyttösektorin muuttuminen hiilinielusta päästölähteeksi. Se on virheellisesti tulkittu metsien hiilinielun romahtamiseksi.

”Puheet metsien hiilinielun romahtamisesta ovat liioittelua. Vaikka metsien kasvu on hidastanut, metsät kasvavat edelleen enemmän kuin mitä niitä hakataan.”

Siksi puustoon sitoutunut hiilimäärä on pysynyt varsin vakaana. Metsien kasvun lievä heikkeneminen taas on sidoksissa puuston vanhenemiseen.

Vanhoissa metsissä kasvu ei ole yhtä kiivasta kuin nuorissa.

Metsien puuston hiilivarasto on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kasvanut rajusti. Se on saatu aikaan soiden ojituksilla, vajaatuottoisten metsien hakkuilla ja hyvällä metsänhoidolla.

Puumäärän kasvattaminen on edelleen mahdollista samalla kun metsiä hyödynnetään sopivasti.

Metsien hiilivarastosta puhuttaessa ei pidä unohtaa kaupungistumiseen, rakentamiseen ja energian tuotantoon siirtyvien metsämaiden vaikutusta. Metsäpinta-alan pienenemistä on yritetty paikata esimerkiksi peltoheittojen metsityksellä.

”Kaupungeissakin olisi mahdollista istuttaa lisää puita”, Korohonen muistuttaa.

Hakkuutavoista avohakkuu on tehokas. Vastaavan puumäärän korjaaminen pelkästään harventamalla vaatisi selvästi nykyistä suurempia hakkuupinta-aloja.

Laajamittainen siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen hankaloittaisi puunkorjuuta. Myös puustopääoma pienenisi, sillä luontainen uudistuminen edellyttää riittävän harvaa puustoa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat kerran viikossa ajankohtaisia metsäuutisia ilmaiseksi sähköpostiisi tilaamalla metsäuutiskirjeen.