Näin tunturien luonto on muuttunut Jame Helanderin elämän aikana

Tenojoen varressa oleva talo jää taakse, kun Jame Helander nousee moottorikelkalla ylös jokilaaksosta avotunturiin. Jo pienestä pitäen luonnosta kiinnostuneelle Jame Helanderille nämä maisemat ovat tuttuja, sillä hän on asunut koko ikänsä jokivarressa.

Helander matkaa moottorikelkalla tunturiin. Kuva: Hannu Huttu

Helanderin eliniän aikana tunturiympäristössä on tapahtunut paljon muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet myös hänen elämäänsä. Aikoinaan Jamen isä harjoitti luontaistaloutta; pyysi kesäisin lohta ja talvella riekkoja ja kettuja.

”Riekko oli tuolloin niin arvokas saalis, että kaikki vietiin Norjaan ja vaihdettiin peruselintarvikkeisiin. Meillä ei koskaan syöty riekkoa, ei ikinä”, Jame Helander muistelee.

Helander on isänsä tavoin aktiivinen riekonpyytäjä. Kuva: Hannu Huttu

Helander on myös itse aktiivinen riekonpyytäjä. Hän pyytää riekkoja viiden setterin voimin.

Palkka ei kuitenkaan enää tule saalisriekoista, vaan asiakkailta, joita Helander majoittaa ja opastaa rikonmetsästyksen saloihin. Tarjolla on myös opastuksia vaikkapa kiirunan kuvaukseen.

Myös ketunnahat olivat vielä Helanderin isän aikoina aikoinaan arvossaan.

”Ketun pyynti loppui 80-luvulla myrkkypyynnin sekä myöhemmin rautapyynnin kieltämiseen. Kettukanta alkoikin nopeasti lisääntyä ja levittäytyä yhä voimakkaammin tunturialueille viime vuosikymmeninä. Tämä tiesi vaikeuksia tunturiluonnon alkuperäiselle asukille, naalille. Isompana ja vahvempana kettu valtaa naalin pesäluolastot ja kilpailee samasta ruoasta”, Helander toteaa.

Helander työskenteleekin nyt itse Metsähallituksella naalin suojeluprojektissa, jossa naalikantaa yritetään palauttaa takaisin Lapin tuntureille. Helander huolehtii siitä, että naalilla riittää sapuskaa ja että ketut eivät valtaa naalien pesäluolastoja. Ketun poistopyynti on ainoa tapa suojella naalin pesintöjä.

Tenon rannalla sijaitsevasta kodista käsin sekä Jame Helanderin että hänen isänsä oli luontevaa toimia kesäisin lohenpyynnin parissa. Helander muistelee aloittaneensa lohen soutukeikat neljätoistavuotiaana. Hän perusti siihen liittyen oma yrityksen vuonna 1999.

”Vajaa kolme kuukautta tuli istuttua joka kesä veneessä”, Helander tuumaa.

Nyt tuo aika on ohi, sillä Tenojoen lohikanta on romahtanut ja sen pyynti kiellettiin vuonna 2021. Samoihin aikoihin Tenoon levisi Venäjälle istutettu kyttyrälohi. Kyttyrälohi valtaa Atlantin lohen kutualueet ja pahentaa tilannetta entisestään.

”Tenon lohen ympärille oli muodostunut paljon yritystoimintaa. Päätös oli kova isku koko Utsjoen kunnalle.”

Mänty on levittäytymässä tunturikoivikkoon. Kuva: Hannu Huttu

Helander kertoo, että seuraava iso muutos on jo nähtävissä, sillä mänty on levittäytymässä tunturikoivikkoon.

Männyn lisääntyminen antaa osviittaa siitä, että tunturivyöhykkeiden rajat ovat vähitellen häviämässä. Ilmaston lämmetessä tunturien paljaat lakiosat voivat metsittyä niin, ettei tuntureita nykyisessä merkityksessään enää tulevaisuudessa ole.