Riistaekologit: Hirvikannan koko ei säätele susien määrää eikä päinvastoin
Peto- ja saaliskantojen suhde on monimutkainen kuvio, sillä suurpedot pystyvät hyödyntämään monenlaista saalista.Tilaajalle
Karhut ja sudet verottavat hirven vasojen määrää, mutta aikuisten hirvien kuolevuutta lisää lähinnä metsästys, sanoo Luken erikoistutkija Jyrki Pusenius. Kuva: Juho RahkonenSuurmetsänomistaja Timo Kujalan havaintojen mukaan hirvituhoja on huomattavasti vähemmän alueilla, joilla on runsaasti suurpetoja.
”Tämä osoittaa sen, että luonto pyrkii tasapainottamaan tilannetta.”
Kujalan mukaan suurpetojen metsästys pahentaisi hirvituhojen määrää.
”Olisiko suuren suurpetokannan vähentäminen aloitettava saaliseläinten vähentämisestä?” hän pohtii.
”Petoeläimien määrä on suoraan suhteessa saaliseläinten määrään: vähemmän hirviä, vähemmän suurpetoja. Nyt ongelmaa aletaan ratkoa väärästä päästä.”
”Olisiko suuren suurpetokannan vähentäminen aloitettava saaliseläinten vähentämisestä?”
Riistaekologian erikoistutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo, että susikannan koko ei suoraan seuraa hirvikannan kokoa, sillä susi saalistaa muitakin eläimiä.
Karhu on kaikkiruokainen ja sen kanta on vahva Itä-Suomessa, jossa hirvitiheys on alhaisempi kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa.
”Susi vaikuttaa paikallisesti hirven vasatuottoon, mutta metsästyksellä on hirvikannan kokoon paljon suurempi vaikutus”, Pusenius toteaa.
Karhut ja sudet verottavat hirven vasojen määrää, mutta aikuisten hirvien kuolevuutta lisää lähinnä metsästys, hän selventää.
Lounais-Suomessa susikanta on kuitenkin kasvanut viime vuosina huomattavasti. Siellä pienten hirvieläinten, kuten valkohäntäpeuran ja metsäkauriin, kanta on suuri.
”Ne ovat sudelle helppoa saalista”, Pusenius toteaa.
Luke aloitti vuosi sitten tutkimushankkeen, jossa selvitetään suurpetojen ravinnonkäyttöä Lounais-Suomessa. Tavoitteena on selvittää pienten hirvieläinten merkitys ilveksen ja suden ravintona.
Siihen, voisiko petokantaa säädellä laskemalla saaliseläinten kantaa, Pusenius ei halua ottaa kantaa.
”Se on problematiikkaa, joka ei ole minun asiani”, hän muotoilee.
Myös Luken entinen tutkimusprofessori, nyt vierailevana asiantuntijana toimiva Ilpo Kojoja suhtautuu Kujalan ajatukseen varauksellisesti.
”Tutkijoita on kiinnostanut, miten hirvikanta vaikuttaa suden lisääntymiseen. Jos hirviä on vähän, suden lisääntymistulos on tavanomaista pienempi.”
Hän ei kuitenkaan puhuisi susista hirvikannan säätelijänä, pikemminkin rajoittajana.
Jotta hirvikanta puolestaan säätelisi petokantoja, hirviä pitäisi olla niin vähän, ettei se olisi millään tavalla kestävää.
”Jos sorkkaeläimiä on vähän, riski kotieläinvahingoille kasvaa.”
”Ihmisen rooli eläinten vuorovaikutussuhteissa on ollut suuri jo maatalouden yleistymisen ajoilta. Ihmisen pitäisi hoitaa riistakantoja viisaasti.”
Eri puolilla maailmaa on todettu, että jos sorkkaeläimiä on vähän, riski kotieläinvahingoille kasvaa, Kojola muistuttaa.
Pedot käyvät silloin laiduntavien lampaiden, nautojen ja kavioeläinten kimppuun. Osansa saavat myös metsästyskoirat.
”Hirviä pitää luonnossa olla, vaikka se aiheuttaakin ihmiselle vahinkoa”, Kojola summaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
