Arvostettu hirvitutkija: ”Suurpetojen varaan hirvikannan hoitoa ei voi jättää”

Suurpetojen lisääntymisellä voi olla monenlaisia vaikutuksia. Niitä jutussa pohtii hirvitutkijana elämäntyönsä tehnyt Kaarlo Nygrén.

”Radikaaleja muutoksia tuskin näkyy heti lähiaikoina, mutta jos petopaine tulee suuremmaksi niin silloin erilaisia vaikutuksia alkaa näkyä”, Nygrén toteaa.

Nygrén arvelee, että ensimmäinen muutos on se, että hirvet todennäköisesti alkavat laumaantua kesälläkin, mikä ei ole tavallista. Talviaikaan hirvien liikkuminen laumoissa on yleistä, koska silloin niiden on helpompi kulkea hangessa toistensa jälkiä pitkin.

Hirvien laumaantuminen voi aiheuttaa paikoin merkittäviäkin taimikkotuhoja, etenkin jos hirvilauma ei liiku, vaan pysyttelee tietyllä alueella.

Hirvien laumaantuminen voi aiheuttaa paikoin merkittäviäkin taimikkotuhoja. Kuva: Kai Tirkkonen

”Näkyvin muutos on se, että hirvet tulevat asutuksien lähelle niin sanottuina pelkolaumoina. Se on aina merkki siitä, että susilauma on asettunut lähelle. Samoin toimivat valkohäntäpeurat ja metsäkauriit, joita suurpedot uhkaavat. Hirvieläinten perässä asutusten lähelle tulevat sitten myös suurpedot.”

Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirven kanta-arvion mukaan Suomen hirvikannan koko viime syksyn jahdin jälkeen oli noin 77 000 hirveä. Suomen hirvikanta on ollut samalla tasolla viimeksi 1990-luvun puolivälissä.

Jotta suurpedot vaikuttaisivat koko maassa tuntuvasti hirvikantaan, susia pitäisi olla moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Luonnonvarakeskuksen mukaan koko maan mittakaavassa nykyinen susikanta ottaa vuositasolla noin viisi prosenttia hirvikannan tuotosta. Karhun osuus on samaa luokkaa.

”Karhut voivat kuitenkin paikallisesti vaikuttaa hirvikantaan suurestikin, sillä ne verottavat etenkin hirvenvasoja. Hirvenvasojenkaan ottaminen ei ole helppoa susille, sillä hirvet puolustautuvat niitä vastaan kiivaasti”, Nygrén kertoo.

”Väitteiden mukaan pedot säätelevät hirvikantaa, kun ihminen ei siihen sotkeudu. Ne eivät säätele mitään, pedot pystyvät vain rajoittamaan jonkun verran kantaa tappamalla etenkin nuoria ikäluokkia.”

Suomen riistakeskus on myöntänyt tälle metsästyskaudelle 31 142 hirven pyyntilupaa. Itärajan petoalueiden heikkoja hirvitiheyksiä pyritään vahvistamaan siten, että pyyntilupamäärät ovat siellä pieniä ja verotus kohdistuu hirvisonneihin.

Metsästyksellä kantaa voidaan pitää sellaisena, että se pysyy vahvana, mutta metsä- ja liikennevahinkojen osalta sietokyvyn rajoissa.

Pohjois-Karjalan petoalueiden heikkoja hirvitiheyksiä pyritään vahvistamaan siten, että pyyntilupamäärät ovat pieniä ja verotus kohdistuu hirvisonneihin. Kuva: Hannu Huttu

Lisääntynyt susien määrä tulee muuttamaan kuitenkin hirvenmetsästystä. Jo nyt osassa maata hirvikoiria ei voida enää käyttää susien aiheuttaman riskin takia. Paikoin ollaan palattu takaisin perinteisiin ajojahteihin.

”Sudet muuttavat metsästyskoirien käyttöä ja siten metsästystaktiikoita huomattavasti. Osassa seuroja on jo puhuttu siitä, että hirvienmetsästys lopetetaan kokonaan susitilanteen takia.”

Nygrén on huolissaan siitä, että susien lisääntymien voi lisätä myös hirvien tauteja.

”On vaikea tietää, miten tilanne kehittyy, mutta hirviekinokokki pelottaa tällä hetkellä eniten.”

Ruokaviraston mukaan hirviekinokokin pääisäntä on susi ja väli-isäntänä luonnossa toimii hirvi, poro tai metsäpeura. Loista on 2000-luvulla löydetty maastamme lähinnä Itä-Suomesta, mutta vuodesta 2017 lähtien tautia on alkanut löytyä hirvistä ja susista myös perinteisen levinneisyysalueen ulkopuolelta.

Tauti voi tarttua myös ihmiseen. Oireina voi olla kipuja, jatkuvaa yskää, kuumetta ja ihottumaa. Keuhkoihin pesiytyvän toukkarakkulan repeäminen voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman.

Ilomantissa asuva emeritus-tutkija Kaarlo Nygrén sai arvostetun Distinguished Moose Biologist Award -palkinnon vuonna 2017. Palkinto luovutetaan vuosittain henkilölle, jotka ovat työskennelleet hirvitutkimuksen eteen.

Nygrén toimi hirvitutkijana 40 vuotta entisessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa.