Ranskan metsäpaloissa kuumuus ylitti paikoin tulimyrskyn rajana pidetyn 800 Celsius-astetta

Mökkijärvemme toisella puolella sijaitseva metsä katosi parikymmentä vuotta sitten harmaan vaipan sisään, kun jokin sytytti pienen metsäpalon. Paikalle säksätti helikopteri, joka laski allaan roikkuvan säkin järveen, lensi savupilveen ja pudotti veden yhtenä ryöppynä palon ylle. Sama toistui vähän yli sata kertaa, kunnes palo alkoi lopulta talttua.

Mietin tuolloin, mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi ollut aivan tyyntä tai jos aivan palon vieressä ei olisi ollut isoa järveä.

Metsäpalojen sammuttamiseen käytetty tekniikka ei sittemmin ole juuri kehittynyt. Suurin piirtein samanlaiset menetelmät ovat käytössä edelleen, kaikkialla maapallolla. Samaan aikaan ilmaston lämpeneminen on alkanut synnyttää aivan uudenlaisia, paljon aiempaa raivokkaampia ja vaikeammin sammutettavia metsäpaloja.

Uusien ennusteiden mukaan metsäpalojen vuosittain tuhoama alue Euroopassa kolminkertaistuu vuosisadan loppuun mennessä, ja tämäkin arvio saattaa olla aivan liian optimistinen. Euroopan tämän kesän metsäpaloilla oli nimittäin uusia ja erittäin huolestuttavia piirteitä.

Olen kirjoittanut paljon siitä, että ydinräjähdyksien vaikutuksia koskeviin malleihin pitäisi lisätä myös niiden sytyttämiä massapaloja kohti puhaltavien tuulien eri tavoin synnyttämät uudet tulipalot. Olen jopa saanut ajatuksen läpi joidenkin tutkijoiden uusiin mallinnuksiin, ydinaseiden kieltämistä ajavan ICAN-järjestön kautta. En kuitenkaan olisi uskonut, että samat ilmiöt alkaisivat tulla näkyviin jo omana aikanamme ja juuri Euroopassa syttyvien metsäpalojen yhteydessä.

Joidenkin Ranskassa kesällä 2026 syttyneiden metsäpalojen kuumuus ylitti kuitenkin jo niin sanotun tulimyrskyn rajana pidetyn 800 Celsius-asteen lämpötilan. Niiden ylle syntyi erittäin voimakkaita nousevia ilmavirtauksia, jotka puolestaan synnyttivät raivokkaita, paloja kohti reunoilta puhaltavia tuulia. Nämä metsäpalojen itse luomat tuulet saavuttivat paikoin ykkösluokan hurrikaanin nopeuden, 160 kilometriä tunnissa.

Tuulet tuottivat kuivassa ilmassa hankaussähköä ja voimakasta salamointia, ja salamat sytyttivät uusia metsäpaloja vielä sadan kilometrin päässä palavalta alueelta. Vain vähän kuumemmissa ja kuivemmissa olosuhteissa palosta olisi tullut hillittömästi laajeneva, pysäyttämätön hirviö.

Tällaisia uudentyyppisiä tulimyrskyjä vastaan ei enää ole mahdollista taistella pudottamalla niiden päälle helikoptereista tai lentokoneista vettä isoina ryöpsähdyksinä. Metsäpalojen sammuttamiseksi täytyy kehittää parempaa tekniikkaa, jonkinlaisia epätasaisessa maastossa pärjääviä jättiläissprinklereitä.

Tonni kerralla helikopterista pudotettua vettä yrittää sammuttaa liekit kastelemalla, mutta sprinklerien toimintaperiaate on ratkaisevasti tehokkaampi. Pikkuruiset vesipisarat laajentuvat höyrystyessään tuhansia kertoja, mikä vie liekeiltä niiden tarvitseman hapen. Suomalaisten yhtiöiden kannattaisi ehkä kehittää tämäntyyppistä metsäpalojen sammutustekniikkaa. Sellaiselle voi pian olla paljon kysyntää eri puolilla maailmaa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.