Esko Nivalan kevättalven uurastus metsässä oli mennä hukkaan, kun tien varteen kasatut paloalueen puut syttyivät uuden palon seurauksena. Kuva: Juho NivalaMerijärviEsko Nivalan kovan onnen metsä paloi ensin maastossa ja sitten pinona tienvarressa
Tuulenkaadoille alttiin sähkölinjan maahan pudonneet langat sytyttivät lähes samalle paikalle kaksi maastopaloa kolmen vuoden sisään.TilaajalleEsko Nivalan männikkö oli harvennettu noin viisi vuotta aiemmin. Sille ei olisi oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kuin odottaa.
”Sehän oli sellainen harvennettu metsä, että siitä olisi tullut seuraavassa hakkuussa tukkipuuta”, Nivala kertoo.
Kuiva kesä, tuulinen päivä ja maaston halki kulkeva sähkölinja koituivat männikön kohtaloksi kolme vuotta sitten. Vain yhden puun kaatuminen linjalle aiheutti vahingon, jossa oli todellisen suurpalon ainekset.
Voimakas lounaistuuli lennätti kekäleitä eteenpäin, ja palo nousi pian latvustoon.
Tältä metsä näytti palon jälkeen. Hiiltynyt puu ei kelpaa sellutehtaalle eivätkä vihreää latvuksissaan säilyttäneet männytkään enää elpyneet kasvuun. Kuva: Juho NivalaOnneksi palo pysähtyi 100–200 metrin päässä mutkittelevan joen rantaan. Paloalue oli lopulta noin 1,3 hehtaarin laajuinen.
”Pesäkkeitä oli pitkin metsää. Jos se olisi joesta mennyt yli, olisi tullut iso palo.”
Savu näkyi näinkin kilometrien päähän, ja paikalle hälytettiin kaikki lähialueen palokunnat Oulaisista, Kalajoelta, Raahesta ja Pyhäjoelta.
Vettä ajettiin säiliöautoilla, kunnes palokunta sai pumpattua joesta sammutusvettä.
Sammutusta seuraavan päivän jälkeen vartiointi jäi metsänomistajan vastuulle.
”Jälkivartiointi oli aiheellinen. Muutama palopesäke löytyi vielä yön mittaan”, Nivala kertoo.
Esko Nivala toivoo saavansa kaksi kertaa palaneistakin puista vielä korvauksen. Kuva: Juho NivalaLatvapalosta huolimatta kuviolle jäi palamattomia kohtia muun muassa sähkölinjan läheisyyteen.
”Sanoin sähköyhtiölle, että kaatakaa kaikki puut, jotka ylettyvät linjalle.”
Nivalan harmiksi linjan lähellä on edelleen puita linjan ja naapurikiinteistön väliin jäävällä kapealla kaistaleella. Paikasta on hieman hankalaa korjata puuta, koska yhdellä puolella on talo ja toisella puolella sähkölinja. Pelkona on, että uusia vahinkoja sattuu vielä.
Sähkölinja haarautuu Esko Nivalan omistamalla metsäkuviolla kahteen suuntaan. Kuva: Juho NivalaOsassa männyistä palo ei yltänyt latvaan asti ja Nivala päätti odottaa, josko puut elpyisivät.
Seuraavana vuonna alkoi kuitenkin näyttää siltä, että kuumuus oli vaurioittanut puita ja ne kituivat, vaikka palon jälkeen vihreää olikin vielä jäljellä.
”Rungot olivat todella painavia. Vaurioituneiden puiden nesteet jäivät jotenkin talveksi puuhun.”
Viime kevättalvella Nivala päätti hakata hiiltyneet puut itse ja ajaa ne tienvarteen omalla traktorikalustolla. Hakkuukoneurakoitsijaa voisi olla vaikea suostutella likaiseen työhön, jossa koneet nokeentuvat.
Kuumuudessa vaurioituneet puut olivat ihan omanlaisiaan. Kannot näyttivät siltä, kuin ne olisi sivelty vaseliinilla.
”Rungot olivat todella painavia. Vaurioituneiden puiden nesteet jäivät jotenkin talveksi puuhun”, Nivala arvelee.
Tiheän metsän poikki kulkeva linja on altis vaurioitumaan tuulenkaatojen takia. Kuva: Juho NivalaPuusta tehtiin hankintakaupat energiapuuksi. Hiiltyneet rungot eivät kelpaa sahoille eivätkä sellutehtaille, mutta lämpövoimaloissa niitä voidaan sentään hyödyntää.
Puut ostanut yhtiö ei ehtinyt vielä kuljettaa tavaraa pois, kun metsäpalo iski jälleen huhtikuussa. Syy oli sama: kevät oli rutikuiva, tuuli kaatoi puun sähköjohdon päälle. Maahan pudonnut johto kipinöi ja sytytti kuivan maaston liekkeihin.
Paikkauskohta kertoo langan katkeamisesta ja korjaamisesta. Kuva: Juho Nivala
Paloalueen reunalla kulkevan sähkölinjan lankoja on korjattu moneen kertaan. Kuva: Juho NivalaTällä kertaa tuuli kävi toisesta suunnasta. Palo ei levinnyt Nivalan metsään vaan teki tuhoa naapurin taimikossa.
Tuli levisi kuitenkin yhteen tienvarsivaraston pinoista, jossa Nivalan korjaamat, edellisestä palosta korjatut rangat odottivat poiskuljetusta. Näin metsässä kertaalleen kärsineet puut paloivat toisen kerran.
Palaneessa pinossa oli kokopuuta ja pienempää rankaa. Pinot, joissa oli järeämpää tavaraa, säästyivät.
Palon jäljiltä kasa on vielä tunnistettavissa puukasaksi, mutta jäljellä oleva tavara on ennemmin hiiltä kuin puuta. Haketukseen puun tähteet tuskin enää kelpaavat.
”Kävi sikäli tuuri, että olin myynyt ne jo pois. Luultavasti saamme jonkinlaisen korvauksen ostajan vakuutuksesta.”
Ensimmäisessä palossa palanut alue on noin 1,3 hehtaarin laajuinen. Onneksi palo pysähtyi läheisen joen rantaan. Kuva: Juho NivalaSeuraavaksi Nivala aikoo uudistaa kovan onnen metsänsä.
”Kourakuormaajalla tehdään vähän laikkuja ja kylvetään mäntyä. Toivottavasti ei kolmatta kertaa tule paloa.”
Nivala aikoo varautua silti sellaiseenkin mahdollisuuteen. Sähkölinja on osoittautunut riskialttiiksi paikaksi.
”Palon aikaan minulla ei ollut metsävakuutusta, mutta nyt varmaan otan. Jäihän tähän metsää vielä pystyyn monta hehtaaria.”
Naapurin taimikko vaurioitui toisessa, tänä keväänä syttyneessä maastopalossa. Kuva: Juho NivalaJoko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
