Metsän reunustama aapasuo. Kuvituskuva, joka ei liity tapaukseen. Kuva: Markku Vuorikari
Ely teki poliisille tutkintapyynnön Matti Kärkkäisen suon ojituksesta – metsäprofessori sanoo noudattaneensa lakia pilkulleen
Metsäprofessorin mittavasta suon ojituksesta puhkesi kiista Pielavedellä. Ely-keskus vaatii poliisitutkintaa. Professori puolustaa oikeuksiaan.Tilaajalle
Täysin uusien ojitusten määrä on vähentynyt reippaasti takavuosista. Pielaveden ojituksen teettäjä tunnetaan huolella hoidetuista metsistään. Arkistokuvan suo ei liity tapaukseen. Kuva: Kari SalonenMetsänomistaja Matti Kärkkäinen ojitti avosuon Pielavedellä sijaitsevalla metsäpalstallaan. Ojitus ei ole hänen mukaansa millään tapaa kyseenalainen, mutta paikallinen ely-keskus pyysi poliisia tutkimaan ojituksen laillisuuden.
Ojitusvedet laskevat Ventojoen kautta Sulkavanjärveen. Ely-keskuksen mielestä hankkeelle olisi pitänyt saada vesilupa aluehallintovirastosta, koska sen mielestä ojitus voi huonontaa järven tilaa.
Metsäteknologian ja puutalouden professorina ennen eläkkeelle jäämistään toiminut Kärkkäinen on lukenut pykälät tarkasti ja on eri mieltä.
”Odotan, että lakia luetaan yksiselitteisesti niin kuin se on kirjoitettu; että on oikeus ojittaa ilman lupaa, kunhan sillä ei pilata vastaanottavaa vesistöä eli Ventojokea.”
”On äärimmäisen harvinaista vaatia vesilupaa tavalliseen ojitukseen.” Matti Kärkkäinen
Nykyinen vesilaki on ollut voimassa vuodesta 2011, eikä esimerkiksi Itä-Suomen aluevirastosta ole Kärkkäisen mukaan koko tänä aikana tarvinnut hakea ainuttakaan lupaa metsäojitukseen. Silti metsäojituksia tehdään arviolta 4 000–5 000 hehtaaria vuodessa koko maassa.
”Lea Halosen väitöskirjassa vuodelta 2016 selvitettiin, että 50 vuoden aikana ojituslupia haettiin 16 kertaa. Lupahakemus on peruttu kuudesti, myönnettyjä lupia on yhdeksän. Yksi hylättiin, mutta sittemmin uusittiin ja hyväksyttiin.”
”Ja tähän ajanjaksoon sijoittuivat kiihkeimmät ojittamisen vuodet. On äärimmäisen harvinaista vaatia vesilupaa tavalliseen ojitukseen”, Kärkkäinen sanoo.
Muista kuin vähäisistä ojituksista täytyy tehdä ilmoitus ely-keskukselle.
”Mutta ei lupahakemusta. Ilmoituksen jälkeen ely-keskus voi tehdä, mitä haluaa. Se ei ole lupaviranomainen”, Kärkkäinen huomauttaa.
Ojituksen Kärkkäinen teetti vuonna 2022. Varmuuden vuoksi hän suoritti touko–lokakuussa 2023 mittauksia Ventojoesta sekä ojitusalueen yläpuolelta että ojitusalueen purkuvedestä.
”14 mittausparissa arvojen ero oli nolla. Välillä suovesi oli puhtaampaa kuin Ventojoessa, välillä toisinpäin.”
”Samentumisen ja kiintoaineksen esiintymistä ei pidetä veden pilaantumisena.” Matti Kärkkäinen
Mittauksissa Kärkkäinen seurasi muun muassa pH-arvoa eli happamuutta sekä veden väriä rgb-menetelmällä.
Ely-keskuksen kaipaamia laskeutusaltaita Kärkkäinen ei rakennuttanut, koska ne eivät poimi fosforia.
”Fosfori on karulla maalla liukoisessa muodossa, eikä mikään menetelmä, joka laskeuttaa sedimenttiä, vaikuta fosforin määrään”, hän perustelee.
”Laskeutusaltailla voidaan vähentää vedestä kiintoainetta, mutta uuden vesilain esitöissä todetaan, että samentumisen ja kiintoaineksen esiintymistä ei pidetä veden pilaantumisena.”
Fosforin ylitarjonta voi sinänsä johtaa vesialueen rehevöitymiseen.
Kärkkäinen muistuttaa myös, että Ventojoki on aikanaan perattu vanhasta puronuomasta juuri metsäojituksia varten. Hänen mukaansa toistasataa metsätilaa on kautta aikojen laskenut siihen purkuvetensä.
”Ovatko minun veteni tuoneet siihen muutosta? Ei. Samaa todistavat mittaukset.”
Ely-keskus puuttui myös siihen, että ojitusalue oli lopulta paljon isompi kuin jätetyssä ilmoituksessa, ja ojienkin määrä lähes tuplaantui. Kun ilmoituksessa alueen kooksi kerrottiin 21 hehtaaria, ojitus kattoi 38 hehtaaria. Osa liikaa ojitetusta alueesta ulottui avosuon ulkopuolelle. Seitsemän kilometrin sijaan ojia kaivettiin yhteensä lähes 14 kilometriä.
Kärkkäinen sanoo, ettei ota kantaa ely-keskuksen väitteeseen ojitusalueen koosta, koska lain mukaan sillä ei ole merkitystä.
”Huomasin huvittuneena, että ely-keskus on laskenut metsäojiksi ilmakuvasta myös kivennäismaiden kuusen istutusta varten tehdyt ojitusmätästykset”, Kärkkäinen lisää.
Kärkkäinen ei näe ojituksissaan ongelmaa, sillä hän huomauttaa, että ympäröivät maat on ojitettu jo 1970-luvulla. Hän vetoaa myös siihen, että ojitusilmoituksen ei tarvitse olla tarkka. Ja kun ilmoitus on tehtävä vähintään kaksi kuukautta ennen töiden aloittamista, kohde on ollut vielä lumen alla.
”Maat ovat Vapon entisiä turvetuotantoon varattuja maita. Avosuo jäi silloin ojittamatta, koska sille ei saatu metsänparannusvaroja.”
Kärkkäinen on valmistautunut siihen, että ratkaisun saaminen asiaan on vuosien päässä.
”Tämä on ensimmäinen tapaus lajiaan, periaatekysymys, jonka käsittelyyn menee vuosia. Odotan, että laki on yksiselitteinen: että metsänomistajalla on oikeus ojitukseen ilman lupaa, kunhan vesistöä ei pilata.”
Kiistasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
