Juhannuksena peitto heiluu myös luonnossa – katso kuvat soidinmenoista

Mies vetää show’n, mutta nainen tekee päätöksen. Eläimet ovat kehittäneet mitä erikoisimpia tapoja kiinnittääkseen vastakkaisen sukupuolen huomion.

Suvullisesti lisääntyville eliöille seksi on elinehto, koska sillä tavalla sekoitetaan ”geenien korttipakkaa” ja taataan jälkeläisille perinnöllinen monimuotoisuus, joka taas parantaa lajin selviytymisen mahdollisuuksia.

Mutta ennen kuin eläin pääsee parittelemaan, sen on löydettävä sopiva kumppaniehdokas. Sitten pitää vielä tunnistaa, että kohde on samaa lajia, oikeaa sukupuolta ja sopivan ikäinen.

Seuraavaksi täytyy saada viisari värähtämään eli seksuaalinen vire kohdalleen. Hedelmöittymisen onnistumiseksi oikea ajoitus on tärkeää.

Monet eläimet elävät laumoissa tai isoissa yhdyskunnissa, jolloin niiden on melko helppo löytää kumppaniehdokkaita. Linnut palaavat usein samoille pesimäpaikoilleen ja jopa perustavat uuden pesueen vanhan tutun kumppaninsa kanssa.

Perhosnaaraat erittävät feromoneja eli tuoksuviestejä, jotka koiraat haistavat herkillä kampamaisille tuntosarvillaan jopa kilometrin päästä. Näin esimerkiksi tiikerisiilikäs löytää parittelukumppanin.

Tiikerisiilikäsnaaraat levittävät koiraita houkuttelevia tuoksuviestejä. Kuva: Juho Rahkonen

Myös nisäkkäillä hajuaisti on ratkaiseva tekijä pariutumisessa: toisen osapuolen tietämättään erittämät hajuviestit kertovat erehtymättömällä tarkkuudella, kuka voisi mahdollisesti olla ”se oikea”.

Luonnossa pariutuminen on riskialtista. Jos eläin esittelee itseään liian innokkaasti, on vaarana, että peto pistää sen poskeensa ennen kuin treffikumppanista on näkynyt vilaustakaan.

Toisaalta eläinkään ei voi jäädä vain odottelemaan, tulisiko kumppaniehdokas kotiovelta noutamaan, vaan päästäkseen jatkamaan sukua täytyy olla itse aktiivinen.

Näytösluontoisella uhittelulla, tappeluilla ja testosteronia uhkuvilla pyrstösulkien levittelyllä ratkaistaan, mitkä linnut pääsevät parittelemaan.

Neidonkorentojen parittelua edeltää monimutkainen ilmassa tanssahtelu ja paikallaan pörräys. Kuva: Juho Rahkonen

Myös hyönteisillä on näyttäviä kosiomenoja. Neidonkorentojen parittelua edeltää monimutkainen ilmassa tanssahtelu ja paikallaan pörräys, ja välillä korento ajautuu virran vietäväksi ikään kuin se haluaisi tulla pelastetuksi.

Pitkin kesää voi iltaisin nähdä ilmassa tanssivia sääskiä ja surviaisia, jotka tanssahtelevat rytmikkäästi parvessa. Siinäkin on kyse pariutumisesta.

Pienemmillä eläimillä soidinkausi on yleensä keväällä ja alkukesällä, mutta monet linnut tekevät myöhemmin kesällä toisen tai kolmannenkin pesyeen.

Isommilla nisäkkäillä, kuten hirvieläimillä, on pitkä kantoaika. Siksi niiden kiima ajoittuu syksyyn, jolloin vasat syntyvät parahiksi seuraavan vuoden kesäkauden alkuun.