MMM:n uusi kansliapäällikkö: ”Hakkuita ei ole järkevää rajoittaa”

Kumpi on Euroopan unionissa haastavampaa, kotimaisen maatalouden vai metsätalouden edunvalvonta?

Ehdottomasti metsätalouden. Maatalous ja ruoka on kaikille jäsenmaille yhteinen asia, sillä ihmiset syövät joka päivä. Metsätalous ei yhdistä 27:ää jäsenmaata samalla tavalla. Metsien osalta puuttuu yhteinen joukkovoima ja tahtotila.

Joko EU-päättäjät ymmärtävät, millaisia metsiä Suomessa on ja millaista metsätaloutta täällä harjoitetaan?

Ei ymmärretä vieläkään. Oppi menee hitaasti perille, ja sen vuoksi teemme koko ajan etujärjestöjen kanssa työtä, jotta viestiä Suomen kestävästä metsätaloudesta saadaan vietyä eteenpäin. Nykyisen komission aikana on ollut paljon mestarointia, jossa asioita määrätään ylhäältä alaspäin. Edellisessä tehtävässäni minulle sanottiin moneen kertaan komission johdosta, että Pohjoismaissa pitää lopettaa avohakkuut.

Emme silti voi lähestyä metsäasioita pelkällä talouskärjellä. Pohjoismaisen metsätalousmallin perusteluna pitää olla kestävyys ja monimuotoisuus. Pitää puhua metsän merkityksestä paitsi taloudellisen myös ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Sosiaalista kestävyyttä on esimerkiksi se, että Itä-Suomen metsäteollisuuden raaka-aineen saanti varmistetaan, kun puun tuonti rajan takaa on loppunut.

Mitä hyötyä Suomen metsä­sektorille on pitkästä työ­kokemuksestasi EU:n ytimessä?

Sotkeuduin edellisessä tehtävässäni Euroopan viljelijä- ja osuuskuntajärjestön (Copa-Cogeca) pääsihteerinä vahvasti myös metsäasioihin, sillä niillä on iso merkitys maaseudun elinvoimalle. Tapaamisissa komission ja muiden tahojen kanssa olen ottanut esille myös metsäasiat. Sama linja jatkuu Suomen edustajana.

Olen innoissani siitä, että saan viiden vuoden ajan käyttää kaiken osaamiseni Suomen asioiden edistämiseen.

Olet puhunut Suomen huoltovarmuuden puolesta. Mikä merkitys siinä on kotimaisella puuenergialla?

Mennyt talvi oli hyvä osoitus siitä, että puheet puunpolton lopettamisesta ovat epärealistisia. Puun pitää olla energiapaletissamme mukana, haluttiinpa sitä tai ei. Uskon pitkälti markkinavoimiin. Ei pidä lähteä hallinnoimaan sellaisia asioita, joita ei tarvitse hallinnoida.

Kaskadiperiaate, jossa puu käytetään siinä järjestyksessä, missä siitä saadaan suurin hyöty, on pohjimmiltaan hyvä. Asia ei voi kuitenkaan mennä niin, että vain teollisuus optimoi oman osuutensa arvoketjusta. Alkutuottajalla pitää olla vapaus myydä puuta useampaan putkeen, myös energiapuuksi.

Kuinka hankala ennallistamisasetus on Suomen kannalta?

Ennallistamisasetus on Suomelle edelleen hieman ongelmallinen. Käsittelyprosessissa asetukseen tuli kuitenkin Suomen hakemia joustoja. Suomen edustajat ajoivat aktiivisesti asetuksen järkevöittämistä ja ansaitsevat siitä kiitoksen. Keski-Euroopan maat heräsivät ajamaan etujaan vasta viime kuukausina.

Ennallistamisasetus ei ole aivan linjassa EU:n muiden aloitteiden kanssa. Ennallistaminen ei limity yhteen esimerkiksi metsäkatoasetuksen kanssa, vaan niiden vaikutukset voivat olla jopa päinvastaiset.

Asukasta kohden laskettuna ennallistamistoimet muodostuvat Suomessa todennäköisesti kalleimmiksi kaikista EU-maista. Ennallistamisesta on alun perin laskettu aiheutuvan meille 800–900 miljoonan euron kulu vuosittain. Kymmenen kertaa Suomea väkirikkaammassa Ranskassa ennallistamisen hinnaksi laskettiin vain kaksi miljardia euroa.

Pitääkö hakkuita rajoittaa, jotta Suomi pääsee LULUCF-tavoitteisiin vuoteen 2030 mennessä?

Hallitusohjelmassa on muotoiltu, että politiikalla ei lähdetä rajoittamaan metsien hakkuita. Samanaikaisesti on kuitenkin sitouduttu siihen, että metsien monimuotoisuutta halutaan parantaa.

Olemme ilman muuta sitoutuneet myös EU:n ilmastopolitiikkaan. Muuttunut toimintaympäristö pitää kuitenkin ottaa huomioon. Kansantalouden ja etenkin Itä-Suomen toimeentulon ja hyvinvoinnin kannalta ei ole järkevää rajoittaa hakkuita. Hakkuita rajoittamalla kotimaisen metsäteollisuuden toimintaedellytykset heikkenisivät oleellisesti ja jopa dramaattisesti.

Milloin suomalaiset metsän­omistajat alkavat saada rahaa hiilensidonnasta?

Kyllä se sieltä tulee, vaikka asian realisoituminen kestää vielä vähän aikaa. Sertifiointi eli hiilensidonnan luotettava todentaminen vielä puuttuu. Hiilensidonnan pitää olla omilla jaloillaan seisova metsänkäyttömuoto, jonka metsänomistaja voi ottaa vaihtoehtoiseksi lisätuloksi. Metsänomistajaa ei voi pakottaa joko puun myyntiin teollisuudelle tai hiilensidontaan. Jotta pientenkin metsien omistajat pääsisivät hyötymään hiilensidonnasta, hiilensidonnan hallintorasite tulisi pitää mahdollisimman kevyenä.

Onko Metso-ohjelmaan tulossa lisärahoitusta?

Nykyiseen, vuoden 2025 loppuun ulottuvaan Metso-ohjelmaan tarkoitetut suojelukorvaukset on käytännössä jo sidottu. Valtion tässä taloustilanteessa vanhaan Metsoon ei enää osoitettane lisää rahaa, vaan metsien monimuotoisuutta tuetaan uuden Metka-järjestelmän ympäristönhoitosopimuksilla, luonnonhoitotuella ja kulotus­tuella.

Uusi Metso-ohjelmakausi alkaa vuoden 2026 alussa, ja sen valmistelu käynnistyy kuluvana vuonna. Tässä yhteydessä arvioidaan metsiensuojelun pidemmän aikavälin tavoitteita ja rahoitustarpeita.

Riittävätkö valtion rahat Metkan rahoitukseen tänä vuonna?

Veikkaan, etteivät välttämättä aivan riitä. Kannattaa olla nopea Metka-tukien hakemisessa ja Metkaan hyväksyttyjen hoitotoimien toteutuksessa.

Metka-rahat on jaettu kahdelle momentille. Metsien luonnonhoidon edistämiseen on varattu 14,4 miljoonaa euroa. Puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen on varattu 38,4 miljoonaa euroa. Jälkimmäisestä momentista tuetaan taimikon ja nuoren metsän hoitoa, terveyslannoitusta, suometsien hoitosuunnitelman laatimista, suometsien vesiensuojelutoimia sekä metsätieverkostoa.

Onko metsävähennyksen nostaminen nykyisestä 60 prosentista 75 prosenttiin jo edennyt?

Valmistelutyö etenee kuluvana vuonna hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen mukaisesti. Laskelmia metsävähennyksen korottamisesta 15 prosenttiyksiköllä on jo tehty.

Milloin kävit viimeksi metsässä ja mitä siellä teit?

Helmikuussa olin valkohäntäpeuran kyttäys­jahdissa, sain ammuttua vasan.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2024.