
Mahla on keväällä kerättävä luonnontuote, joka vie puun tarvitsemia ravinteita puun juurista latvaan. Mahla on puun ravintoliuos, joka koostuu 99 prosenttisesti vedestä.
Mahla sisältää myös glukoosia, fruktoosia ja erilaisia hedelmähappoja ja hivenaineita. Suomessa yleisin mahlapuu on koivu.
Myös kotimainen metsävaahtera ja tammi tuottavat mahlaa, mutta niiden käyttö tunnetaan Suomessa vielä huonommin kuin koivumahlan.
Päijät-Hämeessä on muutama vuosi sitten selvitetty sitä, miten mahlasta voisi saada kannattavaa liiketoimintaa.
”Haasteeksi osoittautui mahlan hento maku ja huono säilyvyys, sillä mahla on hyvin herkkä pilaantumaan”, kertoo Lahden Seudun Kehitys Ladec oy:n business development manager Jukka Selin.
”Tuolloin erityisesti juoma- ja leivontapuolella oli paljonkin kiinnostusta mahlaan. Mahlan maku on kuitenkin niin hento, että se vaatisi lisäkehittelyä. Konsentrointi eli veden poistaminen mahlasta auttaisi, jolloin mahlan tuoma makeus tulisi paremmin lopputuotteessa esille.”
”Kiinnostusta olisi 10 prosenttiselle mahlalle. Tekniikka tähän on olemassa, mutta tässä kustannuspuoli tulee sitten vastaan, sillä kustannukset pitäisi pystyä siirtämään tuotteen hintaan”, Selin pohdiskelee.
Selin kertoo, että Ruotsin puolella hyödynnetään mahlaa eri mittakaavassa. Hän kertoo, että Suomessakin on kokeiltu mahlaa esimerkiksi oluessa ja muissa juomissa. Mahlatuotteita on kuitenkin hyvin vähän markkinoilla.
”Koivikoita Suomesta löytyisi, mutta keräysalojen pitäisi olla riittävän suuria.”
Elintarvikkeet eivät ole kuitenkaan ainoa ala, joka on kiinnostunut mahlasta. Selinin mukaan puuperäisiä jakeita, kuten esimerkiksi pihkaa sisältäviä aineita, käytetään paljon myös kosmetiikassa.
”Se voisi olla yksi potentiaalinen ala, jossa mahlaa voitaisiin hyödyntää. Ongelmaksi muodostuu mahlan jatkuvan saatavuuden turvaaminen.”
Mahlan kanssa yritystoimintaa tehneet kertovat, että ongelmaksi muodostuu lyhyt keräyskausi, joka kestää keväisin vain muutaman viikon.
Mahlan keräysaika alkaa silloin, kun routa on sulanut maasta, mutta puun lehti ei vielä ole ehtinyt puhjeta. Muutamassa viikossa mahla muuttuu vähitellen täysin kirkkaasta nesteestä sameaksi ja pahanmakuiseksi.
”Pitäisi olla selkeä alueellinen veturiyritys, joka sesonkiaikana ostaisi mahlan ja varastoisi sen, niin että sitä voitaisiin myydä jatkuvasti. Koivikoita Suomesta löytyisi, mutta keräysalojen pitäisi olla riittävän suuria, jotta keräyksen vaatimat investointikulut tulisi katettua. Mahlan pienimuotoinen keruu on työvoimavaltaista, jolloin litrahinta nousee melko korkeaksi.”
”Juuri tällä hetkellä voisi olla hyvät mahdollisuudet päästä mahlan vientimarkkinoille, sillä Venäjän ja Valko-Venäjän markkinoilta ei enää virtaa entiseen malliin mahlaa Eurooppaan, jossa siitä ollaan kiinnostuneita”, Selin vinkkaa.
Mahlan juoksutuksessa puhtaus on erittäin tärkeää. Ensin koivun tyveen porataan noin 3 - 5 cm syvä reikä.
Reikä porataan valutusastiaan nähden sopivalle korkeudelle hieman yläviistoon, jolloin mahla virtaa sitä pitkin helpommin. Sen jälkeen reikä puhdistetaan ja porattuun reikään työnnetään puhdas muoviletku. Letkun toinen pää johdetaan suljettuun tai hyvin peitettyyn puhtaaseen astiaan.
Tavallisesti koivusta saadaan mahlaa noin viisi litraa vuorokaudessa. Mahlaa ei saa jättää seisomaan, vaan astia on vaihdettava uuteen ainakin pari kertaa vuorokaudessa. Valutuksen päätyttyä reikä tukitaan vahalla. Puutappia ei nykyisin suositella.
Heti keruun jälkeen mahla siirretään välittömästi jääkaappilämpötilaan tai pakastetaan kerta-annoksina.
Lähde: Arktiset aromit
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
