Täysikasvuinen karhu on ällistyttävä näky – parhaimmillaan sillä voi olla painoa yli 300 kiloa. Kuva: Hannu HuttuKuusamoTuristimagneetti keskellä korpea
Karhujen katseluun keskittyneet safarit houkuttelevat Suomeen kesäisin merkittävän määrän vierailijoita, mutta toiminta jakaa edelleen vahvasti mielipiteitä. MT kävi katsomassa, miltä karhuyrittäjän iltavuoro näyttää.TilaajalleSuurin osa suomalaisista ei kohtaa karhua koko elämänsä aikana. Toiset taas tekevät sen näkemisestä ammattinsa.
Yksi heistä on kuusamolainen yrittäjä Pekka Veteläinen, joka pyörittää Kuntilammella Suomen pohjoisinta karhusafaria. Itärajalle paikalta on matkaa kaksi kilometriä.
Kesäisin Veteläinen johdattaa illasta toiseen tusinan verran turisteja sekä tavallisia suomalaisia metsänlaitaan ”kyttäyskopeiksi” kutsuttuihin rakennuksiin.
Näistä kopeista käsin Veteläinen tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden nähdä karhun lähietäisyydeltä. Yrityksen verkkosivuilla lupaillaan, että todennäköisyys Suomen kansalliseläimen kohtaamiselle safarilla on peräti 99 prosenttia.
Pekka Veteläisen mukaan suomen kielessä on karhulle kiertoilmauksia vähintään yhtä paljon kuin vuodessa on päiviä. Kuva: Hannu HuttuKuusamon keskustasta Veteläisen karhusafarille Kuntilammelle matkaa kertyy hieman yli 40 kilometriä. Viimeinen pätkä kohti koppeja on pöllyävää hiekkatietä, eikä asutusta näy alueella juurikaan. Muutama pintansa pitänyt maatila ja pari autiotaloa, ei muuta.
Parkkipaikalla Veteläinen tervehtii reippaasti vieraitaan. Ilmassa on jännitystä, kun lyhyen rupattelutuokion jälkeen selviää, ettei kukaan paikalle saapuneista ole nähnyt karhua aiemmin luonnossa.
Ennen karhusafarille lähtöä Veteläinen jakaa vielä yleisimmät ohjeet tottunein ottein, ja vastailee yleisön joukosta nouseviin kysymyksiin. Jo ilmoittautumisen yhteydessä jokaista paikalle saapunutta on ohjeistettu pukeutumaan tummiin vaatteisiin ja välttämään voimakkaiden hajusteiden käyttöä.
Kun kaikki on selvää, matka kopeille voi alkaa.
Safarin kausityöntekijä Samuel Kärppä johdatti joukkoja kohti koppeja. Perässä seuraavat Belgiasta asti paikalle saapuneet Eva Hetešová ja Jef Jansegers. Kuva: Hannu Huttu
Kuntilammella karhujen katseluun soveltuvia koppeja on useita, ja monessa niistä on mahdollista myös majoittua yön ylitse. Kuva: Hannu HuttuMuhkurainen polku kiemurtelee parin sadan metrin matkan metsänlaitaan, josta avautuu moitteeton näkymä suon valtaamalle lammelle.
Paikalla porukka jaetaan kahteen koppiin: yksi pieneen ja vanhaan, toinen isoon ja modernimpaan. Pienemmässä kopissa tunnelma on varsin askeettinen: lautaseinät, kapea ikkuna ja pari tuolia.
Isommassa kopissa tilaa taas on rutkasti enemmän, ikkunat ovat suuremmat ja myös sänkypaikkoja on peräti kahdeksalle. Nurkasta löytyy sisävessan lisäksi jopa pieni kaasuliesi.
Kun esittelykierros on tehty, voi varsinainen jännitys alkaa. Ei siis muuta kuin penkille istumaan, nenä kiinni ikkunaan ja odottamaan.
Saksasta Suomeen matkustanut Bianca Kramp katseli metsänlaitaa kiikareillaan keskittyneesti. Ikkunat kopeissa on valmistettu erikoislasista, minkä ansiosta karhu ei näe sisällä liikkuvaa ihmistä. Kuva: Hannu HuttuPian ikkunan taakse ilmestyykin jo ensimmäinen olento siniseen essuun pukeutuneena. Veteläinen on hilpaissut vaivihkaa kopista keskelle korpea, ja heittelee nyt lammelle kalanperkeitä, joita yritys ostaa viikoittain paikalliselta kalajalostamolta. Tunnelma kopissa tiivistyy.
Ruokintareissulta palattuaan Veteläinen kertoo, että Kuntilammella karhuille annetaan vain sen verran ruokaa, että se riittää houkuttelemaan ne paikalle. Päivittäistä ravintoaan karhut eivät siis hänen sanojensa mukaan safarilta saa.
Kuntilammella karhuja ei myöskään ruokita 20 metriä lähemmäs koppeja. Veteläisen mukaan Suomessa karhusafareiden kesken etenkin tässä asiassa on kuitenkin suuria eroja.
”Kun karhu tulee lähelle asutusta eikä enää pelkää ihmistä, on se vieraantunut omasta luontaisesta elinympäristöstään.” Pekka Veteläinen
”Tiedän, että joillakin paikoilla on heitelty koirannappuloita kolmeen metriin koppien katolta. Olenpa kuullut sellaisestakin, että kesyynnyttyään karhut söivät jo lähes safarinpitäjän kädestä.”
Tällaista toimintaa Veteläinen ei arvosta tai ymmärrä. Hänen mielestään ei ole kenenkään etu, jos karhu tottuu liiaksi ihmiseen.
Samasta syystä hän ei vastusta kategorisesti myöskään karhujen metsästystä. Päinvastoin hän pitää sitä kohtuullisesti toteutettuna varsin käypänä keinona pitää karhukanta kurissa.
”Kyllä se on niin, että liiaksi kesyyntyneet karhut ammutaan aina ensimmäisinä. Kun karhu tulee lähelle asutusta eikä enää pelkää ihmistä, on se vieraantunut omasta luontaisesta elinympäristöstään.”
Veteläinen heitteli Kuntilammen maastoon lohipaloja houkutellakseen paikalle karhuja. Kuva: Hannu HuttuOman karhusafarinsa toimintaa Veteläinen on pyörittänyt jo vuodesta 2007 lähtien. Aiemmin hän työskenteli Metsähallituksen luontopalveluissa liki 25 vuoden ajan.
Veteläisen mukaan vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia vaiheita, mutta juuri nyt kalenteri näyttää täydeltä. Varauksia safarille tehdään koko ajan kasvavissa määrin.
”Kävijämäärämme kasvoi viime vuonna useita kymmeniä prosentteja, ja sama trendi näyttäisi jatkuvan myös tänä kesänä. Yrityksen toiminnan voi siis sanoa olevan vakaalla pohjalla.”
Merkittävä osa karhusafareille saapuvista ihmisistä tulee ulkomailta – Veteläisen yrityksen kohdalla peräti 70 prosenttia asiakkaista.
”Suurin osa tulee Saksasta, mutta myös muista Keski-Euroopan maista riittää kävijöitä. Kaukaisimmat vieraamme ovat tulleet paikalle tänä kesänä Argentiinasta asti.”
Monet karhusafareiden vierailijoista haluavat ikuistaa kamerallaan kuvia suurpedosta. Kuva: Hannu HuttuVeteläinen kokee tekevänsä yrityksensä kautta oman osansa maaseudun elinkeinojen ylläpitämiseksi. Karhusafareiden avulla hän luo myös itäisen Suomen alueelle työtä ja elämisen mahdollisuuksia.
”Kyllä se on niin, että jos tällä perällä haluaa pitää kylät asuttuina, on ne työpaikat tänne itse luotava”, hän täräyttää painokkaasti.
”Ja onhan meidän safarilla ihan huomattava vaikutus alueen muuhunkin talouteen. Meillä on vuodessa noin 2000 kävijää, ja he käyttävät täällä Kuusamossa vieraillessaan myös muita palveluita.”
Kasvaneista asiakasmääristä huolimatta leipä ei tule pöytään ilman vastustusta, ja Veteläinen saa kuulla ajoittain karhusafaristaan kitkerääkin palautetta.
”Vastarannan kiiskejä löytyy tietysti edelleen, mutta mielestäni elämää ei vain voi elää niin, että miellyttäisi aina kaikkia. Mutta kyllä sitä saa silti olla hullu, tyhmänrohkea ja aika itsepäinen, että tänne korpeen perustaa tämmöisen yrityksen”, Veteläinen sanoo ja naurahtaa.
Suurimmassa kopissa tilaa on yli kymmenelle karhunkatselijalle. Kuva: Hannu HuttuSuomessa karhusafareita on järjestetty kaupallisessa mielessä jo 90-luvun taitteesta lähtien. Käytännössä kokonaan itärajan tuntumaan keskittyneitä yrityksiä on tällä hetkellä koko maassa kolmisenkymmentä. Kävijöitä riittää, ja suosituimpien safareiden kohdalla on aiheellista puhua jo massaturismista.
Monella paikallisella epäluulo karhua ja muita suurpetoja kohtaan istuu kuitenkin vahvassa. Erityisesti haaskankäyttö kopeilla kirvoittaa kritiikkiä, sillä karhusafareita vastustavien mielestä se lisää petovahinkojen mahdollisuutta ja vähentää karhujen luontaista pelkoa ihmistä kohtaan.
Metsästäjien keskuudesta on myös esitetty näkemyksiä, joiden mukaan karhusafarit luovat tietyille alueille varsinaisia petokeskittymiä, jotka haittaavat jo muuta toimintaa metsissä. Usein safareita onkin suhteellisen pienellä alueella useampi, sillä karhujen kulkuväylät tunnetaan alalla tarkasti, eikä hiljaisempaan paikkaan kannata koppeja rakennuttaa.
Kuntilammella vakituisia vierailijoita ovat myös merikotkat. Kuvan yksilöllä ikää oli todennäköisesti jo paljon, sillä merikotkan pyrstö vaalenee linnun vanhetessa. Kuva: Hannu HuttuVeteläinen ymmärtää kritiikin safareita koskien.
Myös hän on huolissaan karhujen mahdollisesta kesyyntymisestä. Samaan hengenvetoon hän tosin muistuttaa, että oikein toteutettuna karhusafarit tarjoavat varsin kestävän mahdollisuuden suurpedon kohtaamiseen.
”Otetaan vertailukohdaksi vaikkapa eläintarhat. Siellä karhut on häkissä vankeina, ja ihminen katselee niitä kaltereiden takaa. Täällä tilanne on täysin päinvastainen: ihminen on vankina kopissa, ja karhu juoksee luonnossa vapaana.”
Kaikki kopissa eivät malttaneet jännityksestä johtuen istua paikallaan. Kuva: Hannu HuttuKuntilammella ilta alkaa kääntyä jo yöksi, mutta karhuista ei ole vielä tietoakaan.
Lokkeja on sen sijaan kymmeniä, ja myös muutama merikotka on kunnioittanut paikalle tulleita vierailijoita läsnäolollaan. Kameran suljin räpsähtelee tiuhaan tahtiin, ikään kuin harjoituksena toivon mukaan pian koittavalle huippuhetkelle.
Yhtäkkiä korpin varoittava ääni valtaa metsän. Veteläinen kuiskaa, että se on yleensä hyvä merkki lähestyvästä suurpedosta. Kaikki pidättävät kopissa hengitystään.
Pian kuusien lomassa vilahtaa tumma hahmo, eikä lajista voi erehtyä. Suurikokoinen uroskarhu saapuu suonlaitaan. Kopissa vallitsee täydellinen hiljaisuus, mutta mieli käy kierroksilla: siinä se nyt on!
Veteläinen kertoo hiljaisella äänellä, että paikalle saapunutta uroskarhua kutsutaan ”Möröksi”.
Mörkö on Kuntilammella vierailevista karhuista sikäli ainutlaatuinen, että se on käynyt paikalla tasaisin väliajoin aina perustamisvuodesta 2007 alkaen. Edessämme on siis varsinainen karhusafareiden konkari.
Uroskarhu saapui paikalle lokkikuoron säestämänä. Kuva: Hannu Huttu
Veteläisellä on tapana piilottaa osa lohipaloista lammen keskellä sijaitsevaan kelopuuhun. Kuva: Hannu HuttuPaikalla Mörkö ei viihdy kuitenkaan kauaa. Se napsii ensin vanhan kelopuun juurelta parhaat kalapalat, ja siirtyy sitten vielä hetkeksi tutkimaan lähimaastoa mahdollisten lisämakupalojen toivossa. Niitä ei kuitenkaan tänään löydy, ja pian Mörkö jolkotteleekin jo takaisin metsään.
Tunnelma kopissa on karhun jäljiltä korkea. Veteläinen myhäilee ja mainitsee, että tämä on aina työn antoisinta osuutta.
”Pohjimmiltani haluan näyttää karhun ihmisille sellaisena kuin se Suomessa on. Monelle tulee yllätyksenä, että suuresta koostaan huolimatta karhut ovat varsin arkoja ja ujoja eläimiä.”
Mörkö tarkkaili ympäristöään epäluuloisen näköisenä. Kuva: Hannu HuttuKarhun vierailun jälkeen Kuntilampi hiljenee. Kello käy kohti puoltayötä, ja kaikki alkavat pakkailla reppujaan. Ilta on täyttänyt vierailijoiden toiveet yli odotusten.
Veteläinen johdattaa joukot polkua pitkin takaisin parkkipaikalle, ja hyvästelee vieraansa. On päästävä nukkumaan, sillä huomenna polun varressa odottaa taas uusi jono asiakkaita.
Ennen lähtöä on kysyttävä kuitenkin vielä alan ammattilaiselta yhtä asiaa. Miten Veteläinen itse toimisi, jos karhu tulisikin yllättäen vastaan metsässä?
Veteläinen hymähtää ja kertoo vastauksensa ihmisille olevan aina sama.
”Jos onnistut näkemään karhun metsässä edes kerran elämässäsi, niin ota tilanne rauhassa ja yritä nauttia. Kansalliseläimen kohtaaminen on harvinaista herkkua.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
