Tiesitkö? Oravan herkkuruoka on monen ihmisenkin mieleen

Palkitun luontokuvaajan Hannu Laakson seitsemäs kerronnallinen Me Otukset -sarjan kirja kertoo oravien elämästä.

Lasten tietokirjasarjassa on aiemmin tutustuttu kettujen, karhujen, susien, lintujen, porojen ja siilien elämään. Orava oli lukijoiden toive, kun kustantaja kysyi ehdotuksia seuraavasta eläimestä.

Orava onkin mainio aihe, sillä se on yksi harvoista metsän eläimistä, jonka lähes poikkeuksetta näkee retkellä kuin retkellä. Usein ei tarvitse poistua kotipihaa kauemmas, kun kurre jo kurkistaa kuusen takaa.

Me Oravaiset -kirjan luettua tutusta eläimestä paljastui paljon uusia asioita. Mielikuvissa oravat syövät aina joko käpyjä tai pähkinöitä, mutta sen herkkuruokaa ovatkin metsämansikat. Punaista väriä orava ei näe, vaan se suunnistaa herkun perään hajuaistinsa avulla.

Fakta ja fiktio ovat tässä kirjassa sopivasti tasapainossa. Orava nimeltä Huispahäntä kertoo päivästään minä-muodossa, mutta eläintä ei kuitenkaan ole liian paljon inhimillistetty.

Oravan elämä on täynnä vaaroja, ja hetken jo pelkään, että päähenkilö tulee ennen kirjan loppua syödyksi. Oravaa saalistavat muun muassa kanahaukka ja sarvipöllö.

Yksi tarinan teemoista on pelon voittaminen. Huispahäntä pelkää korkeita paikkoja, mutta ymmärtää, että elääkseen pitkän elämän, sen on pakko uskaltaa kiivetä korkealle puun oksistoon.

Tarina piti otteessaan, mutta ääneen luettuna se tuntui hieman turhan pitkältä. Tekstiä olisi voinut olla vähän vähemmän sivua kohti.

Oikeat valokuvat sopivat mainiosti lastenkirjaan. Ne havainnollistavat oravan yhteiseloa muiden eläinten kanssa uskottavammin kuin yksikään piirros.

Laakso on leikitellyt hienosti valon kanssa. Tuuhean hännän läpi siilautuva auringonvalo tekee oravasta lähes majesteetillisen olennon. Hauskoja ovat myös hämärässä otetut siluettikuvat.

Osa kuvan päälle taitetusta tekstistä ei erotu kovin hyvin taustasta. Kustantajan mukaan kirjasarjan ovat löytäneet erityisesti isovanhemmat, minkä vuoksi fonttikokoon ja selkeyteen kannattaisi kiinnittää huomiota.

Kirjaa suositellaan yli neljävuotiaille, ja uskoakseni se sopii mainiosti myös alakouluikäisille.

Hannu Laakso: Me Oravaiset. 65 sivua. Into Kustannus. Kuva: Into Kustannus