Edelläkävijä vei sekametsien viljelyn käytäntöön: männyntaimien menekki kymmenkertaistui kolmessa vuodessa

Päijännettä ympäröivään rehevään, jyrkästi kumpuilevaan maastoon on hakattu pieni, reilun hehtaarin aukko.

Toukokuinen päivä on istuttajan unelma: poutainen mutta viileä. Palokärki viheltää säästöpuuhaavassa pesäkolonsa äärellä.

Kirsti ja Tapio Rytilä ovat tulleet seuraamaan, miten metsää uudistetaan Kirstin perintömailla.

”Perustimme viime vuonna perheen kesken yhteismetsän, joka kokoaa kotitilani perintömetsät yhteen. Mukana on kaksi sukupolvea”, Kirsti Rytilä kertoo.

Aukon taustalla häämöttää läpitunkemattomana seinänä kovaan kasvuun lähtenyt kuusentaimikko.

Tälle alalle on tarkoitus saada aikaan hieman toisenlaista metsää: taimilaatikoissa on sekä männyn että kuusen taimia, molemmat yksivuotiaita.

Taimet ja niiden istuttajan on järjestänyt paikalle Päijänteen metsänhoitoyhdistys. Espoossa asuvat Rytilät ovat luottaneet metsätilan hoidossa pitkään metsänhoitoyhdistyksen asiantuntemukseen.

Esa Isoranta istutti reilun hehtaarin alaa pilvisenä, viileänä toukokuun päivänä. Kuva: Petteri Kivimäki

Etelä-Suomen rehevillä mailla on viljelty viimeiset parikymmentä vuotta lähinnä kuusta. Viime vuodesta lähtien Päijänteen metsänhoitoyhdistys on markkinoinut aktiivisesti mallia, jossa tuoreille kankaille istutetaan kolmasosa mäntyä ja kaksi kolmasosaa kuusta.

Samalla istutettavien taimien määrää on vähennetty aiemmasta 1 800:sta 1 500 taimeen hehtaarille.

Kirsti Rytilän kotitilan maat ovat nyt osa perheen yhteismetsää, jossa on kaksi sukupolvea mukana. Kuva: Petteri Kivimäki

”Taimimäärä on aikaisempaa alhaisempi, mutta suositusten rajoissa. Sillä saadaan myös metsänomistajan kustannuksia vähän alaspäin”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Petri Takalo.

Kolmesataa tainta vähemmän tarkoittaa, että kustannukset laskevat noin 150 euroa hehtaaria kohti.

Alhaisemman taimimäärän päätarkoitus on antaa mahdollisuus luontaisesti syntyville lehtipuille. Maanmuokkauksessa laikkuja tehdäänkin enemmän kuin taimia istutetaan, jotta luontaisilla siemenillä olisi riittävästi hyviä itämisalueita.

Sekametsiä suositaan nyt, koska tutkimusten mukaan niiden arvellaan kestävän tulevaisuuden ilmaston koetuksia paremmin kuin yhden puulajin metsien.

Ideana on, että sekapuustoisuus säilyy koko kiertoajan yli, eli raivauksissa ja harvennuksissa ei suosita mitään tiettyä puulajia.

Mäntyä viljelemällä on tarkoitus saada lisäksi männiköiden hirvituhot hallintaan.

Hirvien laidunnus jakautuu laajemmalle alueille, kun mäntyä kasvaa monin paikoin sekapuuna sen sijaan, että sitä olisi vain harvakseltaan puhtaissa männiköissä.

”Kun vältämme yhden puulajin kuvioita, samalla lavennetaan hirvien ruokapöytä maisematasolle.”

Esa Isoranta pitää sekaistutusmallia järkevänä. Taustalla vanhalla tyylillä istutettu täystiheä kuusikko, jossa tilaa sekapuustolle on huomattavasti vähemmän. Kuva: Petteri Kivimäki

Voi myös kysyä, miksi mäntyjä pitää istuttaa? Ilmestyyhän niitä usein luontaisestikin laikkuihin, aivan kuten koivuja.

Takalon mukaan mänty kannattaa istuttaa, koska jalostettu istutustaimi pärjää varhaiskasvussa lehtipuille ja heinälle. Siementaimi jää herkästi jälkeen.

Kuuset ja männyt istutetaan satunnaisesti sekaisin, ainakin pääosin.

”Järjen käyttö on aina sallittua. Mäntyä ei istuteta ison metsän laitaan”, kommentoi aluetta istuttava metsäpalveluyrittäjä Esa Isoranta.

Hän osoittaa aukean reunaa, jossa varjoa sietävä kuusi on parempi valinta. Vastaavasti mäen harjalla, alueen kuivimmalla osalla, männyntaimien osuus on hieman suurempi kuin muualla.

Isoranta kiittelee erityisesti uuden mallin kohtuullista taimimäärää. Aiemmassa, korkeammassa istutustiheydessä sekametsä menetetään jo varhaisperkauksessa, kun raivaussahalta säästyvät pelkät istutustaimet.

Petri Takalon (vas.) mukaan sekametsän viljely tuo metsänomistajalle myös säästöä, kun istutustaimia tarvitaan entistä vähemmän. Hänen vieressään Esa Isoranta sekä Kirsti ja Tapio Rytilä. Kuva: Petteri Kivimäki

Metsänhoitoyhdistyksen tilastot kertovat, että sekametsien kasvatus on siirtynyt puheista vakiintuneeksi käytännöksi.

”Viime vuonna sekaistutuksia oli kohtuullinen osuus, tänä vuonna niitä on valtaosa tuoreen kankaan uudistamisista”, Takalo kertoo.

Kolme vuotta sitten metsänhoitoyhdistys välitti vuosittain 30 000 männyntainta. Tänä vuonna määrä nousee kymmenkertaiseksi.

Kuusentaimia istutetaan vastaavasti entistä vähemmän.

”Mallia ei ole kehitetty metsänhoitoyhdistyksen taimimyynnin ehdoilla, vaan tätä tehdään metsänomistajan parhaaksi”, Takalo vakuuttaa.

Istutettu, jalostettu männyntaimi lähtee nopeasti kasvuun verrattuna luonnon kylvämiin mäntyihin. Kuva: Petteri Kivimäki

Lehtomaisilla kankailla männyn kasvatus ei kannata, koska siitä tulee herkästi niin oksikasta, että laatu ei riitä sahatukiksi. Rehevimmille maille metsänhoitoyhdistyksessä pohditaan mallia, jossa istutettaisiin rauduskoivua ja kuusta sekaisin.

”Se on työpöydällä. Tutkimustuloksia asiasta jo löytyy.”