Metsätalousyrittäjän strategia kirjanpainajien varalle: ”Yhden kuolleen puun voi hyväksyä, mutta sitä seuraavien jälkeen tulee hakkuukone” – katso video

Jykevä kuusikko, jossa on puuta yli 600 kuutiota hehtaarilla, on metsätalousyrittäjä Matti Äijön vuosikymmeniä vaalima silmäterä. Hiljalleen pahentunut kirjanpainajatilanne on pakottanut metsänomistajan kuitenkin varautumaan tuholaisriskiin. Toimintasuunnitelma on tehty.

”Yhden kuolleen puun voi hyväksyä, mutta sitä seuraavien jälkeen tulee hakkuukone paikalle. Jos kirjanpainajat pääsevät iskeytymään laajalle, siitä tulee äkkiä tuhansien eurojen vahingot, kun tukit pilaantuvat käyttökelvottomiksi.”

Ötökät tappavat tukkipuun nopeimmillaan viikoissa. Onneksi kirjanpainaja­epidemia antaa usein ainakin yhden myrskyvaroituksen ennen laajaa tuhoa. Ensimmäisenä kesänä kuoriaiset löytävät kohteekseen yhden tai pari kuusiyksilöä ja tukehduttavat ne.

Jos nämä yksittäiset puut huomaa ja on valppaana heti seuraavan kesän alussa, isonkin tuholaisvahingon voi estää kaatamalla kuoriaisten valtaamat seuraavat puut kiireesti ennen kuin ne kuolevat.

Kirjanpainaja jättää jälkeensä helposti tunnistettavat syöntijäljet kuoren alle. Kuva: Rami Marjamäki

Kirjanpainajien aikeet käyvät ilmi pienistä rei'istä puun pinnalla ja pikkuisista purukasoista.

Äijön jylhä kuusikko on toistaiseksi säästynyt kirjanpainajilta, mutta hiljattain harvennetulle kuusivaltaiselle kuviolle ötökät tekivät viime kesänä iskun, jonka seurauksena kuusi puuta on kuollut. Tällä kohteella tilanne on hankala, koska tarkoituksena oli kasvattaa puustoa vielä ja tehdä ehkä yksi harvennuskin.

”Vaikka tähän tehtiin hyvin varovainen harvennus kaksi vuotta sitten, kirjanpainaja on iskenyt kasvamaan jätettyihin puihin.”

Latvasta lumituhon seurauksena katkenneet kuuset houkuttelivat ilmeisesti tuholaisia puoleensa. Kuva: Rami Marjamäki

Matti Äijö epäilee, että tuholaiset ovat hakeutuneet paikalle muutaman latvansa tykkylumen vuoksi menettäneen kuusen houkuttelemana. Tällaiset heikentyneet puut vetävät tuholaisia puoleensa. ”Samalla tavalla tuulenkaadot aukkojen reunoilla aiheuttavat riskin”, hän pohtii.

Vaaran paikka. Tällaiset elossa sinnittelevät tuulenkaadot ovat tyypillisesti puita, jotka vetävät kirjanpainajia puoleensa. Sen sijaan jo kuolleet puut eivät tuholaisia kiinnosta. Kuva: Rami Marjamäki

Kuolleet puut eivät enää lisää tuholais­riskiä, joten ne voi jättää monimuotoisuutta lisäämään lahopuuksi. ”Sen sijaan huomio kannattaa kiinnittää ympäröivään terveeseen metsään. Ovatko tuholaiset kairautuneet ympäröiviin puihin?”

Tällä kohteella Äijö on toiveikas, että kirjanpainajien urakka seisahtuisi ensi kesänä. Alkukesän parveilun jälkeen ötökät eivät ole levinneet uusiin puihin. Silti kuviota pitää pitää ensi kesänä tarkasti silmällä.

Onneksi Suomessa kirjanpainajatuhot ovat pysyneet pääosin pienialaisina. Keski-Euroopassa tuholaiset ovat tappaneet nopeassa tahdissa laajoja kuusikkoalueita. ”Suomessa metsien mosaiikkimainen ikä- ja puulajirakenne pelastaa paljon. Samoin pieni tilakoko tuo apua.”

Suurimmat riskit ovat vanhoissa kuusimetsissä. Tuhoja onkin esiintynyt paljon kaupunkien virkistysalueilla ja suojelualueilla. ”Jos on vanhoja järeitä kuusikoita, kannattaa ainakin vakuutus olla voimassa”, Äijö pohtii tuholaisriskiä.

”Toinen huomio on, että 60–70 vuoden ikäistä kuusikkoa ei kannata juurikaan mennä enää harventamaan. Se laukaisee melkein aina tuhon. Mitä harmaampi kylki kuusella on, sitä alttiimpi se on. Nuoret punakylkiset puut ovat vastustuskykyisiä.”