Jatkojalosteet kauemmaksi kuin Eurooppaan – suomalainen ristiinlaminoitu puuelementti jää jalkoihin viennissä

Kysynnän vetämänä vai tarjontaa työntämällä.

Jotenkin näin voisi tiivistää viime aikojen keskustelun suomalaisen sahatavaran arvonlisän nostosta.

Aihe ei ole uusi. Nuorena toimittajana noin 35 vuotta sitten muistan pyöritelleeni samaa asiaa. Silloin ihmeteltiin, miksi emme tee itse puuhuonekaluja, vaan hyvä raaka-aine kärrätään tanskalaisten hyödynnettäväksi.

Tällä kertaa polttoainetta liekkeihin heitti Metsäbiotalouden tiedepaneeli, jonka raportti käsittelee laajasti puun jatkojalostamista.

Tiedepaneeli toteaa, että ”sahatavaran viennin sijaan puuta kannattaisi jalostaa Suomessa CLT:ksi ja käyttää sitä laajalti uusien kerrostalojen runkomateriaalina betonin sijaan.”

CLT on ristiinlaminoitua puuta, josta tehdään ennen kaikkea puutalojen seinäelementtejä. Tiedepaneeli laskee, että jos Suomen kaikki vuotuiset kerrostaloasunnot rakennettaisiin CLT-runkoisina, niihin sitoutuisi puuta 1,4 miljoonaa kuutiota.

Sehän on selvää, että avoimessa taloudessa kaikkia kerrostaloja ei rakenneta CLT:stä ilman viranomaismääräyksiä tai taloudellisia kannustimia. Muilla tekniikoilla, erityisesti perinteisellä betonirakentamisella, on vankat kannattajansa.

Toisena tiedepaneelin rakentamiseen liittyvänä ehdotuksena ovat puukuitupohjaiset lämmöneristeet, joista paneeli hahmottelee rakennusten pääsääntöistä lämmöneristettä.

CLT on hieno tuote, mutta suomalainen valmistus on vielä opetteluvaiheessa. Esimerkiksi itävaltalainen Pfeifer on tehnyt sitä 20 vuotta. Ylipäätään Keski-Euroopassa lähellä asiakasta on merkittävää CLT-valmistusta, jonka kanssa suomalaisten pitäisi kilpailla.

Sahatavaran jatkojalosteen pitäisi soveltua sellaisenaan rakennusprojektiin ilman vientimaan paikallista jatkojalostusta. Kuvassa suomalaista lämpöpuuta. Kuva: Antti Raatikainen

Suomessa yksi alan toimija meni konkurssiin suhdanteen mukana. Jäljellä olevat eivät ole vielä päässeet siihen vaiheeseen, että niillä olisi teollisen mittakaavan volyymia ja sen kautta syntyvää kilpailukykyä.

Täytyy muistaa, että rajat ovat auki kahteen suuntaan, ja meillä käytetystä CLT:stä osa on tullut ja tulee ulkoa.

Liimatut palkit ovat varteenotettava tapa nostaa puun jalostusarvoa. Isoilla sahureilla, kuten Versowoodilla, Keiteleellä ja Pölkyllä on omaa liimapuuvalmistusta. Liimapuun kysyntä on kärsinyt heikosta suhdanteesta, mutta Japanin vientimarkkinoiden elpymisen odotetaan virkistävän alaa.

Metsä Group toteuttaa parhaillaan 300 miljoonan euron investointia LVL-tehtaaseen Äänekoskella. LVL on laminoitua viilupuutavaraa, jossa Stora Enso ja Metsä Group ovat isoja suomalaisia tekijöitä.

Vaikuttava jalostusarvon nosto edellyttää vientiä. Viime vuonna sahatavarakuution vientihinta oli 221 euroa, höyläsahatavaran 328 euroa ja liimapuun 874 euroa.

Suomi on tunnetusti kaukana päämarkkinoista. Tuotteiden, tuotannon ja laadun pitää olla niin kilpailukykyistä, että hinnat kestävät kuljetuksesta tulevan kustannuksen.

Vaikka mitä sanotaan, niin hinta ohjaa vahvasti loppukäyttäjän valintoja. Varsinkin pienissä tuote-erissä kuljetuskustannukset voivat nousta niin suuriksi, että kauppoja ei synny lainkaan.

Lämpöpuuhun erikoistuneen Lunawoodin toimitusjohtaja Arto Halonen sanoo, että Suomessa ollaan oikeilla lähteillä hyvään sahatavaraan perustuvan tuotannon kehittämiseksi.

Suomalaisten sahapuujalosteiden pitää toimia maailmanlaajuisesti Islannissa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Amerikassa. Niiden pitäisi mennä sellaisenaan esimerkiksi rakennusprojektiin ilman vientimaan paikallista jatkojalostusta.

Keski-Euroopassa on paljon jalostavaa teollisuutta, kuten suurhöyläämöjä. Tämän takia suomalaisilla jatkojalosteilla pitäisi olla myyntiä Euroopan ulkopuolelle.

Halonen korostaa, että pelkän tuotteen lisäksi jatkojalostajan pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä vientimaiden suunnittelijoiden ja arkkitehtien kanssa. Sitä kautta tuote saataisiin mukaan osaksi toteutusta jo suunnitteluvaiheessa, ja tuotteen brändi vahvistuisi.

Kontiotuotteen 250 miljoonan euron, noin 10 000 asunnon ja seitsemän vuoden puitesopimus on komea piristysruiske alamaissa olleeseen hirsitalovientiin.

Kontio on suunnitellut rakennukset ja osallistunut aktiivisesti projektikehitykseen.

Asiakaslähtöisyys on kaikki kaikessa. Vientimaan asiakasta ei kannata pakottaa omaksumaan suomalaisen paneelin profiilia, jos se ei ole hänen makuunsa. Paneelihöylään pitää teettää uudet terät asiakkaan maun mukaisesti.