Ei mikään turha jätkä

Kädenpuristus on vahva. Veijarimaisesta koulupojasta on kasvanut hillitty teini, joka puhuu vähän mutta asiaa.

Viisi vuotta sitten kansa ihastui 11-vuotiaaseen Juho Kemppaiseen, joka sahasi jätkänkynttilöitä myyntiin.

Hänen perheensä perustama Jätkä-Juho oli saanut valtavan tilauksen Puuilolta, ja toimittajia ramppasi Hyrynsalmella jopa haitaksi asti.

Nyt 16-vuotias Kemppainen opiskelee metsäkoneenkuljettajaksi Pohjois-Karjalan Valtimolla ammattiopisto Riveriassa. Haastatteluhetkellä nuorimies on kuitenkin harjoittelujaksolla kotona Kainuussa ja ehtii taas tehdä hommia omankin yrityksen eteen.

Jätkänkynttiläbisnes on laajentunut linnunpönttöihin, klapeihin ja somemarkkinointiin. Yritys työllistää päätoimisesti Juhon siskon Taru Kemppaisen, 33, sekä tämän puolison Toni Ahokkaan, 44.

Juho on jo taitava kuorman käsittelyssä. Traktorissa on etukuormain, palapintarenkaat ja perässä Keslan metsäperävaunu kuormaimella.  Kuva: Timo Heikkala

Metsäkoneenkuljettajaksi opiskelevalla on kova hinku päästä jo motonkin puikkoihin. Kuva: Timo Heikkala

Jätkä-Juhon tarina alkoi, kun paikallinen matkailuyrittäjä huhuili, kuka voisi tehdä jätkänkynttilöitä.

”Sanoin, että minä voin tehdä”, Juho Kemppainen kertoo. Hänen metsuri-isänsä sai hommattua kelopuuta, ja Juho aloitti sahauksen. Moottorisahaa hän käytti niihin aikoihin ensimmäistä kertaa.

Kemppaisen tekemiä jätkänkynttilöitä oli myynnissä eräässä toritapahtumassa, jossa sattui vierailemaan tavarataloketju Puuilon perustaja ja silloinen pääomistaja Markku Tuomaala.

Puuilosta kysyttiin pian sen jälkeen, voisivatko Kemppaiset tehdä kynttilöitä tuhat kappaletta.

”Sitä ennen emme olleet tehneet varmaan sataakaan”, Juho Kemppainen muistelee.

Hänen perheensä pohti asiaa pari päivää ja vastasi sitten myöntävästi.

Apuna oli useita kynnelle kykeneviä perheenjäseniä ja sukulaisia, kun pöllejä sahattiin ja kuivattiin.

Perhe haali Kajaanin Prismasta kaikki mahdolliset sytytyspalamallit testatakseen, mikä toimisi parhaiten.

Jätkä-Juhon tiimiin kuuluvat Juho Kemppainen, Toni Ahokas ja Taru Kemppainen. Kuva: Timo Heikkala

Elettiin marraskuuta, ja joulumarkkinoille oli jo kiire. Luvatun erän toimittamisesta meni pari päivää, kun Puuilosta soitettiin jälleen.

”Luulin, että tuotteissa on jokin virhe, mutta meiltä kysyttiinkin, että voisitteko tehdä lisää, sillä tuhat ei riitä mihinkään”, Jätkä-Juhon myynti- ja markkinointijohtajana työskentelevä Ahokas kertoo.

Sää heikkeni, ja kynttilöitä oli yhä vaikeampi saada kuivaksi. Tuotantotilana toiminut vanha navetta oli ääriään myöten täynnä kosteita pöllejä.

Kun vuoden 2020 joulusta selvittiin, Jätkä-Juhoa pyydettiin tekemään linnunpönttöjä keväälle.

Ainuttakaan linnunpönttöä perhe ei ollut sitä ennen tehnyt, mutta luotto oli ilmeisesti kova. Sahat ja naulapyssyt lauloivat.

Nyt yrittäjiä jo huvittaa muisto alkutaipaleen vimmaisesta ryskäämisestä. Tuotanto on laajentunut ja vakiintunut. Tuotteiden valmistus on sovitettu vuodenkiertoon ja vallitseviin sääolosuhteisiin.

Jätkänkynttilöitä on paras sahata, kun on poutaa mutta alle 20 astetta lämmintä.  Kuva: Timo Heikkala

Alkusyksyn aurinkoisena aamuna on oivallinen hetki sahata parikymmentä jätkänkynttilää.

Noin 75 senttimetrin mittaisiksi sahatut pöllit näyttävät valtavilta shakkinappuloilta.

Kemppainen päräyttää moottorisahan käyntiin ja tekee kaksi syvää uraa vastakkaisista suunnista. Puru lentää.

Sahauksen jälkeen jätkänkynttilöihin porataan kolo sytytyspalaa varten. Sitten kynttilät putsataan ja pakataan kuljetusta varten.

Jatkuvasti uusia myymälöitä avaava Puuilo-ketju on listautunut pörssiin eikä tahdo, että tuotantomääristä kerrotaan enää julkisuuteen.

Kelopuuta on nykyisin hankala saada, minkä vuoksi jätkänkynttilöitä ei välttämättä pysty tekemään enää kauan. Kuva: Timo Heikkala

Yritystoiminnasta tienatuilla rahoilla Jätkä-Juho hankki ensi töikseen traktorin. Viime kesänä Juho täytti 15 vuotta ja sai vihdoin traktorikortin ja luvan ajaa Valtraa myös julkisilla teillä.

Traktoria käytetään pääasiassa puunkuljetukseen ja siirtelyyn maatilan pihassa ja puutavaraterminaalissa, jossa yritys valmistaa klapeja.

Talvisin Juho Kemppainen käy myös auraamassa teitä.

Yritystuloilla Juho on myös hankkinut mopoja sekä motocross-pyöriä. Seuraavaksi hän haaveilee omasta autosta. Poikkeusluvan henkilöauton kuljetukseen hän voi saada jo vuoden kuluttua 17-vuotiaana.

Auto tulisi tarpeeseen, sillä ilman sitä kulkeminen Hyrynsalmella on hankalaa.

Juho Kemppainen 12-vuotiaana. Kuva: Miska Puumala

Linnunpönttöjen tekoa varten piti hankkia naulapyssyjä. Niidenkin käytön Juho oppi nopeasti. Kuva: Miska Puumala

12-vuotiaana valmiit linnunpöntöt kädessä. Kuva: Miska Puumala

Metsäkonekoulu Valtimolla oli Kemppaiselle ”aika selkeä valinta”.

Sairaanhoitaja-äiti oli toivonut pojasta lääkäriä, mutta metsäala veti puoleensa.

Isän traktorin kyydissä hän on viihtynyt pienestä pitäen.

Taru-sisko kertoo, että pikkupoikana Juho ajoi sähkökäyttöistä pikkutraktoria, jossa oli pieni peräkärry. Pienellä yhdistelmäajoneuvollaan Juho kuskasi halkoja paikasta toiseen.

Elokuussa alkanut koulutus on sisältänyt pääasiassa teoriaa. Hinku moton puikkoihin on kova.

Ajokoneen käytöstä Kemppaisella on jo kokemusta. Hänen setänsä pyörittää Kainuun metsäkone oy:tä, jossa Kemppainen on harjoitellut puutavaran lastausta ja kuljetusta.

Arkipäivät hän viettää asuntolassa Valtimolla, jossa tarjotaan iltapalaa lukuun ottamatta kaikki päivän ateriat. Viikonlopuksi Kemppainen kiirehtii aina kotiin, sillä olot asuntolassa ”eivät ole hääppöiset”.

Tulevaisuuden haaveissa siintävät valmistuminen ja sen jälkeen työkokemuksen hankkiminen ulkomailla.

”Kanada kiinnostaa”, hän kertoo. Rapakon taakse on houkuteltu lukuisia suomalaisia metsäkoneenkuljettajia muun muassa mukavan palkan turvin.

Kemppaisen kaltaiset nuoret ovat monin tavoin haluttuja tekijöitä metsäalalla. Se, että on varttunut metsän keskellä ja saha kädessä, tarkoittaa mitä varmimmin sitä, että nuori pärjää yksin vastuullisessa tehtävässä metsäkoneen puikoissa keskellä korpea.

Oma yritys on opettanut Kemppaiselle paljon myös asiakassuhteista, verotuksesta ja logistiikan suunnittelusta.

Vanha navetta on nyt täynnä plakaatteja yrityksen saamista tunnustuksista. Kuva: Timo Heikkala

Jätkänkynttilöitä Jätkä-Juho ei välttämättä pysty tekemään enää kovin pitkään, sillä kelopuun saatavuus on tiukassa. Vielä toistaiseksi yritys hankkii sitä välikäden kautta Kuusamon yhteismetsältä.

Linnunpönttöihin yritys ostaa kuusilautaa Kuhmon sahalta. Klapibisnestä varten koivurankaa hankitaan paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä.

Omia metsiä Kemppaisilla on ”jonkin verran”, mutta koivua metsissä ei juuri kasva. Kemppaisten kotitilalla tuotettiin maitoa vielä viime vuosituhannella, lehmät lähtivät vuonna 2000.

Vanhan navettarakennuksen seiniä koristavat lukuisat plakaatit, joita Jätkä-Juholle on myönnetty. Hevosten pilttuussa teroitetaan nykyään sahan teriä.

Pihalla häkissä häntää heiluttaa 2-vuotias beagle Tahvo, jonka kanssa Juho käy jänismetsällä.

”Yksi saatiin eilen”, koiranomistaja iloitsee.